1. Jos tekemäsi ruoka ei lapsillesi/miehellesi kelpaa, niin mitä tapahtuu?
Saako lapsi mieleistään ruokaa? Saako vanukkaan, leivän tmv?
Ovat syömättä ja muuta ei heru. Ja nyt puhutaan siis siitä, että ruoka on "pahaa", ei esim. jos ruoka on vahingossa liian maustettua tai pilaantunutta. Pakko ei ole syödä lautasta tyhjäksi, jos ruoka ei ole mieleistä. Jos tiedän, että jokin ruoka on oikeasti vastenmielistä, en sitä edes tarjoa. Esim. itse en koske pitkällä tikullakaan pinaattikeittoon, joten sitä en tarjoa perheellenikään. Tytär taas inhoaa maksalaatikkoa, joten hänelle en sitä tarjoa, vaikka se on yksi omista lempiruuistani. Minut on lapsena pakotettu syömään sellaisia ruokia, jotka olen nielaistuani oksentanut takaisin suuhun kerta kerran perään, enkä todellakaan halua tehdä samaa omille lapsilleni.
2. Jos lapsi kieltäytyy syömästä, vedoten että "se on pahaa", niin onko kaikkea kuitenkin maistettava?
Kaikkea on maistettava, uusia ruokia tarjoan useamman kerran ja joka kerta on maistettava. Jos esim. kymmenennellä maistelukerralla ruokalaji on edelleen pahaa, en sitä enää pakota maistamaan, mutta tarjolla ollessa ehdotan kyllä, haluaisiko lapsi maistaa kuitenkin. Näin esim. oliivien, erilaisten kastikkeiden, sillin jne. kanssa. Suolakurkut ovat olleet sellainen laji, joka alkuun ei ollut tytön makuun, mutta nykyisin maistuu erittäin hyvin. Tyttö itsekin tietää, että makuun voi tottua tai sitten ei, ja maistaa mielellään niitäkin ruokia, joista ei aiemmin ole pitänyt.
3. Syöttekö koko perhe yhdessä kerran tai useammin päivässä?
Syödään yhdessä, jos siihen on mahdollisuus, mutta ei ole katastrofi, jos se ei onnistu. Viikonloppuisin syödään perhepäivällinen, jolloin kaikki istuvat pöydässä eikä kukaan katso samalla telkkaria tai lue.
4. Onko ruokailu teidän perheessänne "vain" tankkaamista? Vai kuuluuko siihen mm. kuulumisten vaihtaminen, keskustelu, hyvien ruokatapojen opettelu jne.
Ruokailuun kuuluu keskustelu, paitsi jos keskustelu vie liikaa huomiota ja syöminen unohtuu - silloin jätetään keskustelu pois ja keskitytään syömiseen. Mutta yleisesti ottaen kotona ruokaillessa harjoitellaan jatkuvasti ruokatapoja. Tosin jos ruokailu on ns. epävirallinen (ei viikonlopun perhepäivällinen), sallin lukemisen ja telkkarinkatselun samalla, mikäli ne eivät häiritse syömisen tahtia.
5. Syödäänkö teillä vain ruokapöydän ääressä, vai saako teini viedä ruoan huoneeseensa/mies sohvalle/lapset lattialle?
Meillä syödään myös olkkarissa, etenkin välipalat. Joskus lapsi syö välipalan omassa huoneessaan lattialla, muuten aina pöydän ääressä. Kaikki osaavat syödä siististi ja sotkematta, joten en jaksa nipottaa tästä aiheesta. Itsekin mieluusti syön sohvalla telkkarin ääressä iltapalaa.
6. Saako ruokapöydässä maiskuttaa/hörppiä/kurluttaa/pieraista/röyhtäistä, lyhyemmin: ovatko hyvät ruokailutavat tärkeät?
Ruokapöydässä ei porsastella. Siitä kyllä jaksan nipottaa rasittavuuteen saakka. Vahingoillehan ei mitään mahda ja silloin pitää pyytää anteeksi, mutta tahallista porsastelua en katso hetkeäkään. Tahallisesta sikailusta häädän välittömästi pöydästä. Maiskuttelusta, hörppimisestä ja suu auki syömisestä huomautan heti, eikä meilä niitä kukaan juuri vahingossakaan tee. Itse asiassa tunnen jopa sairaalloista vastenmielisyyttä nimenomaan äänekkäästi ja suu auki syömiseen ja armas perheeni kyllä tietää tämän, eivätkä tahalleen sitä tee.
7. Panostatteko ruoan laatuun ja makuun, vai onko ruoka ainoastaan "polttoainetta"?
Pääsääntöisesti haluan, että ruoka on hyvää, terveellistä ja laadukasta. Kiireessä en kuitenkaan ala asiasta stressata, vaan hyvällä omallatunnolla nakkaan perheen nenän eteen spaghetit ja Dolmiosoossit. Yhtä hyvällä omallatunnolla saatan silloin tällöin kurvata mäkkärin pihaan tai hakea pizzat lähipizzeriasta.
Saako lapsi mieleistään ruokaa? Saako vanukkaan, leivän tmv?
