Toggle sidebar

Miten teillä jaetaan asumis- ja ruokakustannukset?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "köyhä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

"köyhä"

Vieras
Toiveissa jäädä vielä hoitovapaalle äitiysloman jälkeen. Tähän asti olen pystynyt maksamaan puolet asumiskuluista mutta hoitovapaalla enää en. Ruoka on ollut tähänkin asti pääasiassa "miehen kustannus". Onko se moraalisesti oikein että mies maksaa jatkossa kaiken? Kuuluuko minulla olla omaa rahaa, saanko käydä shoppailemassa joskus, tai vaikka elokuvissa, kahvilla? Vai meneekö se niin että koska olen "vain" kotona, en "saa" uusia vaatteita, ja keksin tekemistä vain ja ainoastaan lapsipiireistä koska muuhun ei ole varaa.
 
Tasan puoliksi. Nyt kun olen hoitovapaalla, mies maksaa 250 euroa enemmän kuin minä, mutta se on pieni summa siihen verrattuna että olen säästänyt useita tonneja ennen hoitovapaata jotta voin olla lapsen kanssa kotona.
 
Mies töissä ja maksaa kaiken, siis lähes. Minun tuet (khh-tuki) menee yhteiselle tilille ja sieltä ruokiin yms. mutta kyllähän kaikki muu jää miehelle (lainat, autot, polttoaineet, vaatteet, matkat). Meillä tämä ajatusmalli: yhteiset tulot ja menot. Olemme yhdessä halunneet ison perheen ja yhdessä päätyneet tähän ratkaisuun.
 
Meill ei oo ees omia rahoja/ omat tilit on mut maksetaan aina siltä tililtä jolla on enempi rahaa tai sit vaan siirrellään eessun taassun. Kauppaostoksetkin maksetaan yleensä nii et kummalla sattuu olemaa enempi tai kumpi nyt jaksaa maksaa :D
Et ihan joka pennin pyörylä on yhteisiä- ei oo tietookaa sellasesta kuin oma raha.
 
Jokainen pari määritelköön moraalinsa hoitaa talousasiat itse. Meillä laskut ja muut menot maksaa se, jolla sattuu olemaan tilillä enemmän rahaa, näin toimittiin myös hoitovapaalla. Avioliitossa elämme, eikä meillä ole koskaan laskettu kuluja puoliksi tai muutenkaan tasapuolisesti mietitty, kuka maksaa mitäkin. Rahat ovat yhteisiä, eikä riitaa ole rahasta tullut. Puutetta siitä on kyllä aina välillä ollut. Kulutustottumuksemme käyvät yksiin, ehkä riitää olisi sitten, jos käyttäisimme rahaa kovin eri tavalla.
 
Yhteinen konkurssihan ;) tää perhe on? Riippuu tietysti mitä miehesi on tilanteesta mieltä ja ennen kaikkea riittääö hänen palkkansa teidän kaikkien elättämiseen. Itse en hoitovapaalla kyllä pahemmin turhia ostellut vaikka varmasti olisin saannut. Jotenkin itse koen tärkeäksi olla myös taloudellisesti tasa-arvossa. Ei niin että toinen vaan tuottaa ja toinen kuluttaa.

Voihan kolikko kääntyä joskus toisinkin. Sinä olet töissä ja miehesi jää vaikkapa työttömäksi tai sairastuu pahasti. Silloinkin ollaan yhden kortin varassa ja se yleensä toki tarkoittaa sitä että rahahanoja suljetaan.
 
Tämä on hieman niitäkin aiheita joissa pitää miettiä kulutustottumuksia. Jos toinen käy töissä ja on tarkka kulutuksensa kanssa ja toinen taas leväperäiseti puhuu vaikkapa 300€ puhelin laskun niin varmasti alkaa suukopua syntyä "yhteisistä" rahoista.

Mutta jos ja kun pariskunta pelaa samaan hiileen osataan sopetua tilanteisiin taloudellisestikin. Ei sitä voi niin itsekeskeinen kuluttamisenkaan suhteen aina olla vaan on mietittävä perheen taloutta kokonaisvaltaisesti. Tää tuntuu vaan olevan monelle vaikea ymmärtää. Toinen taho heittää rahaa menemään ja toinen sinnittelee. Sitten yhtäkkiä kopsahtaa. Sairaus tai työttömyys ja avot vene on nurin.
 
Yhteisesti maksellaan, se kummalla on rahaa. Laina menee miehen tililtä, "yhtiövastike" ja iso osa ruuasta manee minun piikkiin (minä kun useimmiten siellä kaupassa käyn, yhdessä jos käydään niin mies yleensä maksaa). Laskut makselee aika usein mies, vakuutusmaksut taas minä, kun tykkään siitä e-laskusta.

Oikeastaan ainoot asiat jotka jaetaan (eikä niissäkään ole mitään sovittua, on vaan mennyt näin) on että mies ostaa omat röökinsä ja kaljansa (kun hakee ne usein esim työmatkalla) ja minä maksan omat "tärkeät ostokseni" kuten vaatteet (yleensä ostan kyllä kaikkien vaatteet) - omista ostoksistani tulee nyt ihan suoranaisesti mieleen vain meikit ja esim kalliimmat käsilaukut yms.
 
