Miten te vauvojen äidit saatte syötyä rauhassa?

[nedra]

Mun vauva on vasta 6kk eli antaa mun kyllä syödä vielä kokematta kauheaa lautaskateutta,tuon ikäisen kanssa söisin yhtäaikaa,vuorotellen ruokaa lapsen ja omaan suuhun.Tai sitten vaan söisin sen ruuan,ei siinä niin kauaa mene että lapsi kärsisi kauheaa traumaa jos vähän joutuukin odottamaan äidin huomiota.

 

[hö]

No se nyt vaan on sellasta ettei pikkulasten kanssa voi syödä rauhassa. Mutta silti voi syödä kunnon aterian vaikkei sitä rauhassa sais syödäkään. Meillä on 3 alle kouluikäistä ja ainoa rauhallinen ateria jonka voi syödä on aamulla ennenku heräävät tai illalla kun ovat nukkumassa. Mutta en mä silti syömättä ole koko päivää sen takia ettei muka voisi syödä! ottakaa asiaan oikeanlainen asenne niin ei oo niin vaikeeta kaikki. sama juttu kuin vauvan yöheräilyjen kanssakin, ne nyt vaan herää ja sillä sipuli. siihenki pitää vaan asennoitua oikealla tavalla, se helpottaa huomattavasti jaksamista. Kumpikaan noista "vaivoista" ei kestä ikuisuuksia, ennenkuin huomaakaan niin ne on ohimennyttä elämää.

 

["shihtzu"]

Minä en ymmärrä miten ei voi syödä, minähän syön kun on nälkä, jos lapset kiljuu ja kitisee, niin kiljukoot ja kitiskööt.

 

["Jemina"]

Uskomatonta. Voiko tollanenkin olla ongelma? Aivan naurettavaa. Sinä ap syöt silloin kun on sen aika, ei pikkutenava voi sitä päätää syökö äiti vai ei. Jestas...

 

[Madicken04]

Samoja kokemuksia kuin muillakin täällä, eli joko syödään yhtäaikaa tai keksin lapselle/lapsille jotain tekemistä oman ruokailuni ajaksi. Tarvittaessa en välitä kitinästä, sanon vaan että nyt äiti syö.

Mieluiten olen kuitenkin käyttänyt päiväuniaikaa tuohon että saan syödä ihan rauhassa.

 

["jep"]

Oletko kokeillut erottaa vaivihkaa lautaseltasi pienen keon omakseen (kariestartunnan ehkäisemiseksi), ja antaa siitä pojalle pikku palasia? 10 kk voi syödä jo monia ruokia (kasviksia, perunaa, riisiä, lihaa), jos ei vaan ole kamalan suolaista. Tuon ikäisellä varmaan yksi syy on, että hän haluaa osallistua aivan kaikkeen, ja tehdä samaa mitä äitikin, eikä suostu enää olemaan erikseen syötettävä "vauva".

 

[vinkuiitamin äiti]

Piti mennä yöllä kuivittamaan koko vauva ja vaihtamaan lakanat, kun oli pissanut kaikki vaatteet läpi. Jäin sille tielleni nukuttamaan poikaa. Kiitos vastauksista. Sama ongelma ilmeisesti sitten vähän kaikilla... Yritin jossain vaiheessa pantata lämpimän ruuan syömistä iltaan, kun ainakin se olisi kiva syödä ilman kitinää, mutta sitten tuli vedettyä niin paljon kaikenlaista nälkääni (ihan leipääkin, mutta sekin lihottaa kun monta syö päivässä), että en voinut jatkaa niin. Leluja tosiaan annan pojalle ja sormiruokaa, mutta se ei kauhean pitkään innosta. Raejuusto on ihan yök tuolle, siihen ei koske ollenkaan. Nokkamuki on kohtalaisen hyvä virike, kun siihen pistää semmoisen korkin, joka antaa pikkuisen vettä läpi kun mukin kääntää väärin päin. Siinä poika sitten tihrustelee ja tökkii sormella vesipisaroita pöydällä

Itsekuri on tietysti ainoa, millä pystyy pelastamaan itsensä epäterveelliseltä syömiseltä, sitä olisi siis yritettävä jostain löytää.

