miten toimia eron jälkeen kummina kummilapselle?

["kummitäti"]

kun itse ollen se ulkopuolinen kummi ja ex se sukulaiskummi.Miten nyt pitäs sitten toimia kun exän kanssa ei oikeen välejä ole mut kummilapseen haluisin pitää yhteyttä,ollaan kyllä kummilapsen vanhempien kanssa sovittu et ollaan yhteyksissä ja voidaan kyläillä ja saan olla kummina edelleen mut mites se sit käytännössä mahtaa mennä...
välimatkaa on tosin ei nyt niin hirveesti mut kuitenkin.
Olen eron jälkeen nyt kerran kummilapsen nähnyt mut mites nyt sitten jatkossa?ootanko sieltäpäin yhteydenottoa vai otanko itse yhteyttä ja jos niin millon? kauhean hankalaksi meni tämäkin varsinkin kun ne välit exään on aika katkinaiset.
Kummilapsi on mulle kuitenkin tärkeä ja olen niin pahoillani etten näe häntä niin usein kun ennen.

 

["niin"]

Sä olet kummi edelleen, joten ihan normaalisti toimit ja pidät yhteyttä.

 

["hissu"]

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voinen sanoa, että tuossa käy ikävästi

 

["höh"]

ethän sä siitä kummilapsesta eroa..

 

["vieras"]

Tee itse rohkeasti aloite. Ethän sinä ole kummilapsestasi eronnut, vaan ukostasi.. miksi rikkoa välit lapseen. Ei lapsi ymmärtäisi, miksi lakkaisit käymästä tai pitämästä yhteyttä.

 

[Aamuäree]

[QUOTE="niin";24448559]Sä olet kummi edelleen, joten ihan normaalisti toimit ja pidät yhteyttä.[/QUOTE]

Sillain minäkin olen toiminut. Ja olen siis se 'eisukulainen'....

Mitä sitä eksää enää siihen sotkemaan......
Eksän toivomuksesta mä olen käynyt eri päivänä syntymäpäiväjuhlilla (pari ekaa vuotta meni näin) ja sitten päätettiin yksissä tuumin kummilapsen vanhempien kanssa että mitä sitä nyt turhia, jos ei aikuinen mies kestä niin se on voi voi.
Meillä oli kyllä todella tulehtuneet välit, mutta koska tietyissä tilanteissa nyt vain pitää osata käyttäytyä niin saatiin kummilapsi jo konfirmaatioon asti tuettua

 

["vieras"]

[QUOTE="hissu";24448564]Kokemuksen syvällä rintaäänellä voinen sanoa, että tuossa käy ikävästi [/QUOTE]

joo-o, näin on! eronneena kummina seka eronneiden kumien lasten äitinä tiedän, että niin se kummilapsi vaan jää, ainakin siltä "sukuun kuulumattomalta"

 

[Micosa]

[QUOTE="hissu";24448564]Kokemuksen syvällä rintaäänellä voinen sanoa, että tuossa käy ikävästi [/QUOTE]



Ei välttämättä. Jos osataan olla aikuisia niin homma hoituu ilman murheita.

 

["vieras"]

Minulla oli tämä tilanne erotessani. Eli kummilapsen äiti oli ex-miehen sisko. Mies ei olisi halunnut meidän eroavan, ja kaikki minuun liittyvä teki kipeää. Hän esitti hartaan toiveen, että lopetan yhteydenpidon kummilapseen. Erotilanne oli minulle niin hankala, että suostuin toiveeseen. Lapsi oli vielä niin pieni, että tiesin ettei hän muista eikä näin ollen ihmettele aika kaipaa.

Minua kaihertaa ratkaisu, mutta siinä tilanteessa tein niin kuin mies halusi. Nyt tuosta on jo niin monta vuotta, että aion pysyä tilanteessa, tuntuisi nyt oudolta alkaa uudestaan lämmittää välejä kohta kouluikäisen lapsen kanssa.

