Miten toimin,soitanko vain lääkäriajan?

["toivoton"]

Ensimmäinen kerta,kun tätä asiaa "ajattelen ääneen",ja olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään tapahtumia..

Eli,juontaa juurensa vuoteen -08,jolloin sain onnettomuuden seurauksena aivovamman. Olin nuori, juuri 19 täyttänyt,ja elämä meni kertaheitolla uusiksi. Sairaalakuntoutuksen jälkeen en hyväksynyt sairaslomaa,vaan harppasin takaisin työelämään. Uskottelin itselleni, että 24/7 päänsärky,kömpelyys ja tuskastuttavan huono muisti on vain ohimenevää,niinkuin alun pahemmat oireetkin.

Tämän jälkeen olen kirjautunut päivystykseen kymmeniä kertoja,milloin käsi murtuneena tai jalka rikkinäisenä. Saatan kotona kävellä päin ovea,vaikka näekin sen olevan edessäni. Joudun keskittämään kaiken energiani,jos meinaan päästä portaat ylös. Unohtelen asioita ja ihmisiä koko ajan,ja minulla on suuria "mustia aukkoja" näiden vuosien varrella. Olen ajatellut tämän olevan ns. normaalia,ja tottakai ollut tyytyväinen siihen,että selvisin näin vähällä. Tätä aivovammaani en siis ole tuon tapahtumakevään jälkeen hoidattanut lääkärissä mitenkään.

Vuosi sitten tuli kuvioihin tämän kaiken aiemman lisäksi oksentelu, joka jatkuu vieläkin päivittäisenä. Kehitin itselleni siis bulimian, ja lihosin kaiken takaisin, minkä olin laihduttanut suurella vaivalla. Eristäydyin muista ihmisistä, minua ei kiinnostanut/kiinnosta vieläkään enää tavata uusia ihmisiä (olin erittäin sosiaalinen persoona), vaan viihdyn kotona ´metsän keskellä´ itsekseni. Silti käyn ylikierroksilla, en saa mitään suoritettua loppuun, pääni sisällä on torikokous, en saa unta, valvon aamuun, nukun vain hetkiä.

Tein taannoin aikuisiän adhd testin,joka antoi korkeita lukuja. Tein muutama päivä sitten masennustestin, joka myös antoi korkeita pistemääriä. Nyt tajuan pikkuhiljaa, että tämä kaikki ei ole normaalia, en pysty enää siirtaa näitä asioita taka-alalle,vaan haluan itseni kuntoon. Kaikki tämä on siis tullut aivovammani jälkeen, ollut jo vuosia (paitsi tuo syömishäiriö) enkä vain ole ehtinyt tajuta, että 1+1=2. Tiedän kyllä, että päähän sattuneen pahemman tärskyn jälkeen adhd ja masennukseen sairastumisen mahdollisuus on korkea.

Kysymys kuuluukin, miten toimin tästä eteenpäin? Soitanko terveyskeskukseen,ja sanon mitä?

Ja anteeksi pitkä kirjoitus, en saanut ajatuksiani lyhyemmäksi.

 

[lycka]

Soita vain terveyskeskukseen. Todennäköisesti et saa aikaa kovin pian kun sinne on aina jonoja, mutta toivottavasti saat ajan joskus. Mieti mikä on se pääasia, minkä takia olet menossa terveyskeskukseen ja minkälaista apua olet sieltä hakemassa. Veikkaisin että sinun olisi hyvä päästä neurologille, mutta ehkä ohjaavat psykologille ensin. Joka tapauksessa tavallinen lääkäri on ensimmäinen vaihe tuossa. Sano vaikka että vanha päävamma aiheuttaa edelleen oireita ja haluaisit keskustella siitä, voisiko asioille tehdä jotakin.

 

[Arwen Undomiel]

Soitat huomenna terveyskeskukseen ja sanot että tarvitset ajan liittyen näihin neurologisiin ongelmiin ja tarvitset sen akuuttina koska et jaksa enää yhtään päivää kun satutat itseäsi kotonasi ja mainitse myös unettomuudestasi.

Älä kuitenkaan puhu puhelimessa tai lääkärille näistä tekemistäsi adhd tai masennus-testeistä, ne vie asiat väärään suuntaan. Et kaipaa nyt masennus tai adhd lääkkeitä vaan lähetteen neurologille sillä kaikki nämä muut voivat olla oireita aivovammastasi ja niitä tutkitaan ja lääkitään asiantuntijoiden avulla eikä terveyskeskuksen arvauspelillä.

Nyt siis tuumasta toimeen ja aamulla puhelimeen, 7.55 olet jo ajanvarausnumero kädessä sillä klo 8 aukeaa linja ja sillon pitää soittaa. Voi olla että joudut soittamaan 50krt ennenkö pääset läpi ja sitten teet sen, sun on pakko! Terveys on tärkein!

Mä olen itsekin nuori ja vasta diagnosoitu neurologisesti sairas. Jos kaipaat tukea niin YV:tä saa laittaa koska vaan.

 

["toivoton"]

Kiitoksia vastauksista! Järki on samaa mieltä kuin teillä, mutta mikä hitto siinä soittamisessa on vaikeaa? En jollain tavalla miellä itsessäni olevan mitään vikaa, vaikka sitä onkin, joten en halua viedä turhaa aikaa lääkäriltä. Vaikka tiedän itsekin, että näin ei ole.

Ja Arwen, olet oikeassa, on parempi olla sanomatta mitään,ja pyytää vain lääkäriaikaa tuon vanhan vamman perusteella. Laitan sulle yv:tä!

 

[Arwen Undomiel]

Lääkärillä ei oo olemassakaan sellasta kuinnturhaa aikaa, se on siellä juuri SUN takia.

Oottelen YV:tä

 

["vieras"]

Minusta masennuksesta ja adhd:sta on turha nyt puhua,kun on kyse aivovammasta. Adhd varsinkaan ei synny vammasta, vaan on synnynnäinen ongelma. Samanlaisia oireita tietysti voi olla. Tuntuu kummalliselta, että sinulle ei ole sovittu myöhempiä kuntoutustoimenpiteitä ja seurantaa, vaan jätetty oman onnen nojaan. Se on normaali reaktio, mikä sinulle tuli, että tavallaan kielsit asian olemassaolon ja nyt voi olla vammankin takia aloitekyvyttömyyttä. Sano suoraan, että olet nyt ymmärtänyt, ettet pärjää vamman kanssa ja tarvitset apua. Pidä huolta, ettei hoitoa aloiteta pelkästään psykiatrian puolelta (ellei ole akuutti hätä), koska se on loputon soppa, vaan saatetaan ensin neurologiset tutkimukset alkuun. Se helpottaa henkisestikin, kun ei tarvitse niitä yksin miettiä.

 

["vieras"]

Jos mä oisin sä, niin varaisin ajan joko päivystykseen tai sitten suoraan yksityiselle lääkärille. Se yksityisen korvaus on pieni hinta siitä, että saat lähetteen jatkotutkimuksiin nopeasti, etkä joudu odottelmaan viikkoja tai kuukausia lääkäriaikaa tk.sta. Ja sano syyksi neurologiset oireet.