miten te voitte huudattaa lastanne..

[taustalla]

Unikoulun voi hoitaa omassa sängyssäkin, siis vanhempien. Monet tekevät niinkin, ainakin minun tuttavapiirissäni.
Vauva/lapsi itkee sitten siinä kainalossa sen mitä itkee. Ei se tosiaan kauaa kestä, vaikka jotkut väittävät sen kestävän koko yön... Yleensä tunnin tai parin itkua pienissä pätkissä.
Voi tietenkin itkeä yönkin, jos unikoulu tehdään väärin, silloin annetaan lapselle väärää viestiä, koska hän tyynny. Eli repsahdellaan kuitenkin niihin palvelujutskiin, kuten tutteihin ja tisseihin tms. Määrätietoisena koulututettaessa tuollaiset ongelmat ovat harvinaisempia. Yleensä parin kolmen yön jälkeen on täysöitään nukkuva lapsi valmis "uunista ulos" eikä läheisyys ole mihinkään kadonnut.
Joillain on vähän vääränlaista tietoa unikoulutuksesta, siitä on erilaisia versioita ja eri ohjeistuksia ja kannattaa perehtyä asiaan tarkemmin, ei siis pelkkien kuulopuheiden kautta, ennenkuin tuomitsee. Kannattaa hakusanalla etsiä, löytyy paljon eri tutkimuksia ja kirjoituksia ja se itselle sopiva, oikea muoto voi löytyä. On paljon kirjoituksia jotka myös tukevat unikouluttamista eivätkä osoita lapselle jäävän siitä mitään traumaa.

Mä voisin taas väittää, että tää keskustelu on liigassa: ovatko pulloruokitut lapset hukanneet kontaktinsa äitiin, kun eivät ole saaneet rintaa. Niin. Ei tietenkään.

Jännä myös, että yksikään tuomitsija ei koskaan vastannut kysymykseen, että mitä jos kaikki on kokeiltu ja äidin voimat loppuvat. Mitä sitten? Se kysymys kyllä kierrettiin...

 

[nahis]

Meidän nuorimmainen on nyt vieroitettu yötissittelystä.Ja itse olen vanhempien lasteni kautta oppinut että se onnistuu nopeiten juuri tuolla "huudatus"unikoululla.Sillä konstilla vauvat ovat alkaneet nukkumaan kolmen yön jälkeen heräilemättä(tietysti poikkeusöitä välillä tai pientä ähinää).Ennen unikoulua,nukkui vieressä ja unikouluun alettiin kun yöllä ei saanut nukuttua edes vauva tissi suussa,äidistä ja isistä puhumattakaan."Huudatuksen" aikana olen kyllä itsekin itkenyt,niin pahalta se tuntuu,mutta kun tietää että aamulla omassa sängyssään odottaa iloinen neiti niin kyllä sen kestää.

 

[mimmu]

Minä en henkilökohtaisesti hyväksy tuota huudattamista, meillä yöunet rauhoittui aikanaan, omassa sängyssään on lapsi nukkumut koko ajan, päikkärit tosin ollaan nukuttu meidän vanhempien sängyssä. Huudattaa ei ole tarvinnut nukkumisen suhteen eikä minkään muunkaan. Mielestäni lapsi kyllä kyllästyy heräämään yöllä jossain vaiheessa. Itse olen kuulema herännyt vielä kolmen vanhana.. Yksilöllisiä kun olemme. Kyllä meillä poika ähkää ja ähisee jonkin aikaa kun menee nukkumaan ja yölläkin eikä se minua/meitä haittaa, ukkokin kuulema nukkuu rauhallisemmin kun kuulee pojan ähinän. Niin ja samassa huoneessa nukutaan.
Ja siitä yösyöpöttelystä..Meillä poika jätti yösyönnin pois n. puoli vuotiaana "omatoimisesti", ei huolinu maitoa eikä vettä yöllä. Tarjosin viikon verran yöllä kun heräsi mutta kun ei huolinut niin mitäs sitä toista pakolla.

Jaksamista kaikille asian kanssa "painiville"! :hug:

Ja hyvää ja aurinkoista kevättä :wave:

 

[Mummy Sunshine]

[/quote]

Siis mitä ihmettä sä höpötät? Oletko ollut kärpäsenä katossa vai mitä...? Meillä todellakin nukuttiin perhepedissä. Kahden kuukauden jälkeen isi häippäsi patjalle vauvalle suunniteltuun huoneeseen, kun alkoi työssä työt ja keskittyminen herpaantua. 4 kuukauden jälkeen olin itse sippi. Vauva hyöri ja ähisi, pyöri ja heräili. Perhepeti oli nimenomaan käytössä jo senkin takia, etten yksinkertaisesti 6 kuukauden valvomisen jälkeen olisi jaksanut sängystä nousta hakemaan lastani... Näin on ollut monilla muillakin.

Jännä juttu kun ne harvat kerrat jolloin lapsi nukahti omaan sänkyynsä (lopulta), niin nukkui pisimmät unijaksonsa kuin ikinä perhepedissä. Tuntui että selvästi kaipasi sitä omaa rauhaakin. Ja jos ei sylissä kanniskelu auta, vauva räyhää entistä enemmän, niin mitä sitten? Pulloa annettiin ja tissiä: KAIKKEA!

