L
Leiiia
Vieras
Lapsi on nyt ekalla ja pienessä kyläkoulussa. Oppilaita reilu 40. Lapsi on temperamenttinen ja huono häviäjä, haluaa olla "pomo". Voitontahtoa löytyy, eikä tosiaan halua hävitä.
Lapsi on nyt pidemmän aikaa valittanut, että vain hänelle kaikki huutaa, jos hän jää jossain pelissä (siis huutaminen on siis sitä että huudetaan "Lapsi jäi"), muille ei huudeta, häntä yritetään tahallaan saada häviämään leikeissä. Esim. jossain mätämunassa hänen nimi sanotaan koko ajan.
Sitten on yksi vanhempi lapsi, joka erityisesti ärsyttää. Hänet meidän lapsi mainitsi nimeltä useamman kerran. Ns. pomottaa ja määräilee koulun rangaistuksia, jos meidän lapsi haluaa esim. lopettaa leikin.
Olen tästä opettajan kanssa kerran jutellut, että ilmeneekö tämmöistä koulussa. Tämän nimeltä mainitun lapsen kanssa oli ollut ainakin kerran jotain ongelmaa kyllä.
Ongelma on nyt sitten se, että otanko uudelleen puheeksi nämä opettajan kanssa? Tunnen kyllä lapseni ja osa jutuista voi vähän paisua hänen mielessään isommiksi kuin ne oikeasti ovat juurikin voitontahdon takia. Jos lapsi jää ekana, hän voi kokea sen ns. tahalliseksi, että toiset halusivat hänet jätättää pelistä pois, vaikka näin ei olisikaan. Mutta toisaalta, kyllähän nuo jutut ikäviltä kuulostavat, jos noin ovat tapahtuneet, enkä siksi haluaisi niitä kuitenkaan villaisella painaa.
Miten te toimisitte? En halua meidän lapsi, muiden penikat-vanhemman leimaa, koska tosiaan tunnen oman lapseni, mutta oman lapseni vuoksi en halua tosiaan olla mitenkään reagoimattakaan tähän.
Lapsi on nyt pidemmän aikaa valittanut, että vain hänelle kaikki huutaa, jos hän jää jossain pelissä (siis huutaminen on siis sitä että huudetaan "Lapsi jäi"), muille ei huudeta, häntä yritetään tahallaan saada häviämään leikeissä. Esim. jossain mätämunassa hänen nimi sanotaan koko ajan.
Sitten on yksi vanhempi lapsi, joka erityisesti ärsyttää. Hänet meidän lapsi mainitsi nimeltä useamman kerran. Ns. pomottaa ja määräilee koulun rangaistuksia, jos meidän lapsi haluaa esim. lopettaa leikin.
Olen tästä opettajan kanssa kerran jutellut, että ilmeneekö tämmöistä koulussa. Tämän nimeltä mainitun lapsen kanssa oli ollut ainakin kerran jotain ongelmaa kyllä.
Ongelma on nyt sitten se, että otanko uudelleen puheeksi nämä opettajan kanssa? Tunnen kyllä lapseni ja osa jutuista voi vähän paisua hänen mielessään isommiksi kuin ne oikeasti ovat juurikin voitontahdon takia. Jos lapsi jää ekana, hän voi kokea sen ns. tahalliseksi, että toiset halusivat hänet jätättää pelistä pois, vaikka näin ei olisikaan. Mutta toisaalta, kyllähän nuo jutut ikäviltä kuulostavat, jos noin ovat tapahtuneet, enkä siksi haluaisi niitä kuitenkaan villaisella painaa.
Miten te toimisitte? En halua meidän lapsi, muiden penikat-vanhemman leimaa, koska tosiaan tunnen oman lapseni, mutta oman lapseni vuoksi en halua tosiaan olla mitenkään reagoimattakaan tähän.
