Miten teidän ystävyydelle on käynyt, kun ystävä, joka oli sinkku, löytää miehen?

[Hyväksikäytetty vai tyhmä]

Läheisin ystäväni etsinyt pitkään miestä, jutellut tuntikausia kanssani miehistä, purkanut huonoa oloaan ja yksinäisyyttä, ottanut aina yhteyttä vain silloin kun tarvitsee jotain tai kaipaa jutteluseuraa jne. Nyt kun hän löysi miehen, yhteydenotto on täysin jäänyt. Tulee mieleen että olen vain olkapää johon nojata, kun menee huonosti. Sitten kun päämäärä on saavutettu; mies löytyi- minua ei enää tarvita.
Loukkaako tällainen teitä muita?

Ja juu, olen onnellinen hänen puolestaan että hän löysi etsimänsä, kohta joku jo väittää etten ole. Mutta yllätyin miten rumasti häne kohtelee minua. Silmäni avautuivat vasta nyt. Miksi olen jaksanut kuunnella tuntikausia hänen huoliaan ja murheitaan kun miestä ei löydy? Tämäkö on tasavertaista ystävyyttä? Ollaan yhteydessä kun menee huonosti, ja hylätään kun menee hyvin. Eikä edes kysytä mitä minulle kuuluu?

 

["vieras"]

Ihan samalla tavoin voi joutua ystävän hylkäämäksi silloin kun itse on lapseton ja ystävä saa lapsen.

 

[määä]

No kyllä se oikea ystävyys odottaa noidenkin aikojen yli. Kuka sitä nyt vastarakastuneena haluaa muuta tehdä kuin nyhjöttää toisen kainalossa, mutta kyllä se siitä laantuu.
Muutenkin ihmisillä on erilaisia kausia, ruuhkavuodet, masennusta tms., jolloin ei aina jaksa seuraa, mutta ystävyys ei vaadi, se odottaa parempia aikoja.
Sinä voit kysyä itsekin mitä hänelle kuuluu, loukkaannu vasta jos hän ei vastaa, kuuntele sinun murheitasi tai häntä ei selvästi kiinnosta edes kuulumisesi.

 

["jep"]

Se huumavaihe kestää vähän aikaa. Sekin kuuluu minusta asiaan. Näitä vaiheita tulee välillä lapsien, työpaikan vaihdosten, opiskelujen ja muiden isojen elämänmuutosten yhteydessä.

 

["Aloittaja"]

No kyllä se oikea ystävyys odottaa noidenkin aikojen yli. Kuka sitä nyt vastarakastuneena haluaa muuta tehdä kuin nyhjöttää toisen kainalossa, mutta kyllä se siitä laantuu.
Muutenkin ihmisillä on erilaisia kausia, ruuhkavuodet, masennusta tms., jolloin ei aina jaksa seuraa, mutta ystävyys ei vaadi, se odottaa parempia aikoja.
Sinä voit kysyä itsekin mitä hänelle kuuluu, loukkaannu vasta jos hän ei vastaa, kuuntele sinun murheitasi tai häntä ei selvästi kiinnosta edes kuulumisesi.

Mielestäni häntä ei selvästi kiinnosta kuulumiseni. Tajuan sen vasta nyt, kun hän osoittaa sen niin röyhkeästi. Ennen kuin mies löytyi, suurin osa ystävyydestämme oli hänen asioidensa puimista, ja olen ollut sokea kuvitellessani että myös minä merkitsen jotain.

 

["vieras"]

Mulla on kokemusta samanlaisista "ystävistä". Kyllä se pahalta on tuntunut, kun toista on pitänyt hyvänä ystävänä, mutta toinen hylkääkin miehen löydettyään. Joku vastasi, että pitäisi odottaa, mutta kuinka kauan. Ymmärrän heti alussa, että suhde täyttää elämän, mutta jos ystävällä ei kuukausiin ole aikaa, niin ei se ole oikeaa ystävyyttä. Sitten on ne naiset, jotka hylkäävät yhtävät, kun mies löytyy. Olettavat, että ystävät odottavat vuosia ja kun suhde kariutuu, otetaan yhteyttä, kun tarvitaan taas ystäviä. Ja kun taas löytyy jälleen uusi mies, taas ystävät jäävät.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28733225]Mulla on kokemusta samanlaisista "ystävistä". Kyllä se pahalta on tuntunut, kun toista on pitänyt hyvänä ystävänä, mutta toinen hylkääkin miehen löydettyään. Joku vastasi, että pitäisi odottaa, mutta kuinka kauan. Ymmärrän heti alussa, että suhde täyttää elämän, mutta jos ystävällä ei kuukausiin ole aikaa, niin ei se ole oikeaa ystävyyttä. Sitten on ne naiset, jotka hylkäävät yhtävät, kun mies löytyy. Olettavat, että ystävät odottavat vuosia ja kun suhde kariutuu, otetaan yhteyttä, kun tarvitaan taas ystäviä. Ja kun taas löytyy jälleen uusi mies, taas ystävät jäävät.[/QUOTE]

Juuri tällainen ystävä taitaa olla kyseessä. Ei ole seurustellut niin pitkään aikaan, etten tajunnut kuinka julmasti hän jättää ystävän, kun löytää uuden miehen.