Uskomatonta, että jengi kehtaa arvostella. Kun ei tosiaan itse ole kokenut sitä. Te varmaan olette sitä mieltä, että ei ole väliä, vaikka äiti pimahtaa väsymykseensä ja tekee jotain kamalaa, pääasia, että vauva on saanut olla perhepedissä ja kantoliinassa. Voi syvä huokaus sentään! Ja tota olematonta suvaitsevaisuuttanne ja avarakatseisuuttanne, empatian kykyänne te sitten iskostatte omiin lapsiinne. Ei ihme, että nuoret ja lapset ovat nykypäivänä niin itsekeskeisiä oman navan tuijottajia...

No, riitelyksi menee aina, kun eksyy suvaitsemattomia ihmisiä arvostelemaan ja tuomitsemaan... Toiset sitten henkiveressä koittavat puolustautua, kun jotkut jumalaksi itsensä nimittävät "tietävät" lapsilla olevan julmat ja huonot vanhemmat ja kuinka lapsuus on "menetetty", eihän luottamusta vanhempiin enää ole.

Tervetuloa meille katsomaan kahta maailman suloisinta, edelleen vanhempiinsa luottavaa lasta. Saatatte pyörtää puheenne. Toivoisin, että ei puhuttaisi huutamisesta, sillä unikoulussa lasta ei mitenkään tahallisesti huudateta. Te olette saaneet ihan väärää tietoa!
[/quote]

Meilläkin vauva sai taaperoksi asti nukkua vieressä ihan vain sen takia etten jaksanut nousta enää öisin nostamaan lasta omasta sängystään. Sen paremmin me ei nukuttu kukaan vierekkäin, mutta olin niin sippi kuin vain olla voi. Epäilen, että vauva sai kokea turvattomuuden tunteita välillä kanssani öisin, kun itkin suunnilleen suoraa huutoa väsymystäni ja äksyilin tissittelevälle vauvalle.
Ei auttanut kantoliinailut tai unipussittelut.

Meidän luomusti hoidettu vauva kärsi varmaan enemmän öistä umpiväsyneen äidin kanssa kuin olisi kärsinyt, jos olisin uskaltanut antaa vauvan olla 12 tuntia ilman maitoa eli läpi koko yön. Koska en uskaltanut vaan imetystukiryhmän ohjeiden mukaan syötin vauvan aamuyöllä, hän palasi aina pikkuhiljaa samaan rytmiin eli heräili tämän tästä läpi yön.
Ja nyt puhun yli 9 kk:n ikäisestä vauvasta, jota yritettiin vieroittaa useamman kerran.

Meidän lapsi on temperamenttinen, vilkas ja määrätietoinen. Häntä ei saanut tassutella, silitellä tms. Sellainen ei todellakaan rauhoittanut häntä vaan hermostutti. Mikään muu ei auttanut kuin tissi.

Lapsen ollessa 1v3kk:n ikäinen lähdin viimein öiksi pois kotoa viikoksi. Tällöin isänsä oli lapsen kanssa yöt -samssa sängyssä- ja saimme vihdoin alkaa nukkua öisin.

Minäkään en voi huudattaa lasta yksin yöllä(kään), mutta luomukonstit ei todellakaan tepsi kaikkiin lapsiin, vaikka periaatteessa niiden kannalla olenkin.

 

[Minäpä vain]

Mun mielipide on, että lasta ei tarvii huudattaa. Meillä on opittu ajan kanssa ja kikkailemalla kaikki tarvittava. Tyttö on nyt 1,5 vee ja ei oo syöny yöllä melkein vuoteen. Jos lapsella on hätä, häntä täytyy asiassa auttaa. Meillä on harrastettu paljon tassuttelua ja sylittelyä öisinkin, ja lapsi nukkuu pääsääntöisesti joka yö 12 tuntia putkeen.

Toki jokainen tekee tyylillään. Oman lapsen tuntee itse parhaiten. Sylitelkää ja halikaa paljon. Turvallisuudentunne ratkaisee.

Lapsen saanti ei saa olla elinkautinen nukkumattomia öitä tai muuta vastaavaa, mutta vanhemmuus tuo ei-toivottuakin vastuuta, ja se on vain kannettava.

 

[taustalla]

\

Mun mielipide on, että lasta ei tarvii huudattaa. Meillä on opittu ajan kanssa ja kikkailemalla kaikki tarvittava. Tyttö on nyt 1,5 vee ja ei oo syöny yöllä melkein vuoteen. Jos lapsella on hätä, häntä täytyy asiassa auttaa. Meillä on harrastettu paljon tassuttelua ja sylittelyä öisinkin, ja lapsi nukkuu pääsääntöisesti joka yö 12 tuntia putkeen.

Toki jokainen tekee tyylillään. Oman lapsen tuntee itse parhaiten. Sylitelkää ja halikaa paljon. Turvallisuudentunne ratkaisee.

Lapsen saanti ei saa olla elinkautinen nukkumattomia öitä tai muuta vastaavaa, mutta vanhemmuus tuo ei-toivottuakin vastuuta, ja se on vain kannettava.

Edelleen huvittaa toi hätä-sanan käyttö. Lapsella ei siis ole hätä. Sen kyllä kuulee itkusta jos on hätää ja kun on kiukuttelua/raivoa...