Meillä on kyllä aina kummallakin reilusti rahaa tileillä. Maksetaan asumiskulut aikalailla puoliksi. Yhtiövastike+sähkö+vesi. Ruokakaupassa käy se, kumpi nyt sattuu ehtimään.
Muuten tehdään omat ostokset omista rahoista.
 
no se pitää olla perheen yhteinen päätös että lapset hoidetaan kotona. ja myöskin yhteinen päätös kumpi vanhemmista jää kotiin ja hoitaa. tietysti se töissä käyvä sitten osallistuu enemmn perheen kuluihin. kotihoidon tuki on tukea sitä varten että kotihoito onnistuisi, ei sen ole tarkoituskaan olla kotiäidin palkka eikä sillä ole tarkoitus tulla toimeen.
jos työssäkäyvän vvanhemman tulot on pienet on mahdollista myös hakea asumistukea.
 
Meillä on ollut jo vuosia erilliset rahat ja se sopii meille mainiosti. Kotihoidontuella (ja nyt työttömänä) ollessani kulut oltiin jaettu niin, että minä maksoin ruoat ja omat laskuni, mies maksoi loput laskut ja lainalyhennyksen.

Mä en olisi ikinä voinut edes harkita sellaista vaihtoehtoa, että mies olisi maksanut kaiken. Mun mielestä se olisi ollut todella kohtuutonta. Toisaalta tiedän, että on olemassa suurempituloisiakin kuin mieheni. Meillä vaan olisi mennyt niin, että miehelle ei olisi jäänyt yhtään ylimääräistä kulujen jälkeen ja mä taas olisin shoppaillut kotihoidontuellani.
 
Vastike vuorotellen, mun tilin aikana tulevat laskut maksan minä, miehen tilin aikaiset maksaa mies. Maksetaan laskut heti, kun tulevat. Isommat hankinnat puoleksi, henkilökohtaiset isot hankinnat maksaa se, jonka käyttöön juttu tulee. Meille tulee aika vähän laskuja kuussa, koska kortit ovat käytössä eikä velaksi osteta. Ruokakulut maksetaan samaan tapaan kuin laskutkin.
 
Yhteiset rahat. Kummallakaan ei ole mitään kovin kalliita harrastuksia eikä edes aikaa käydä shoppailemassa paljoa, joten kulutetaan aika vähän mihinkään muuhun kuin välttämättömään. Toisekseen kun olen tässä tehnyt pari lasta pienellä välillä, niin eipä niitä uusia vaatteita ole paljon edes kaivannut, kun olen ollut melkein koko ajan joko raskaana tai pudottamassa raskauskiloja. Eikä nyt kahden pienen lapsen kanssa yksinkertaisesti ole edes paljon mahdollisuuksia käydä kahvilla tai shoppailemassa, että niihin isoja rahoja saisi upotettua.

Mutta en ymmärrä sitä, että nainen yksin säästää sitä varten, että saa jäädä kotiin lapsen kanssa. Kyllä se pitää olla perheen yhteinen päätös ja rahat.
 
ja se vielä että avioiitossa aviopuolisoilla on lain mukaan elatusvelvollisuus toisiinsa, eli miehen pitää se sun kotiäitiys kyllä kustantaa jos naimisissa ootte. jos ootte avoliitossa niin tilanne on eri, silti avoliitossakin miehellä on velvollisuus elättää lapsensa.
 
Molemmat käyttävät suunnilleen saman verran rahaa omiin juttuihinsa, mutta mies vastaa pakollisista menoista oikeastaan kokonaan. Minulla tällä hetkellä tuloina pelkkä opintotuki, kohta se vaihtuu äitiysrahaksi. Silloin kun molemmat olivat töissä, menivät kiinteät kustannukset aika tarkkaan puoliksi, mutta mies maksoi silloinkin enemmän juoksevia juttuja, koska sai paljon isompaa palkkaa. Silloin ei tosin ollut vielä lapsia, niin niitä yhteisiä menojakaan ei ollut niin paljoa.
 
Meillä kaikki rahat menee yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki laskut. Näin ollaan toimittu aina, ennen avioliittoakin. Molemmat käytetään rahaa suunnilleen samalla lailla, ei ole tullut ongelmia. Kaikki on yhteistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turkilmas:
Meillä on ollut jo vuosia erilliset rahat ja se sopii meille mainiosti. Kotihoidontuella (ja nyt työttömänä) ollessani kulut oltiin jaettu niin, että minä maksoin ruoat ja omat laskuni, mies maksoi loput laskut ja lainalyhennyksen.

Mä en olisi ikinä voinut edes harkita sellaista vaihtoehtoa, että mies olisi maksanut kaiken. Mun mielestä se olisi ollut todella kohtuutonta. Toisaalta tiedän, että on olemassa suurempituloisiakin kuin mieheni. Meillä vaan olisi mennyt niin, että miehelle ei olisi jäänyt yhtään ylimääräistä kulujen jälkeen ja mä taas olisin shoppaillut kotihoidontuellani.
Click to expand...