 

[kmkm]

Syöt ne lämpimät ateriat silloin kun on niiden aika! ne pitää tuossa elämänvaiheessa syödä kitinän kera tai siten että joutuu nousta 10 kertaa pöydästä aterian aikana mutta on tärkeää pitää säännöllinen ateriarytmi. Meillä kun on 3 lasta nii eihän siitä tulis mitää jos mä oisin syömättä iltaan asti. Isommille lapsille pitää jo olla säännölliset ruuat ja koko perhe syö yhtäaikaa ja sillä sipuli. Enhän mä rauhassa ruokaani syödä saa mutta syön sen joka tapauksessa. esikoisen aikana muistan että yritin aina epätoivoisesti etsiä sopivaa rakoa syödä rauhassa(lue:kuten ennen lapsia) mutta se nyt vaan ei onnistu. Syö sitte iltapala rauhassa kun oot laittanu lapsen nukkumaan.

 

[Kolmen yh]

Syön samaan aikaan kun lapsetkin. Simple.

 

["kati"]

[QUOTE="Jemina";22914389]Uskomatonta. Voiko tollanenkin olla ongelma? Aivan naurettavaa. Sinä ap syöt silloin kun on sen aika, ei pikkutenava voi sitä päätää syökö äiti vai ei. Jestas...[/QUOTE]

peesi Jeminalle

 

["xxxx"]

Syön siinä samalla, no, 10 kk täytyis aika paljon syöttää että sen jälkeen. Ja annan kitistä! totean vain että äiti syö, odota. Niin sanon tuolle 4 veellekin.

 

[ap eli vinkujan äiti]

[QUOTE="Jemina";22914389]Uskomatonta. Voiko tollanenkin olla ongelma? Aivan naurettavaa. Sinä ap syöt silloin kun on sen aika, ei pikkutenava voi sitä päätää syökö äiti vai ei. Jestas...[/QUOTE]

Juttuni pointti ei ollut tuo, että saanko syötyä päivällä mitään vai en. Totta kai minä voin syödä päivällä ihan mihin aikaan tahansa! En ole laihtunut grammaakaan sen takia, että kärsisin nälästä, päin vastoin. Minua vain harmittaa se kun pitää aina syödä kitinän tai huudon säestämänä, haluaisin NAUTTIA syömisestä, mutta ilmeisesti se täytyy unohtaa ainakin vuodeksi.... Joitakin vinkuna ei ilmeisesti häiritse yhtään, mutta minua häiritsee. Kitinän saa yleensä loppumaan, jos koko ajan viihdyttää vauvaa, juoksee hakemassa uusia tavaroita käteen, nostelee tavaroita lattialta jne., mutta eipä siitä syömisestä silloin pääse itse nauttimaan. Sanon myös pojalle: "Äiti syö nyt.", jos alkaa pyytämään syliin ja hetken saattaakin odotella ennen kuin alkaa huutaa täysillä. Sormiruokailua koitan opettaa pojalle, mutta häntä iljettävät monet ruuat (oikeastaan kaikki vähänkin kostea porkkanaa lukuunottamatta), eikä ole suostunut koskemaan kuin kerran esim. makaroniin, riisiin, kukkakaaleen, hedelmiin yms. Koitan kuitenkin tarjoilla noita aina välillä, josko oppisi vähitellen. Vaaleaa täysjyväleipää tuo lapsi näyttäisi syövän aika hyvällä halulla, mutta en teidä kuinka paljon sitä on hyvä antaa kerralla, kun en saa lasta kuitenkaan juomaan kovin paljoa siihen perään. Olen luopunut vauvan nukkuttamisesta ulkona, kun nukuttaminen kestää aina 20-40 min. ja unet kestävät 20-30 min. Tuossa uniasiassa ei tunnu auttavan mikään, poika alkoi nukkumaan jo parin kuukauden ikäisestä enimmäkseen 20-30 min. unia. Meillä miehelle aamut ovat niin vaikeita, että tahtoo muutenkin aina myöhästyä töistä, joten häntä en voi pyytää pitämään vauvaa. Iltaisin kun tulee kotiin, käyttää ensin koirat lenkillä, syö itse ja menee suihkuun. Aika yksin siis hoidan vauvan arkisin. Omaa aikaa minulla on ensimmäistä kertaa joskus klo 19 maissa. Tiedän, tiedän, pitäisi varmaan jättää tuollainen mies...

