Miten teillä menee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ninatte77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Aluksi oli vaikea hahmottaa uudet pelisäännöt.
Mies ei ymmärtänyt minua, enkä minä oikein häntä. Parasta mitä noina kuukausina oli, oli se, että jokainen yö hän otti minut kainaloon ja silloin me ymmärsimme toisiamme. Vaikea selittää, mutta meillä ei ollut sanoja joilla olisimme purkaneet tilannetta, joten hellyys oli keino, jonka kautta tuli varmuus, että kaikki on vielä joskus hyvin.

Vuosi on kulunut siitä, kun lapsi syntyi. Nyt vasta koen, että meidän perhe on eheä ja että tämä perhe kestää myös kriisit.
Rakastan ehdottomasti miestäni enemmän ja arvostan hänen panostaan isänä ja miehenä.
Jossakin sisimmässäni tiedän, että tuli ihan mitä tahansa vastaan, hän on minun vierelläni.
Me emme ole lainkaan toistemme kaltaisia, vaan monet ovat hämmästyneet sitä, miten ihmeessä viihdymme yhdessä.

Minä olen tämän perheen sydän ja voima, mieheni on järki ja harkinta.

Jos haluaa selvitä, kaikesta selviää, varsinkin jos rakastaa toista.

Kyllä lapsen tulo on niin järisyttävä muutos, että pariskuntia pitäisi suuremmalla äänellä valmistella tulevaan muutokseen.
 
meillä ainakin vähän sekä että...
nykyään riidellään yhteisen ajan puutteesta koska mies ei halua edelleenkään viedä hoitoon 2.5 vuotiasta tytärtämme.itse kaipaan jo irtiottoja kahdestaan mutta hän ei raaski viedä tyttöä hoitoon
 
Kyllähän se pakostakin saattaa aluksi muuttua, kun kumpikin omaksuu uutta rooliaan perheessä ja suhteessa lapseen. Ainakin meillä otettiin alkuun se, et mietittiin tollasia juttuja.. ihan yhdessä puhuen tosin. Synnytyksestä toipuminen otti mulla aikansa, minkä takia mies sitten eksyi tuohon paapomisen puolelle ja otti vastuun sekä musta että muksusta. Mutta kyllä se kun tottuu ja on oppinut tuntemaan lapsensa.. ihan samanlainen suhde meillä on nyt ku ennen muksun tuloakin. Me pystytään puhumaan avoimesti ihan kaikesta, niin ei jää ainakaan mitään epäselvyyksiä ja kummallekin ensisijalla on tuo muksu tietenkin. Sen jälkeen toinen, kun muksu nukkuu niin on aika isin ja äidin juttu- tai panotuokioiden =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninatte77:
Olisi kiva tietää miten teidän parisuhde on muuttunut lapsen syntymän jälkeen? Onko mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan?

Hyvin menee. :) Tottakai jokaisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia lapsen syntymän jälkeen, niin kävi meilläkin. Parempaan suuntaan ollaan menossa kivisen tien jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iätiäiti:
Aluksi oli vaikea hahmottaa uudet pelisäännöt.
Mies ei ymmärtänyt minua, enkä minä oikein häntä. Parasta mitä noina kuukausina oli, oli se, että jokainen yö hän otti minut kainaloon ja silloin me ymmärsimme toisiamme. Vaikea selittää, mutta meillä ei ollut sanoja joilla olisimme purkaneet tilannetta, joten hellyys oli keino, jonka kautta tuli varmuus, että kaikki on vielä joskus hyvin.

Vuosi on kulunut siitä, kun lapsi syntyi. Nyt vasta koen, että meidän perhe on eheä ja että tämä perhe kestää myös kriisit.
Rakastan ehdottomasti miestäni enemmän ja arvostan hänen panostaan isänä ja miehenä.
Jossakin sisimmässäni tiedän, että tuli ihan mitä tahansa vastaan, hän on minun vierelläni.
Me emme ole lainkaan toistemme kaltaisia, vaan monet ovat hämmästyneet sitä, miten ihmeessä viihdymme yhdessä.

Minä olen tämän perheen sydän ja voima, mieheni on järki ja harkinta.

Jos haluaa selvitä, kaikesta selviää, varsinkin jos rakastaa toista.

Kyllä lapsen tulo on niin järisyttävä muutos, että pariskuntia pitäisi suuremmalla äänellä valmistella tulevaan muutokseen.

Voi kun oli kauniisti kirjoitettu, kyllä meikäläinen ainakin herkistyi.
Meillä tilanne aikas samanlainen, nykyään ymmärretään toisiamme huomattavasti paremmin (synnytyksestä 8,5kk). Jotenkin tuntuu, että vasta lapsen syntyman jälkeen on arki astunut kuvioihin. Silti rakastan miestäni joka päivä enemmän... :hug:
 

Yhteistyössä