 

[Squawe]

Ota rohkeasti sinä yhteyttä. Saattaa olla kummilapsen vanhemmat tilanteesta aluksi vaivautuneita eivätkä välttämättä tiedä kuinka olisi parasta toimia. Jos molemmat tahoillaan pähkivät mitä, kuinka ja koska, niin saattaa jäädä yhteydenpito. Pidä yhteyttä samalla tavoin kuin ennenkin. Lapsen elämässä on hyvä olla useampikin tärkeä aikuinen.

 

[Poppeliini]

Meillä on tämä sama tilanne, mutta ollaan siis sen lapsen vanhempia. Mieheni veli on eronnut vaimoistaan ja he molemmat ovat siis poikamme kummeja. En tiedä miten asiat tulee menemään (sen verran tuore ero vielä), mutta itse toivon että edes jotain yhteyttä pitää tämä ex-vaimo. Ainakin facebookissa ollaan kirjoiteltu ja ihan hyvät välit tuntuu meihin edelleen olevan... Aika näyttää..

 

["kummitäti"]

kuulostaa niin helpolta et pidän yhteyttä ihan normisti mut käytäntö voi olla eri.kummilapsi on todellakin ollu mulle tärkeä aina ja tiedän et hänkin on minua ikävöinyt.Exä sano et tietysti pidät yhteyttä ja käyt juhlissa ja muutenkin mut sillo meijä välit oli vielä ok ja kuvittelin et se onnistuu jos ei nyt heti ni kuitenkin joskus,nyt tilanne muuttunu mun ja exän välillä niin etten ees halua sitä(ex)nähdä joten en vois kuvitellakaan et samoissa juhlissa oltais.yks tuttu sano mulle et lopeta se yhteydenpito kokonaan....mut miks ihmeessä?
mulle se kummilapsi on tärkeä ja olen nyt jo ikävöiny häntä.
mut kumman tässä nyt pitäs ottaa se eka askel sen jälkeen ku ollaan nyt kerran nähty eron jälkeen...joku sano mulle et pitäs sieltäpäin ootella yhteydenottoa etten tunge sinne.mä en tiedä miten toimia.

 

["kummitäti"]

niin ja miten usein sitä yhteyttä sitten pidetään...kun välimatkaakin nyt jonkun verran on...mä en nyt niin hirveen paljon ole ollu vanhempien kanssa yksin tekemisissä kun se ex oli melkeen aina mukana joten sekin tuo tilanteeseen vähän jännitystä.

 

[??]

Eikö vaan voi laittaa tekstaria vanhemmille, että "olisi kiva nähdä kummilasta, voinko joku päivä tulla käymään?"

 

["vieras"]

Äh, ei kukaan ole vaivautunut, jollet itse ole. Meillä on yksi kummi vastaavassa tilanteessa. Vuoden oli poissa, mutta sitten ilmaantui kylään ja se siitä. Nykyään kuuluu kutsulistoille ja postituslistoille. Ei sen kummemmin pyydellyt anteeksi tai selitellyt. Ymmärsin kyllä. Lapsi ei sen vertaa ihmetellyt, oli vain iloinen.

 

[sama vieras]

Itse saattaisin tehdä niin, että varaisin oman päivän esim. nimpparit tai pääsiäinen, mikä vaan kiva aika, jolloin käytäisiin jätskillä tai leffassa. Synttärit on kaikkien juhala, mutta oma kummipäivä se vasta on jotain

 

["vieras"]

[QUOTE="hissu";24448564]Kokemuksen syvällä rintaäänellä voinen sanoa, että tuossa käy ikävästi [/QUOTE]

Ei välttämättä. ai no ikävähän sekin on että lapsella ei sitä sukulaiskummia enää ole mutta kuitenkin. Meillä nimittäin kävi niin päin, että ex ei juurikaan ole kummilapseen yhteydessä, vaikka asuu samalla paikkakunnalla kuin lapsi ja minä taas toisella puolella Suomea. Lähetin lapselle syntymäpäivänä lahjan ja annoin vanhempien päättää miten toimia eteenpäin. Vanhemmat pyysivät kylään ja tuumivat, että ei he voi eikä halua puuttua meidän asioihin ja mielellään pitäisivät minut kummina.