Täytyy yrittää alkaa pitämään tiukkaa dieettiä, että syö jotain mautonta puppua päivisin ja iltaisin sitten jotain mitä tekee oikeasti mieli. Olen aina nauttinut hyvästä ruuasta, enkä tahdo kokonaan luopua siitä ilosta.

 

[jaahas]

Outo juttu. Moni 10 kk on päiväkodissa, ja saa ihan vapaasti kiljua, jos ei miellytä odottaa ja varmasti hoitajat siellä syövät lounaansa.

 

["kipinä"]

jos lapsi on 10 kk:n eikä nuku kunnon päiväunia, mahdatko koittaa laittaa hänet illalla liian aikaisin yöunille, ja päivällä myös liian aikaisin päiväunille???? kitinä-kierre on valmis...

Mä oon syönyt omien pienien kanssa samaan aikaan,ilman vinkumisia.. aamupuurot saattoi mennä jonkun piirretyn kanssa tuon ikäisellä,mutta päiväruoka syöty ruokapöydässä samaan aikaan. kyllä siinä itsekin saa rauhassa syödä kun syö vain lapsen on opittava jo pienestä saakka, et ruokailu on ruokailu eikä mikään seuranpitotilaisuusjossa äiti paapoo kaikki lapsen toiveet. omat tenavat nähneet kuinka ruokailu on kiva hetki. voidaan siinä samalla hiukan hassutellakin. mutta kun ulkoiltu ennen päivän ruokaa, niin ruoka maistuu niin lapsille kuin äidillekin ja sitten ollaan valmiit päiväunille
miten voi olla eläminen joillekin niin vaikeeta,itselläkin ollu kavereita et ne ei kerta kaikkiaan voi mitään tehdä kun on toi vauva... omat aamukahvit menee lähelle puolta päivää yms, "kun en voi tehdä mitään kun vauva on tässä ja mies töissä..." oikeesti, ei se oo vaikeeta, kun hiukan rauhottuu olemaan äitinä ja muistaa pitää huolen myös itsestään.

Tarviiko siis jokainen ateria minkä äiti syö, saada syödä ilman lasta??????? kyllä lasten kanssa säpinää riittää, ja omaa aikaakin tarvii olla, on ihan itsestään kiinni miten vaikeaksi elämänsä haluaa tehdä...

 

["mä"]

Totaaliyh:na oli keksittävä keinot millon minkäkin asian tekemiseen ja kaikista tärkeimmäksi avuksi tuossa iässä muodostui pyykkiteline minkä päälle nakkelin pyykkejä. Lapsi niitä innoissaan kiskoi alas pitkänkin tovin ja itse tein tarvittavan asian sillä aikaa.

Tosin 10kk iässä meillä alettiin syömään samaa ruokaa molemmat niin syöminen ei ollut mulle ongelma. Syötiin yhtä aikaa.

 

[Empuuu]

Syön tietysti samaan aikaan kuin vauva, ei se sen vaikeampaa ole. Kaksi lautasta naaman eteen, välillä ruokaa vauvan suuhun välillä omaan, omilla aterimilla toki.

Silloin oli vähän hankalampaa syödä kunnolla, kun vauva oli pieni eikä syönyt muuta kuin rintaa ja halusi ollakin rinnalla kokoajan. Isomman lapsen kanssa en kyllä ymmärrä, miten ei saa syötyä.

 

["kaisa"]

Kylä mä pystyn syömään helpostikin. Ja jos lapsi kiljuu lattialla 10 min kun sinä syöt, niin antaa kiljua. Ei se siihen kuole.

