Miten toimisitte tämän ongelman kanssa (avioliitossa ongelma siis) ?

["Mie"]

Taustaa;15 v yhdessä,ollaan naimisissa, 4 lasta,oma maatila,yhteinen yritys siinä.
Koskaan ei ole ollut mitään isompia ongelmia, ollaan molemmat raittiita, lapsirakkaita,ja viihdytään kotona. Voisi melkein sano että ollaan ´ne oikeat´toisillemme.Matkustetaan paljon yhdessä jne..


Appivanhemmat erosivat 3 v sitten riitaisasta (pettämistä, alkoholismia..) ja jouduimme siihen tulilinjalle. Ymmärrän että ero oli kova paikka kaikille,mutta homma meni liian pitkälle.Olimme koko ajan siinä välissä koston välikappaleina, minä olin lähellä saada burnoutin.
Kunnes....Vedin raivarit ja heitin molemmat ulos meidän talosta! Säikähtivät oikeasti silloin ja tilanne parani. Mies ei tällöin puuttunut edes asiaan.

Mietin silloin että otanko eron että pääsen noista eroon (oli siis kiusaamista,yöllisiä kyläilyjä, pahanpuhumista, jopa vahingontekoa).
Päätin että eroa en ota,vaan pidän appivanhemmat kurissa.Eli minä arka ja hiljainen olen joka kerta kun tilanne pahenee, pistänyt asialle stopin välittömästi.

Tämä toimi ihan hyvin, kunnes mies viime viikolla sai vihdoin sen sanaisen arkkunsa auki; EI KESTÄ SITÄ ETTÄ MINÄ EN TULE TOIMEEN HÄNEN VANHEMPIENSA KANSSA! Asiaa riideltiin se yksi yö.
Niinhän siinä kävi että minä lupasin yrittää tulla toimeen appivanhempien kanssa..
Ja tässä on lopputulos;
Eilen haettu anopin auto tänne korjattavaksi,mies aloitti korjauksen,lähti klo 15 iltavuoroon töihin ja tuli kotiin klo 23.
Aamulla aloitti klo 7 anopin autonkorjauksen, lähti klo 13.30 isänsä luokse korjaamaan jotain katosta , sieltä menee suoraan töihin,tulee klo 23.
Huomenna lähtee ostamaan osat anopin autoon aamulla, sieltä sitten töihin taas samaan aikaan,ja viikonlopun korjaa anopin autoa..
Rahaa ei ole ylimääräistä joten sanoin kyllä että sen 100 e osan saa anoppi ostaa ihan itse...

Ja näin mennään eteenpäin...No minä hoidan lapset ja kodin, hiukan harmittaa kun isommat lapset isän perään kyselevät...Tänään varovasti vihjaisin että lapsilla on ikävä.

Sellaista kultaista keskitietä noiden kanssa ei ole. Täystyöllistävät miehen aivan täysin,jos MINÄ en ole siinä välissä toppuuttelemassa.

Jos nyt yritän tässä taas jotain kuria pitää,appivanhemmat ´suuttuvat´eivätkä pidä enää yhteyttä; mies suuttuu mulle kun en tule toimeen hänen vanhempiensa kanssa

Tähänkö tässä nyt tyytyy?
Toisaalta helpottaa että ei tarvitse olla siinä välissä enää sotkemassa,vaan keskityn vain lapsiin ja kotiin (eikä kyllä muuta kerkeäkään..)

 

[millionnea]

itäiskö sun sanoa silla miehelles jotain asiasta? ET ei ole kiva et jatkuvasti juoksee muiden asioita hoitamassa kun oma koti ja perhe on myös.

Mua välill ihmetyttää et millaista kommunikointia teillä ihmisillä on. Tollasessa tilanteessa itte sanoisin suoraan et nyt riittää. Jos mies ei ymmärrä ni muuttakoon äitins tai isänsä luo ni on helpompi hoitaa heidän avustaminen.

Vanhempiaan saa auttaa mut rajansa kaikella.

 

[siis täh?]

Siis ei jumalauta mitä sakkia taas! Mies auttaa vanhempiaan ja vaimo on tästä mustasukkainen! Lapset kaipaa isäänsä... Ne ei sitten voi mitenkään olla mukana siinä autonkorjauksessa?

Kaikesta sitä ihmiset itselleen ongelmia kehittävät...

 

["Vieras"]

Et sitten miehellesi voi sanoa, ettei tuollainen peli vetele, että sinulle yksin jää lapset, koti jne. toisten asioita hoidellessa?

Mulla kans välillä ihmetyttää ihmisten kommunikointi (tai sen puute) täällä, kauheasti pähkäillään itsekseen ilman, että puolison kanssa keskustellaan. Mielestäni se on puolisosi, jonka kanssa asiasta riidellään, ei suinkaan appivanhempasi. Appivanhempiesi kanssa sinun ei välttämättä tarvitse juurikaan olla tekemisissä, pidä kohteliaan viileät välit.

 

["vieras"]

lapset isän joukkoon? kai ny isovanhemmat voi viihdyttää lapsia sen aikaa ku isä korjaa jotain?

 

[ei voi]

Ei kun eihän tää ap voi voi laittaa niitä hetkeksikään isänsä mukaan, kun sitten ei voisi enää pelata tällä marttyyrikortilla.

 

["minää"]

Ymmärrän ap:ta koska omat vanhempani käyttäytyvät kuten hänen appivanhempansa jos ei laita tosi tiukkoja rajoja ja pidä niitä yllä jatkuvasti, yhtään ei voi lipsua tai menee koko elämä passatessa.

Jätä lapset miehelle ja mene itse vaikka mustikoita poimimaan tai kaupungille, näkee siinä mitä se elämä konkreettisesti on. Ottakoon lapset apuriksi auton korjaukseen tai sitten luopukoon korjauksesta tai muista töistä jos ei onnistu.

 

["aapee"]

En tiedä siitä mustasukkaisuudesta, mutta surullinen olen ainakin. Jos olisi hieno,viimeisen päälle laitettu koti niin mikäs siinä.
Tässä läävässä tuntuu että ei pärjää kaikkien siivoilujen ym kanssa. Nuorin lapsista 2 kk ikäinen.

Olisi helppo vaan itse lähteä lasten kanssa jonnekin,mutta kotitöitä on niin paljon ettei olevinaan kerkeä.

Lapsia ei autonlaitto kiinnosta kyllä yhtään, eikä mies niitä sinne mukana halua.

Itse olen tosi puhelias,mies taas hiljainen. Tuo miehen sanallinen räjähdys tuli aivan puun takaa. Hänellä olisi ollut useampi vuosi aikaa aukaista suunsa,mutta ei sanonut mitään. Räjähti sitten kerralla.
Minä en siis saa sanoa yhtään mitään tähän asiaan liittyen,riita tulee sitten heti. Muuten ei riidellä,ja kommunikointi on tasoa´ ihan ok´.

Täytynee vaan kokeilla pärjätä,eiköhän talvella helpota