Miten tekisitte?

[harmaana]

Esikoiseni isä ei ole meidän elämässä millään lailla, poika pitää uutta miestäni isänään siinä missä meidän nuoremmatkin. Hän kutsui 5-vuotiaaksi asti häntä etunimellään, mutta ennen eskariin menoa sanottiin, että sanoisi vaan isäksi hänkin.. Silloin hän tiesi, että ei ole biologinen isä eli lapsen maailmassa "oikea isä".

Mitä luulette, pitäisikö tämä tieto ns. päivittää hänelle jossain vaiheessa? Tarkoitan sitä, että jos se pääsee unohtumaan piankin. Tämä siksi, koska en halua sitten teini-ikäiselle pamauttaa päin kasvoja, että hän ei ole oikea isäsi.

 

[topsehiini]

Voihan asian ottaa joskus puheeksi, mutta en lähtis asiaa liikaa korostamaan.

 

[ap]

Voihan asian ottaa joskus puheeksi, mutta en lähtis asiaa liikaa korostamaan.

Pelkään, että se asia aiheuttaa sitten jotenkin pahan mielen tai jotain. Missään nimessä sitä ei pidäkään alkaa korostamaan. Ettei tuntisi eriarvoiseksi itseään..

 

[kielletty]

Minusta tuossa kohtaa olisi selkeintä että poika kutsuu isäpuoltaan isäksi, eikä tästä toisesta isästä tarvitsisi tosiaan mitenkään hirveästi puhua, tietysti jos ja kun lasta itseään alkaa kiinnostaa niin kertoo miten asiat on. Itse vasta aikuisiällä tajunnut että isäpuolenihan on minulle isä ollut, eikä biologinen isäni joka hävisi meidän elämästä ensin moneksi vuodeksi ja sen jälkeen nähty kerran, pari vuodessa. Muutenkin hirveä pettymys koko isä-tytär-suhde mitä olen pienestä asti yrittänyt häneltä saada, kun olisin voinut antaa kaiken rakkauteni isäpuolelleni, joka halusi olla minulle isä.

 

[IhanPihallaSONE]

Tiedon pitäis kulkea mukana ettei tule yllärinä.