 

[Aurinkokunta]

Minua vain harmittaa se kun pitää aina syödä kitinän tai huudon säestämänä, haluaisin NAUTTIA syömisestä, mutta ilmeisesti se täytyy unohtaa ainakin vuodeksi.... Joitakin vinkuna ei ilmeisesti häiritse yhtään, mutta minua häiritsee. Kitinän saa yleensä loppumaan, jos koko ajan viihdyttää vauvaa, juoksee hakemassa uusia tavaroita käteen, nostelee tavaroita lattialta jne.,

Meillä miehelle aamut ovat niin vaikeita, että tahtoo muutenkin aina myöhästyä töistä, joten häntä en voi pyytää pitämään vauvaa. Iltaisin kun tulee kotiin, käyttää ensin koirat lenkillä, syö itse ja menee suihkuun. Aika yksin siis hoidan vauvan arkisin. Omaa aikaa minulla on ensimmäistä kertaa joskus klo 19 maissa. Tiedän, tiedän, pitäisi varmaan jättää tuollainen mies...

Kaksi kommenttia:
Ihan ensiksi tuohon vauvan viihdyttämiseen nähden ja siihen, että haluat itsekin syödä edes joskus rauhassa ja nauttia ruokailusta.
Jos vielä jatkat syödessä vauvan viihdyttämistä: hae lelu, nosta se lattialta, riennä hakemaan uusi lelu, tanssi vähän polkkaa välillä ja tee yksi sirkustemppu ennen seuraavaa lusikallista ruokaa, niin se vuoden päästä oleva tilanne ei suinkaan ole parempi ja ruokahetkesi ei taatusti ole rauhallisempi vaan päinvastoin: silloin ei enäöä riitä yksi sirkustemppu eikä pieni pätkä polkkaa: silloin pitää tanssia ainakin kokonainen polkka ja jenkka siihen päälle, tehdä ainakin 6 erilaista sirkustemppua ja kadota välillä pöydän alle nostamaan sinne tahallisesti heitetty muki ja siivoamaan se lattialla lilluva maito, ettet seuraavaa valssia ja tangoa tanssiessasi liukastu siihen.
Ja silläaikaa kun luudit sitä maitoa lattialta, lapsi todennäköisesti kaataa lounaansa päähäsi, koska häntä huvittaa pitkin hiuksiasi valuva spagetti & jauhelihamössö sinun päässäsi.
Tää on aika ikävää ja ehkä vähän karkeasti sanottu, mutta ihan oikeasti: jos vauva todella totutetaan siihen, että häntä viihdytetään kokoajan, oli äiti (tai isä taikka molemmat) tekemässä mitä tahansa, niin aina, heti vauvan keksiessä vaatia tai haluta jotain, niin hän sen heti saa, niin se tapa ei ainakaan itsekseen häviä iän myötä, vaan vaatimukset vaan kasvaa ja kasvaa... ja kohta vanhempi huomaa olevansa yhtäaikaa jönglööraava sirkuspelle, trapetsitaiteilija ja leijonankesyttäjä - ja silloin se ruokarauha ei ainakaan ole taattu.

Toinen juttu oli se, että en mie nyt suinpäin alkaisi miestäkään jättämään, vaikka hän ei aamuisin lasta pitelekkään sitä aikaa, että mie saisin itse syötyä... ja töiden jälkeen jotenkin ajattelen, että jos käyttää koirat ulkona jne, niin on hänkin varmasti sitten jo nälkäinen ja varmaan töiden ja lenkin jälkeen suihkunkin tarpeessa... ja jotensakin kuitenkin tuntuu, että se äiti siellä kotona sen vauvan kanssa varmaan pääsee ehkä vähän helpommalla... jos siis vaan sietää sen hetken - kaksi sitä kitinääkin.

Tietysti mie nyt oletan, että lapsi on siis perusterve, eikä esim. kipuaan kitise ja kätise... vaikka sillekkään ei tietysti mitään voi, mutta jotenkin sitä vaan sitten itsekin aina helposti alkaa kipeää lasta paapomaan ja paijaamaan ihan urakalla vaikka se ei sitä kipua ja sairautta pois veisikään.