Miten teidän vanhemmat/appivanhemmat ovat suhtautuneet eroonne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eroava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eroava

Vieras
Mietin vaan, kun itse olen eroamassa. Omat vanhempani ovat tyytyväisiä, heistä ero on oikea valinta, mutta anoppi on ihan hajalla. :( Tuntuu pahalta, että hän reagoi tähän niin voimakkaasti. Olemme olleet 9v yhdessä ja meillä on kaksi lasta. Molemmissa on syitä eroon ja oikeastaan kumpikin syyttää toista, mutta ulkopuoliset pitävät enemmän miestä "syyllisenä". Miten teillä?
 
Anoppi alk.käyttäytymään todella rumasti,haukkui ja soitti kerran poliisit kun olin menossa juttelemaan! Lapsenlapsia ei halua tavata! Hänen mielestään mustamaalasin poikaansa turhasta, joka oli alko ongelmainen.Olen kuullut etten ole ainut jolle näin kävi!
 
Itse en ole eronnut tai eroamassakaan, mutta mieheni veljen eroa sivusta seuranneena tunnistan anopissani jo tietyn käyttäytymismallin; Vaikka ero mitä suurimmissa määrin olisikin poikansa aikaansaannosta, eron jälkeen vikaa löytyy vaan huonossa miniässä. Anopista kuoriutuu leijonaemo joka pitää poikansa puolia vaikka hautaan saakka, siinä samalla siististi ummistaen silmänsä totuudelta ja unohtaen monta, hänelläkin selvästi tiedossa olevaa tapahtumaa ja faktaa. Ja vaikka poikansa ottaisi jatkossa puolisokseen vaikka minkälaisen haaskan, se on aina parempi kuin "se entinen, hyvä vaan että siitä on päästy!!".
 
ei omakohtasta kokemusta mutta ystävälle anoppi muuttu hirviöksi. eroa ennen oli aivan huippu tyyppi ja ku kuuli että eroavat muuttu äänikello ja alko tulla koppaa ja kirvestä : /
 
Kun edellisen kerran erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni (olimme yhdessä 7v ja ikää minulla oli 22v), niin vanhempani selvästi syyllistivät minua: miten voin tehdä niin julmasti, miestä pitää ymmärtää jne. Minä olin se, joka jätti, ja ex oli surkeana. Mutta minulla oli hyvät syyt, joita en kuitenkaan halunnut ruotia vanhempieni kanssa. Minusta minulle läheisten ihmisten pitäisi silti tukea minua ja luottaa siihen, että teen vain perusteltuja ratkaisuja.

Nyt erosin lasteni isästä kolme kuukautta sitten, ja vanhemmilleni en ole kertonut mitään. Olemme muutenkin pitäneet todella vähän yhteyttä viime vuosina, ja minä en ihan oikeasti jaksa taas sitä syyllistämistä. Olen päättänyt etten enää siedä huonoja ihmissuhteita, mieluummin katkaisen välit kokonaan kuin elän kuluttavassa ihmissuhteessa (siis vanhempiini), josta en saa mitään.
 
Vanhempani tukivat. Eka olo oli kauhea, kun pelkäsin että syyllistävät ja että saan kuulla 'mitäs minä sanoin' tyylisiä kommentteja.
Äiti oli aidosti pahoillaan ja isä oli valmis johonkin ihan muuhun....

Anoppini kanssa olimme tekemisissä ainoastaan joulukukkaa viedessämme, anoppi ei tainnut yli puoleen vuoteen edes kuulla erostamme. Appeni on suhtautunut myös ihan asiallisesti ja juttelee kanssani kuin mitään ei olisi koskaan sattunutkaan. (pakolliset sukukekkerit mun ja eksän yhteisen kummilapsen synttäreiden muodossa) Appi odotti kovasti silloin että ilmoittaisimme perheenlisäyksestä ja ero otti hällä aika koville.

Kaikille tieto ersta tuli ihan puun takaa- myös minulle.
 
Omat vanhempani ovat vaan onnellisia, kun nyt pysyy tässäkin talossa tavarat ehjinä :) Ja exän äiti ja sen puolen suku olikin ihmetellyt, miten minä noinkin kauan olin exän kanssa (melkein 9 vuotta)
Viimeksi exän äiti mulle sanoi, että yritä saada hänen poika ruotuun.
 

Yhteistyössä