Miten teillä onnistuu kyläilyt pienen liikkujan kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja umbrella-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

umbrella-

Aktiivinen jäsen
01.03.2006
8 489
1
36
Tuntuu, että tuon juuri 10kk täyttäneen pojan kanssa kyläilyt ovat enemmänkin stressaavia kuin antoisia ystävien tapaamisia. Aika menee perässä menien ja vahtien, kun pikku herra ei hetkeäkään ole paikoillaan vaan tutkii uutta paikkaa intoa puhkuen. Hän taitaa silti olla melko vilkastakin sorttia, sen verran ehtiväinen tapaus on. Kaikki laatikot, kaapit yms. kolutaan ja vieraista paikoista löytyy arvokkaita koriste-esineitäkin pienen käden ulottyvilta.

Tällä hetkellä pyydän kavereita kyllä mielummin meille kylään, kun tosiaan vauvan kanssa kyläillen ei sitä ehdi edes kahvikupin ääreen istahtaa tai muuten jostain kuuluu jo kolinaa =)

Löytyykö sitä muilta yhtä vilkkaita tapauksia? Meillä oli silti esikoinenkin yhtä meneväinen, siis ekat 3-vuotta juoksi aivaan päättömästi paikasta toiseen, mutta tällä hetkellä on erittäin rauhallinen ja kiltti ekaluokkalainen.
 
meillä 9kk poika on vielä ainakin ollut helppo kyläkaveri,istuu jonkun aikaa sylissä ja lattialla keskittyy kyllä omiin leluihinsa seuraavaksi hetken ja sen jälkeen vilkuilee etten vaan katoa... :)
jos kyläile kestää kauemmin niin kyllä hän tutkimaan lähtee paikkoja mutta todella varovaisesti ja edelleen vilkuillen ettei äiti vain katoa... :saint:
se pitänee kyllä paikkaansa että kylässä on yleensä tavaraa pienten sormien saatavilla et on hankalaa istua rauhassa ja kaffetella... =)
 
Kyllä meillä kyläilyt on usein aika "stressaavia", kun aivan koko ajan saa pojan perässä juosta ja vahtia, ettei saa käsiinsä rikkoutuvia esineitä. Omia leluja on mukana, mutta ei ne kyläpaikassa jaksa kiinnostaa. Meillä poika on nyt jo 1 v 3 kk ja kävelee ja juoksee, joten vauhita ja vaarallisia tilanteita riittää, vilkas ja energinen lapsi ollut koko ikänsä, sylissä ei juurikaan viihdy eikä lattialla paikallaan. Poika on nykyisin myös sosiaalinen ja ottaa kontaktia muihin ihmisiin eli ei yleensä riipu minun lahkeessa. Mutta onhan se niin, ettei kahvipöydässä kahvia saa rauhassa juoda eikä jutella sukulaisten tai kavereiden kanssa. Helpompi muiden tulla meille.
 
mä en jaksa enään kyläillä sellaisissa kyläpaikoissa, joissa ei ymmärretä sitä, että pieni lapsi voi laittaa pientä suuhunsa, eikä sitten ees yhtään auteta siinä vahtimisessa eikä pikkutavaroiden nostelussa. Mutta kyläillään kyllä paikoissa, joissa ei ole pieniä lapsia, siellä sitten eletään sen mukaan. Eli porukalla vahdittu ja nosteltu kamoja ylöspäin. Meillä on kyläilyt näin ollen sujuneet ihan hyvin. Toki kahvittelut on sitten tehty nukkuma-aikaan tai sitten poitsu saa kans makupaloja. Mutta tiedän, että se voi olla välillä tosi tylsää...
 

Yhteistyössä