Ovat syömättä ja muuta ei heru. Ja nyt puhutaan siis siitä, että ruoka on "pahaa", ei esim. jos ruoka on vahingossa liian maustettua tai pilaantunutta. Pakko ei ole syödä lautasta tyhjäksi, jos ruoka ei ole mieleistä. Jos tiedän, että jokin ruoka on oikeasti vastenmielistä, en sitä edes tarjoa. Esim. itse en koske pitkällä tikullakaan pinaattikeittoon, joten sitä en tarjoa perheellenikään. Tytär taas inhoaa maksalaatikkoa, joten hänelle en sitä tarjoa, vaikka se on yksi omista lempiruuistani. Minut on lapsena pakotettu syömään sellaisia ruokia, jotka olen nielaistuani oksentanut takaisin suuhun kerta kerran perään, enkä todellakaan halua tehdä samaa omille lapsilleni.
2. Jos lapsi kieltäytyy syömästä, vedoten että "se on pahaa", niin onko kaikkea kuitenkin maistettava?
Kaikkea on maistettava, uusia ruokia tarjoan useamman kerran ja joka kerta on maistettava. Jos esim. kymmenennellä maistelukerralla ruokalaji on edelleen pahaa, en sitä enää pakota maistamaan, mutta tarjolla ollessa ehdotan kyllä, haluaisiko lapsi maistaa kuitenkin. Näin esim. oliivien, erilaisten kastikkeiden, sillin jne. kanssa. Suolakurkut ovat olleet sellainen laji, joka alkuun ei ollut tytön makuun, mutta nykyisin maistuu erittäin hyvin. Tyttö itsekin tietää, että makuun voi tottua tai sitten ei, ja maistaa mielellään niitäkin ruokia, joista ei aiemmin ole pitänyt.
3. Syöttekö koko perhe yhdessä kerran tai useammin päivässä?
Syödään yhdessä, jos siihen on mahdollisuus, mutta ei ole katastrofi, jos se ei onnistu. Viikonloppuisin syödään perhepäivällinen, jolloin kaikki istuvat pöydässä eikä kukaan katso samalla telkkaria tai lue.
4. Onko ruokailu teidän perheessänne "vain" tankkaamista? Vai kuuluuko siihen mm. kuulumisten vaihtaminen, keskustelu, hyvien ruokatapojen opettelu jne.
Ruokailuun kuuluu keskustelu, paitsi jos keskustelu vie liikaa huomiota ja syöminen unohtuu - silloin jätetään keskustelu pois ja keskitytään syömiseen. Mutta yleisesti ottaen kotona ruokaillessa harjoitellaan jatkuvasti ruokatapoja. Tosin jos ruokailu on ns. epävirallinen (ei viikonlopun perhepäivällinen), sallin lukemisen ja telkkarinkatselun samalla, mikäli ne eivät häiritse syömisen tahtia.
5. Syödäänkö teillä vain ruokapöydän ääressä, vai saako teini viedä ruoan huoneeseensa/mies sohvalle/lapset lattialle?
Meillä syödään myös olkkarissa, etenkin välipalat. Joskus lapsi syö välipalan omassa huoneessaan lattialla, muuten aina pöydän ääressä. Kaikki osaavat syödä siististi ja sotkematta, joten en jaksa nipottaa tästä aiheesta. Itsekin mieluusti syön sohvalla telkkarin ääressä iltapalaa.
6. Saako ruokapöydässä maiskuttaa/hörppiä/kurluttaa/pieraista/röyhtäistä, lyhyemmin: ovatko hyvät ruokailutavat tärkeät?
Ruokapöydässä ei porsastella. Siitä kyllä jaksan nipottaa rasittavuuteen saakka. Vahingoillehan ei mitään mahda ja silloin pitää pyytää anteeksi, mutta tahallista porsastelua en katso hetkeäkään. Tahallisesta sikailusta häädän välittömästi pöydästä. Maiskuttelusta, hörppimisestä ja suu auki syömisestä huomautan heti, eikä meilä niitä kukaan juuri vahingossakaan tee. Itse asiassa tunnen jopa sairaalloista vastenmielisyyttä nimenomaan äänekkäästi ja suu auki syömiseen ja armas perheeni kyllä tietää tämän, eivätkä tahalleen sitä tee.
7. Panostatteko ruoan laatuun ja makuun, vai onko ruoka ainoastaan "polttoainetta"?
Pääsääntöisesti haluan, että ruoka on hyvää, terveellistä ja laadukasta. Kiireessä en kuitenkaan ala asiasta stressata, vaan hyvällä omallatunnolla nakkaan perheen nenän eteen spaghetit ja Dolmiosoossit. Yhtä hyvällä omallatunnolla saatan silloin tällöin kurvata mäkkärin pihaan tai hakea pizzat lähipizzeriasta.
. Mulla on ruokapöytä myös olohuoneessa, joten sielläkin voidaan syödä. Sohvaa meillä ei ole ja lattialla meillä ei oikein kannata syödä, ellei halua jakaa ateriaansa koiran kanssa. 
