Miten teillä, äidin vai isän perään?

Eli ollaanko teillä äidin vai isän perään? Meillä kaksoset 1v9kk, ja ihan mahdottomasti isän perään. Jos isä aamuvuorossa, aamupäivä menee tosi hyvin, mutta kun isä tulee kotiin, alkaa sellainen raivoaminen ja äiti ei kelpaa ja sitten on isä äidille raivona kun ei äiti "hoida"... Tai kun isä on iltavuorossa, aamupäivä on ihan kamala, ja taas päikkäreitten jälkeen menee hyvin kun isä on sinä aikana lähtenyt töihin.. Mietityttää vaan olisko asiat toisinpäin jos minä kävisin töissä ja mies olisi kotona..

Sitten ärsyttää se, että kun mies ei muka saa niitä muuten rauhottumaan, sitten istutaan tietokoneelle ja kattellaan videoita sun muuta.. Siinäpä se päivä sitten kuluu jos vauva vie minun huomion kokonaan enkä ehdi ottaa kaksosia leikkimään tai tekemään jotain muuta.. Meillä esim. piirtäminen on yksi millä ne sais heti rauhottumaan, tai kun viis minuuttia jaksat laittaa niille leikkiä alkuun niin siinä leikkivät vaikka ja kuinka kauan.. Miten siis miehen saa ymmärtämään sen ettei videoita tarvita lapsen hiljentämiseen?

Joku muukin oli mielessä vielä mutta se meni jo.. Nyt tuolla heräillään päikkäreiltä ja mies tulee kohta kotiin... *apua* :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.01.2007 klo 14:20 äitipä hyvinkin kirjoitti:
Eli ollaanko teillä äidin vai isän perään? Meillä kaksoset 1v9kk, ja ihan mahdottomasti isän perään. Jos isä aamuvuorossa, aamupäivä menee tosi hyvin, mutta kun isä tulee kotiin, alkaa sellainen raivoaminen ja äiti ei kelpaa ja sitten on isä äidille raivona kun ei äiti "hoida"... Tai kun isä on iltavuorossa, aamupäivä on ihan kamala, ja taas päikkäreitten jälkeen menee hyvin kun isä on sinä aikana lähtenyt töihin.. Mietityttää vaan olisko asiat toisinpäin jos minä kävisin töissä ja mies olisi kotona..

Sitten ärsyttää se, että kun mies ei muka saa niitä muuten rauhottumaan, sitten istutaan tietokoneelle ja kattellaan videoita sun muuta.. Siinäpä se päivä sitten kuluu jos vauva vie minun huomion kokonaan enkä ehdi ottaa kaksosia leikkimään tai tekemään jotain muuta.. Meillä esim. piirtäminen on yksi millä ne sais heti rauhottumaan, tai kun viis minuuttia jaksat laittaa niille leikkiä alkuun niin siinä leikkivät vaikka ja kuinka kauan.. Miten siis miehen saa ymmärtämään sen ettei videoita tarvita lapsen hiljentämiseen? meillä tyttö on molempien perään,nyt ehkä enemmän isän kun hää on ollu viimeaikoina enemmän tytön kans syynä minun kivulias oloni...

Joku muukin oli mielessä vielä mutta se meni jo.. Nyt tuolla heräillään päikkäreiltä ja mies tulee kohta kotiin... *apua* :/
:heart: :heart: :heart: :whistle:
 
Isän perään
Ja kun minä olen poissa niin silloin äidin perään.
Mutta se isä on tärkeä jota kaivataan ja odotetaan töistä ja hän ei saisi hetken rauhaa lapsilta kotona ollessaan. Meidänkään mies ei ymmärrä muuta rauhoituskeinoa kun ne videot ja ite tietokoneelle..
 
Muumimammuska harmaa
Enemmän kyllä isän perään taitaa poika olla, ei isukki reppana saa töistä tultuaan kunnolla ees takkia päältä ku muksu pyrkii syliin. Ja nyt on alkanu tulla sit sitäkin, et ei äiti kelpaa syöttämään enää, jos isukki erehtyy kesken syömisen käymään näkyvissä, isin pitää jatkaa sit siitä... :whistle:
 
Moikka,

Meillä 1v 8kk vanha pojan vesseli. Hänellä on myös parhaillaan kova isävaihe menossa. Itse olen kovin tyytyväinen, koska oli aiemmin todella paljon minun perään. Meillä miesväen poppisjuttu on rakentaa junarataa ja leikkiä siinä tovin.

Tämä vaihe kuuluu ihan asiaan, eli lapsi n 1,5-2 vuoden kieppeillä kokee "irtautumisen" äidistään, eli huomaa että on oma yksilö ja samaan aikaan ottaa isästä myös kovasti mallia ja hakee häneen syvempää suhdetta. Eli nyt on todella tärkeä hetki isän ja lapsen välisen suhteen muodostumisen ja luottamuksen kannalta.

Eli koita keskustella miehesi kanssa, että tämä on nyt tämmöinen vaihe jolloin he tarvitsevat kovasti huomiota ja hyväksyntää isästään. Kannusta heitä tekemään juttuja yhdessä, vaikka ulkoilemaan tai vaikka sitä piirtämistä mitä sanoit. Tai voitte vaikka hankkia muovailuvahaa, joilla he voivat leikkiä. Jätä heidät myös ihan kolmistaan, jolloin voivat itse keksiä mitä tekevät.

Täytyy muistaa aina antaa myös miehen kehitellä omia juttuja lasten kanssa, ettei liian herkäsi ala ohjailemaan heitä. Kannustaminen on hyvä juttu! :) Silloin isäkin kokee oivaltamisen ja onnistumisen hetkiä.

...mutta tiedän sitä niin herkästi alkaa neuvomaan kun viettää kuitenkin suurimaan osan ajasta lapsen/lasten kanssa.

 
Tytsy 1v9kk on sen perään kuka on paikalla =) Isiä vastaan kovasti juoksee kun isi tulee töistä, mutta kun yöllä herää pahaan uneen tms. niin äitiä huutelee. Johtuu siitä, että olen tytön kanssa kaikista eniten. Mies tekee 4:n vuorokauden putkia töissä, joten silloin on äiti ainoa vaihtoehto. Ja kun isi on kotona, vähän aikaa jaksaa tyttö iskän ympärillä pyöriä, mutta kun se keksii aina niin tylsiä leikkejä :LOL:
 
Adalmina
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.01.2007 klo 13:05 nintzu kirjoitti:
tyttö 1 vee 2kk ja äiti on pop :D Silloinkin vaikka iskä olisi kotona. Mun pitää olla pois näkyvistä, jos iskä on syöttämässä tytsiä tai saan itse mennä sitä hommaa jatkamaan.
Näin meilläkin! Äiti on pop!

Tosin kyllä neiti antaa isän syöttää vaikka äiti olisi lähellä ;)
 
yks dödö
Täytyy myöntää, että mulla oli raskausaikana järisyttävä pelko siitä, että lapseni ei tule pitämään minusta, vaan vaatii aina isää paikalle jos tulen lähellekään... No joo, toisin kävin. Erityisesti väsyneenä tai jostakin säpsähtäneenä tai öisin vauvalle kelpasi vain ja ainostaan äiti, iltamaitoa oli isän turha tulla tuputtamaan vuoden vanhanakaan ja vieläkin, kahden vuoden kunnioitettavassa iässä, kriisitilanteissa tai hellyyspulan keskellä kelpaa vain äiti. Isä on hepuli, äiti lohtu.
 

Yhteistyössä