Miten teillä riidellään?

["vieras"]

Meillä todella huonosti, siis että meidän tavoilla asiat ei ikinä selviä, ja haluaisinkin opetella selvittämään asiat rakentavammin.

Normaali esimerkki meiltä.

Sanon jotain tyyliin, " et sitten laittanutkaan pyykkejä kuivumaan"
Mies , " et kyllä sanonut , mä :" no sanoin "
Johon mies sitten suuttuu (= tuhiseen hiljaa ja menee koneelleen pariksi tunniksi ja palaa sieltä kuin mitäöän ei koskaan olisi tapahtunut )

Eli, oli asia mikä oli, mies kääntää sen niin että mä olen tehnyt virheet tai lounannut häntä ja sitten hän mököttää, minä olen loukkaantunut ja sitte asia" unohdetaan"

mies ei sano yleensäkään minulle mitään poikkipuolista, joskus ärsyttävästi pyörittelee silmiään ja huokailee raskaasti jos joku asia ei miellytä, mutta jos kysyn mitä huokailet, vastaus on ei mitään ja jos kysyn tiukemmin ollaan jo tilanteessa jossa hän voi aloittaa mököttämisen kun mä jankutan

Kotonaan hänet on kasvatettu niin että äitinsä piti mykäkoulua kuukausiakin (kaikille ) jos joku asia ei miellyttänyt, eikä perhe koskaan tiennyt
mistä se oli suuttunut.

Minut on kasvatettu taas siihen että äiti huusi aina kaikki asiat (isä nyt ei koskaan ollut kotonakaan ) ja sitten ne oli sillä selvät.

Mä niin kärsin siitä että mä olen aina , aina ja aina se syyllinen

(mutta riidat koskee isoimmillaankin imurointia tai kanamunien keittämistä tms.
ei meillä riidellä mistään baarireissista eikä rahasta tms. ne asiat menee ihan yhteen .. )

 

["vieras"]

Meillä on vähän samanlaisia riitoja, aikaisemmin ne tulistuivat tosi pahoiksi kun minulla meni totaalisesti hermo miehen mykkäkouluun ja mökötykseen, mutta päätin ottaa tilanteen halutuuni juttelemalla siitä miksi nämä riidat alkavat ja miten ne kannattaisi hoitaa. Kerroin miehelle ihan suoraan että minä en jaksa olla pitkävihainen enkä jaksa mököttää pienien asioiden takia monta päivää, johon mies kertoi että ei hänkään mutta ei voi itselleen mitään. Ja tätä alettiin työstämään.

Nykyään tapellaan niin että jos tulee joku riita, voidaan tiuskaista toisillemme, jonka jälkeen mies alkaa mököttää. Tällöin yleensä kysyn onko tämä vihainen, ei tietenkään, sitten kysyn uudestaan ja kerron riidan syyn omasta näkökulmastani uudelleen ihan rauhallisesti ja sanon etten tahtoisi nyt alkaa mököttää ja riitelemään. Mies on yleensä hetken hiljaa ja annan olla, 10 min myöhemmin tulen kysymään josko on vielä vihainen niin yleensä sanoo jo rauhoittuneensa ja sitten puhutaan asiat halki ja pahoitellaan ja elämä jatkuu.

 

["vieras"]

Lisäyksenä vielä että itseasiassa me ei oikeastaan tapella enää tämän taktiikan takia, enemmänkin tulee erimielisyyksiä joista vähän väitellään muttei juurikaan riidellä koskaan.

 

["Vieras"]

Minä olen todella temperamenttinen, mieheni taas rauhallinen ja pitkäpinnainen.

Antaa minun raivota hetken, odottaa että lepyn (lepyn yhtä nopeasti kuin raivostunkin ) ja se on siinä. Mies ei koskaan aloita riitoja, se olen aina minä.

 

["vieras"]

Mie nalkutan, narise, syyttelen, intän ja lopuksi huudan ja /tai itken. Mies vastaa ensin jotain muutamalla sanalla, sitten on hiljaa, sitten ärsyyntyy ja kimpaantuu ja lopuksi lähtee pois paikalta tai käskee mun olla turpa kiinni muutamien kirosanojen säestyksellä. sitten tulee hiljaisuus, joka kestää esim. tunnin ja sit ollaan niinkuin mitään ei ois tapahtunutkaan.

 

[purjosipuli]

Hmm, ei meillä oikeastaan riidellä ollenkaan. Joskus molemmille osuu huono päivä samaan aikaan ja tulee sanottua ehkä jotain vähän kireämmällä äänensävyllä mut aika nopsaan neki kyl selvitellään ja pyydetään anteeks.

 

["ttt"]

[QUOTE="Vieras";29024900]Minä olen todella temperamenttinen, mieheni taas rauhallinen ja pitkäpinnainen.

Antaa minun raivota hetken, odottaa että lepyn (lepyn yhtä nopeasti kuin raivostunkin ) ja se on siinä. Mies ei koskaan aloita riitoja, se olen aina minä.[/QUOTE]

Ihan sama meillä !

Koskaan mies ei aloita riitaa. Jos meillä riidellään,sen aloitan minä ja melkein saan itsekseni riidellä. Mies kuuntelee. Ehkä sanoo jonkun sanan välissä. Ja kun olen sanottavani sanonut,hän tyynen rauhallisesti selittää tilanteen. Ja riita on siinä.