Eli jos mies olisi maksanut kaiken niin sä olisit tuhlannut omiin juttuihin kotihoidontuen sen sijaan että olisit sen laittanut yhteiseen käyttöön? Tavallaan en tiedä miten tää virallisesti eroaa yhteisestä tilistä, muuta kuin että et osaa ajatella asiaa kokonaisuutena. Eihän sun mieheltä oli mennyt rahaa un "elättämiseen" yhtään sen enempää kuin sinä olist laittanut sinulle tulevat rahat yhteiseen käytöön.

Hyvä toki jos toimii noin henkisenä stopparina kuluttamiselle. Mutta sinällää ihan sama asia kuin yhteinen talous
 
Mie oon kht, mutta käyn iltaisin ja viikonloppuisin vähän töissä. Muuten meillä ei tähän palettiin olis varaa. Mies maksaa käytännössä lainanlyhennyksen. Meillä on sitä vartan tili josta lainanlyhennys menee, mutta ei mulla monesti ole ku satanen kaks varaa littaa sinne. Meillä on lähikaupassa tili ja mie maksan sen joka kuukausi. Muuten laskut maksan jomman kumman tililtä, pääasia että maksetaan. (mie hoidan meillä kaikki laskut). Muut omat menot on vaan joutunu sovittaan omien (pienentyneiden) tulojen mukkaa.
 
Meillä on omat rahat, ja enimmäkseen myös omat laskut, lukuunottamatta tietty vuokraa ja sähköä. Kumpikin hoitaa omat kulunsa, ja perheen yhteiset kulut se, jolla on rahaa. Käytännössä aika pitkälle se olen ollu minä, koska mies on lähinnä omaa saamattomuuttaan ollut viime aikoina aika paljon ilman töitä (pätkä/ keikkatyöläisiä siis ollaan molemmat, ja kausiluonteista toi työnsaanti).
Mä olen sit taloustilille laittanut rahaa sitä mukaa kun ne on olleet sieltä loppu, enkä ole kysellyt mihin mies on niitä käyttänyt. Ei toi nyt kuitenkaan ole tainnut niillä erikseen hummata, ruokakaupassa on käynyt, autoon bensaa ja varaosia ostanut, ja sitten jotain omien tyttäriensä lahjoja tai muita kuluja hoitanut. Tää on musta ollut ihan toimiva systeemi, ainakin väliaikaisena ratkaisuna, kun itse kerran tienaan sen verran, ettei tarvi nyt pennejä laskea. Vuoden päästä olenkin sitten hoitovapaalla, ja toivottavasti miehen talous on siihen mennessä kohentunut ;)
 
[QUOTE="juuri";26050427]Eli jos mies olisi maksanut kaiken niin sä olisit tuhlannut omiin juttuihin kotihoidontuen sen sijaan että olisit sen laittanut yhteiseen käyttöön? Tavallaan en tiedä miten tää virallisesti eroaa yhteisestä tilistä, muuta kuin että et osaa ajatella asiaa kokonaisuutena. Eihän sun mieheltä oli mennyt rahaa un "elättämiseen" yhtään sen enempää kuin sinä olist laittanut sinulle tulevat rahat yhteiseen käytöön.

Hyvä toki jos toimii noin henkisenä stopparina kuluttamiselle. Mutta sinällää ihan sama asia kuin yhteinen talous[/QUOTE]

Ap kyseli, että eikö hän voisi pitää kotihoidontukea omana rahanaan ja mies maksaisi kaiken. Tätä mietin omalta kohdaltani ja totesin, että se olisi ollut sietämätön vaihtoehto.

Niin. Tietysti meillä on yhteinen talous, olemmehan perhe. Mutta meillä on kuitenkin omat tilit ja omat vastuualueet. Ja kotihoidontuella+nyt työttömänä koin, ettei mulla ole oikeutta kajota mieheni rahoihin enempää kuin on pakko. Niinpä olen "kituuttanut", venyttänyt penniä ja opetellut pärjäämään pienillä tuloilla. Miehelle on jäänyt ns. "ylimääräistä rahaa", joilla viimeiseksi osti itselleen mieluisan "lelun", eli mönkijän. Mulla ei vastaavia rahoja olisi todellakaan, mutta kunhan pääsen takaisin töihin, jää mullekin ylimääräistä. Sitten voin ostaa vaatteita, harrastaa muuta kuin kävelylenkkejä jne.

Ymmärsitkö pointin? Kotona ollessani koin olevani etuoikeutettu ja sääliksi kävi miestäni, joka raatoi pitkää päivää ja joutui olemaan lapsista erossa. Mulla samaan aikaan oli rentoa ja ihanaa kotona. Nyt työttömyyteni vuoksi olen pienemmillä rahoilla, mutta edelleenkin koen, että se on oma asiani, eikä miehen tarvi siitä murehtia.

Yhteinen kassa eroaa kaiketi siinä, että silloin molemmilla on ns. ylimääräistä rahaa yhtä paljon, vaikkakaan tilille sitä ei yhtä paljon laiteta.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa