Miten teidän omat ammattihaaveet on toteutuneet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tutkimusmatkailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Halusin jo pienestä pitäen lastenlääkäriksi, mutta en lopulta koskaan edes hakenut lääkikseen. Olen sairaanhoitaja, tosin noin vuoden päästä valmistun alanvaihdon myötä lakimieheksi.
 
tavallaan toiveet käyneet jo toteen =). Ensiviikolla pääsykokeet.. ei jaksa panostaa niihin, ensi vuonna sitten uudestaan... yhdet paperi kesäkuussa käteen...
 
[QUOTE="vieras";23867110]Olen kouluttautunut mieleiselle alalle, mutta harmi vaan ettei se työllistä. Enkä jaksa ruveta yksityisyrittäjäksi.[/QUOTE]

Mikäs tää ala on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;23867109:
Minusta piti tulla parturi-kampaaja tai sitten matikkaan ja koulunkäyntiin kyllästyneenä mitta'mies' läheiselle sellutehtaalle, olisin siis mittakepin kanssa mitannut tukkirekkojen kuormia.

Minusta tuli ompelija.

Mitta on siis käytössä ja sakset myös. :D
 
Halusin äidinkielenopettajaksi. Psykologia kiinnosti myös. Päädyin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ajatuksella, että opintojen jälkeen voin opiskella lisää tai vaihtaa alaa. Realismi iski kehiin ja sh:ksi valmistuin ja niitä töitä nyt teen. Edelleen jossain mielen sopukoissa siintää toteutumaton haave äidinkielen opinnoista, mutta perheellisenä ei enää niin vain lähdetäkään opiskelemaan moneksi vuodeksi, etenkin jos puoliso ei asiaan yhtään kannusta. Mutta tykkään kyllä tästäkin työstä. Jos tämä sama elintaso pysyisi opiskellessa kuin töissä ollessa, hakisin opiskelemaan. En kuitenkaan pidä mahdottomana, että jokin ihme tapahtuisi ja voisin vielä opiskella lisää...ehkä jonain päivänä.
 
Minusta piti tulla poliisi tai lentoemäntä, ei tullut. Olin liian lyhyt ja minulla on huono näkö. Sitten pidin myyjän työstä monta vuotta ja sitä piti tehdä loppuelämä, mutta nyt ei enää yhtään se kiinnosta. En osaa oikein myydä. Haluaisin kirjastoon töihin, koska pidän siitä työstä, mutta pitäisi lähteä sen takia kouluun ja työllistyminen sille alalle on vaikeaa.
 
Lapsena oli aika epätodennäköisiä toiveammatteja kuten egyptologi ja paleontologi. Joo ei tullut semmosta :D En oikeastaan muista miksi halusin yläasteikäisenä, en varmaan miksikään. Minusta tuli lähihoitaja, se ei ollut ikinä haaveeni. Nyt opiskelen korkeakoulututkintoa kieliaineesta. En ole ihan varma mikä minusta tulee, toivottavasti se olis mukavampaa kuin hoitoala.
 
[QUOTE="vieras";23867885]Lapsena oli aika epätodennäköisiä toiveammatteja kuten egyptologi ja paleontologi. Joo ei tullut semmosta :D En oikeastaan muista miksi halusin yläasteikäisenä, en varmaan miksikään. Minusta tuli lähihoitaja, se ei ollut ikinä haaveeni. Nyt opiskelen korkeakoulututkintoa kieliaineesta. En ole ihan varma mikä minusta tulee, toivottavasti se olis mukavampaa kuin hoitoala.[/QUOTE]

Just muistin että arkeologi oli miullakin haavena. Ja on ehkä edelleen :D Tässä ammatissa saan möyriä mullassa mutta harvemmin sieltä löytää muuta kun rikkaruohoja :D
 
Minusta piti tulla lääkäri tai näyttelijä. En ole kumpikaan. Teen työkseni tätä nykyä kuitenkin työtä, jossa kaivataan jonkin verran lääketieteellistä tietämystä ja myös tuleva urani liittyy ihmisten auttamiseen.
 
Lautailusta piti tulla ammatti, mutta ei kyllä tullut vaan ihan harrastukseksi jäi :)

Kouluttauduin sitten päihde-ja mielenterveystyöhön, sosiaaliterapeuttina tällä hetkellä.
 
Musta piti tulla opettaja, toimittaja, lääkäri, tutkija, kirjailija, fyysikko ja kielitieteilijä ainakin... Ihan lapsuuden haaveammatteja noista on ainakin kirjailija ja opettaja, en muista missä vaiheessa muut haaveet on tullu mukaan. Toi opettaja oli pitkään kyllä yks vaihtoehto, mutta ei musta taida opettajaa tulla. Ainakaan peruskoulun, oon mä kyllä tietotekniikkaa opettanut korkeakouluopiskelijoille :D

Toimittaja musta vois vieläkin tulla ja kirjailija ja tutkija, lääkikseen en sit oikeestaan loppujen lopuks ees halunnut oikeesti, fysiikkaa kokeilin mut ei napannu tarpeeks ja kielitieteilyä voi harrastella huvikseen. Oikeesti siis opiskelen nyt yhteiskuntatieteitä ja vähän siinä sivussa tekniikkaa, kun molempiin on pääaineoikeus. Tulevaisuudessa teen toivottavasti duunia, joka liittyy ihmisen ja tekniikan rajapintaan, ehkä käytettävyyteen jne. Eikä oo mitään perus aspahommaa, niitä kyllä on tullut tehtyä. Eli joku käyttöliittymäsuunnittelija, konsultti, tutkija tms ois haaveissa, ja näillä opinnoilla noi on hyvin mahdollisia tulevaisuudennäkymiä. Kirjan toivottavasti kirjotan vielä joskus :P
 
Mulla haaveina oli kampaaja, opettaja, kauppaan kassatädiksi, poliisi jne. Hyvin tämmöisiä perushaaveita lapselle. Kampaajan ammatti unohtui vain jossain vaiheessa. Poliisin ammatti tyssäsi siihen, että Tampere oli niin hemmetin kaukana ja toisekseen totesin etten halua tehdä sellaista vuorotyötä. Opettajan koulutuskin tyssäsi siihen että olisi pitänyt lähteä niin kauas opiskelemaan ja hyvin todennäköisesti en olisi edes päässyt huonolla todistuksellani. Kaupan alan tyrmäsin heti yläasteella kun olin ollut tet-viikon siellä.. tylsää hommaa ja mietin jo silloin miten kukaan jaksaa sitä tehdä vuosikausia.

Nyt olen töíssä pankissa, mutta yhä edelleen mietin mikä se toiveammatti olisi.. Opiskelemaan en enää pysty, joten se rajaa jo aika paljon.
 
pienenä halusin opettajaksi tai eläinlääkäriksi, teinistä asti halunnut lentoemännäksi.

nyt valmistumassa maisteriksi ja ei vielä tietoa mihin pääsen töihin. lentoemännän haaveet ei ole aivan poissuljettuja edelleenkään, jos oma ala ei nappaa, vaikka nyt tietysti näen senkin ammatin realistisemmin kuin teininä.
 
Ei ole toteutunut. Ensimmäinen haave oli asianajaja, mutta lukupää ei riittänyt. Seuraava haave oli hävittäjälentäjä, mutta se haave kariutui kun tulin raskaaksi ja näinollen ei ollut mahdollista mennä armeijaan.
 

Yhteistyössä