 

["vieras"]

Ap tässä.
Ihana, muillakin siis samaa , ehkä munkaan ei tarvitseisi ottaa tätä vakavasti sitten.
kun aiheetkin on niin pieniä.
ollappa joku riitelykerho, jossa sais purkaa känkkiksensä pois ja ei tarvisi ollenkaan purkaa kotona tyhmiin asioihin..

 

["..."]

Eilen esimerkiksi siten, että rupesin valittamaan ja sättimään miestä siitä, että oli unohtanut hoitaa erään asian, josta olin häntä päivän aikana muutaman kerran muistuttanut. Riita kulminoituinsiihen, että huusin saavani aina tehdä itse kaiken ja kantaa kaikista perheen asioista vastuun. Haukuin miehen pystyyn.
Mies löi nyrkillä seinään reiän, valitin kuulemma turhasta.

 

[Joxu harmaana]

Meillä riidellään ajan käytöstä. Hirvee tuskailu aina, että mitä kerkee tekemään ja tuossa ollaan miehen kanssa samanlaisia. Mä puran kiukun ulospäin ja mies hermostuu mun stressaamiseen. Lopulta riidellään ja sitten tehään sovinto, mutta sovinnon jälkeen mies rupeekin sitten mököttää. Mä en voi sietää mököttämistä ja siitä alkaakin aina seuraava riita. Rahasta ja baareilusta ei meilläkään riidellä vaan siitä, että mihin aika riittää ja mitä kerkee tekemään ja missä pitäis käydä. Ikuisuus kysymys tämä meillä ja arkisin ei tahdo aika kertakaikkiaan riittää mihinkään, huoh.

 

[Tallu -]

Jos riita joskus syntyy, niin keskustellen siitä selvitään. Ap:n pyykkiesimerkki voisi mennä meillä niin, että kotiin tullessani asiallisena ja hymy huulilla kysyisin, että onko jokin homma tältä päivältä vielä hänellä kesken. Samaan tyyliin jatkaisin sitten, että voisiko tehdä sen pois alta, tai sitten sanoisin, että voin tehdä sen itsekin. Voihan olla, että on unohtanut tai ei ole ehtinyt tms.

Vinkkini näin pian 27 yhteisen vuoden jälkeen on toisen kunnioitus ja arvostus, jolloin ikäviä asioita ei edes sano hänelle, tai ne sanoo rakentavasti eikä syytellen. Muistaa hillitä itsensä, jolloin ei tule töksäytettyä mitään.

Huumori ja pilke silmäkulmassa on tärkeä muistaa myös. Ei saa olla liian tiukkapipo.

 

[26 v yhdessä]

Ennen minä mökötin. Nykyään me molemmat huudetaan. Pysytään kuitenkin asiassa, eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Uskon sen olevan pitkän liittomme salaisuus.

Riidat koskevat yleensä ajankäyttöä, rahankäyttöä ja kotitöitä eli ihan näitä arkisia normijuttuja.

 

["Anne"]

Ei oikein mitenkään. Saatan huomauttaa jostain asiasta mitä mies on esim unohtanut tehdä mutta ei niistä riitaa synny. Jos on vaikka unohtanut pyykit niin sanon vain että kappas et muistanutkaan ja laitan itse jos siinä ehdin. Ollaan aika samanlaisia, suorapuheisia mutta haluttomia riitelemään ja meillä on aika samanlainen käsitys siisteydestä, tarvittavista kotitöistä, menoista ja rahankäytöstä.

 

["vieras"]

Ei meidän tarvitse riidellä, kunhan neuvotellaan ja tehdään kompromisseja, puolin ja toisin.

 

[astrolabe]

Onko aapeen esimerkki oikeasti luokiteltavissa riidaksi?

Taidan riidellä lähinnä yksikseni, mieheni on liian älykäs lähteäkseen niihin mukaan. Tiedän mieheni suuttuneen minulle kahdesti ja vain kerran hän näytti sen. Tilanne oli ohi minuuteissa ja yksi lause riitti minulle, josta tiesin ylittäneeni rajan ja tilanne purettiin. Useimmiten me vaan keskustellaan, sillä oikein perusteltuna mieheni myöntyy tai sitten esittää omat todisteensa ja mie käännyn hänen kannalleen.

 

["vieras"]

Sanallisesti sovitellen, hyvin harvoin ja erittäin lyhyesti.

 

["vieras"]

Mun mielestä tollanen "et sit tehnyt sitä/tätä" on ärsyttävä tapa ottaa asia esille. Jos mies on jättänyt pyykit ripustamatta tai jotain vastaavaa, yleensä kysyn sitten uudestaan, voisiko hän vielä laittaa ne. Mihinkään juupas-etpäs-väittelyyn on turha lähteä, sellaisen voi välttää heti alkuunsa sanomalla, että luulin sanoneeni - jos ylipäätään on tarpeellista vääntää siitä, onko siitä sanottu tai ei. Jompi kumpi voi muistaa väärin, ja mitä sit jos toinen ei olekaan muistanut tai ehtinyt tehdä jotain

Meillä on ollut muutama isompi riita, kun ei päästy yksimielisyyteen tärkeässä asiassa, mutta harvoin riidellään. Kumpikaan ei ole sellainen, että jaksaisi jankuttaa tai naljailla.