Miten toimisit?

[kaveri]

Kaverisi olisi yksin yhden tai kahden pienen lapsensa kanssa. Hän kertoisi kuinka on väsynyt eikä jaksa, kun lapset eivät tottele mitään mitä sanotaan (kyse alle kouluikäisistä ). Olisit jo aiemmin huomannut kasvatuksesta puuttuvan johdonmukaisuuden eli kieltää pari, kolme kertaa, mutta sen jälkeen annetaan periksi, suurin syy tähän lienee se, ettei hän vain jaksa sitä uhmaa sitten mikä syntyy.

Olet ollut kaverisi tukena, kuunnellut ja antanut mielipiteesi eri asioihin pyynnöstä. Tuosta kasvatuksesta tai lapsen tottelemattomuudesta ei ole pyydetty neuvoa, joten sitä et ole sitten antanutkaan. Nyt kaverisi on niin uupunut, ettei oikein jaksa muusta puhuakaan kuin lasten tottelemattomuudesta. Mitä tekisit? Vinkkaisisitko tuosta johdonmukaisuudesta tai siis sen puutteesta?

 

[vieras]

Tosi nätisti yrittäisin jutella.

 

[Äiti-Kengu]

No muotoilisin nättiin muotoon noi puutteet.
Taikka sitä ennen vielä sanoisin,että haluaako rehellisen mielipiteen ja lupaa olla loukkaantumati.

 

[ap]

No muotoilisin nättiin muotoon noi puutteet.
Taikka sitä ennen vielä sanoisin,että haluaako rehellisen mielipiteen ja lupaa olla loukkaantumati.

Eli tarjoaisit mielipidettäsi vaikka sitä ei pyydettäisi? Tämä siis minulla ongelmana. Uskoisin, että osaan muotoilla asian suht sievästi, mutta tapoihini ei oikein kuulu antaa mielipidettä jos sitä ei kaivata... Jos asiasta mainitsisin niin luulen, että kertoisin minä tai me muodossa, en osoittaisi suoraan kaveriani sormella käyttämällä sinä-muotoa. Mutta olisiko silti parempi olla puuttumatta ja vain kuunnella murheita? Missään nimessä en taho loukata tai pahentaa toisen oloa, päinvastoin.