Miten te suhtaudutte siihen että lapsenne joutuvat olemaan pitkiä päiviä hoidossa?

[äiti]

eli meillä tilanne se, että lapset 6v.ja 1v7kk ovat olleet hoidossa jo pitkään, mutta ei koko viikkoa. nyt aloitin kokoaikaisen työt vuoden alusta ja lapset siis pväkodissa( ennen olivat ryhmiksessä mutta se suljettiin..=(=(...)
Kärsin koko ajan hirmuisen huonosta omasta tunnosta koska lasten hoitopäivät n.7.00-16.00 pitkiä...eli kotona olemiseen ei jää viikolla kuin muutama tunti ja kun itse tulen töistä 5-6 aikaan ehdin nuoremman kanssa olla sen 1-2h!!!!
tuntuu aivan järjettömältä....ja surulliselta, mutta töissä on käytävä....mutta onko tässä nyky elämässä mitään järkeä????tuntuu etten jaksa töissäkään kun huono mieli lasten pitkistä päivistä ja siitä etten ehdi olla heidän kanssa nimeksikään viikolla. nyt myös nuorempi alkanut reagoimaan isoon ryhmään ja luultavasti pitkät päivät hoidossa tekevät oman osansa....
tuntuu niin toivottomalta..kertokaa teidän kokemuksia perheen ja työelämän yhdistämisestä....

 

[neiti Dina]

harmittaahan se kun ei kotona ehditä juuri mitään tekemään kun lapsi on laitettava 20 nukkumaan... mutta lapsi kasvaa ja pian pärjää jo vähemmillä unilla, joten yhessä oloon jää enempi aikaa. ja viikonloput on sitä yhteistä laatuaikaa <3

 

[katmat]

meillä lapset on hoidossa alle 10 päivää/kk mutta silloin kun ovat niin useimmiten hoitoaika on 6.30-16 tai 12-21 eli pitkä päivä. En yhtään tykkää, mutta meillä helpottaa se, kun noita pitkiä päiviä on vain muutama kuukaudessa (ollaan kumpikin vuorotyössä). En vois ikinä kuvitellakaan että lapseni olisivat 5 päivänä viikossa noin pitkän hoitopäivän :| jos näin olis niin sitte kyllä jompikumpi tekis lyhempää päivää tai jollain muulla tavalla järjestäis niin että päivät olis lyhyempiä.

 

[vieras]

Meillä kuopus oli 2vja 6kk, kun aloitti hoidon. Hoitoaika on 6.30-15.40. Onhan tuota tullut joskus mietittyä, että melko vähän kerkee lasten kanssa oleen, mutta nyky yhteiskunnassa on äitienki pakko käydä töissä.

 

[mere79]

Tää ei nyt ratkaise mitään mutta kerronpa kuitenkin, että sinun lapsesi ovat "kansainvälisesti ajateltuna" lyhyen päivän hoidossa. Tiedän perheitä muissa maissa, joissa vanhemmat näkevät lapsiaan vain ja ainoastaan viikonloppuisin, koska lähtevät töihin ennen kuin lapset heräävät ja tulevat kotiin heidän mentyä nukkumaan (kotona hoitaja). Ja töihin mennään 1kk-3 kk synnytyksestä myös monissa maissa. Suomessa vaan on totuttu, että moni hoitaa pitkään kotona ja pitää lapsia lyhyen päivän hoidossa, joten moni vanhempi kokee huonoa omaatuntoa tai sitten jotkut kumminkaimat paheksuvat ääneen vanhempia. Minusta siis on tosi hienoa, että Suomessa lapsia hoidetaan kotona paljon ja päivät ovat lyhyitä, mutta halusin vaan lohduttaa, että ei se ole tosiaan mahdollista kaikille eikä sinun kannata itseäsi syyllistää. parhaasi olet selvästi yrittänyt järjestäessäsi hoitoja ja muuta et voi tehdä. Tsemppiä!

 

[Rollolainen]

Meillä poja tjoutuivat joskus olemaan 11 tuntiakin hoidossa. Silloin tuntuoi pahalta, mutta kun ei muuta voinut.
Mies oli opiskelujen takia toisella paikkakunnalla viikon tai kaksi kerrallaan ( kävi siellä vain muutaman kerran vuoden aikana)
Mä olin koulussa just samaan aikaan ja ei ollut ku yks auto. mies tarvitsi autoa kunkuljetti puutavaraa kouluun. mun piti ehtiä aamuisnvarttia yli kuuden bussiin. Äkkiä pojat hoitoon ja ite yrittää ehtiä sit taas varttia vaile 7 bussiin... Kiire oli. No kaupungista sit toisen bussiin tai koulukaverin kyytiin, että ehti kahdeksaksi kouluun.
Koulu päättyi noin kolmelta ja ku koulukaverin kyydillä pääsin kaupunkiin oli kello jo nii paljon etä piti odottaa sitä vähä yli neljän bussia ( busseja ei mennyt kui noin tunin välein , aian ei silinkaan) sit kiireellä taas pysäkiltä päiväkotiin kun se oli van viiteen asti auki. Sittaas vauhdilla seuraavaan bussiin tai joskus piti jopa kävellä. päiväkotiin siis matkaa 5 kilsaa, mutta kaupunkiin noin 18 meiltä kotoa.

 

[vieras]

Järkyttävää, pieni lapsi kuuluu äitinsä (tai isän) luokse. Mulla kuopus samanikäinen kuin ap:lla, enkä mitenkään pystyis viemää kokopäiväiseen hoitoon, tulis liian kova ikävä, siksi olen kotona (eikä olla rikkaita mutta toimeen tullaan). Lapsi kehittyy tuossa iässä niin nopeeta, halua olla itse todistamassa uusien taitojen oppimista. Pystyn kyllä jättämään isälle tai kaverille muutamaksi tunniksi jos itellä joku meno.

 

[ap]

Tää ei nyt ratkaise mitään mutta kerronpa kuitenkin, että sinun lapsesi ovat "kansainvälisesti ajateltuna" lyhyen päivän hoidossa. Tiedän perheitä muissa maissa, joissa vanhemmat näkevät lapsiaan vain ja ainoastaan viikonloppuisin, koska lähtevät töihin ennen kuin lapset heräävät ja tulevat kotiin heidän mentyä nukkumaan (kotona hoitaja). Ja töihin mennään 1kk-3 kk synnytyksestä myös monissa maissa. Suomessa vaan on totuttu, että moni hoitaa pitkään kotona ja pitää lapsia lyhyen päivän hoidossa, joten moni vanhempi kokee huonoa omaatuntoa tai sitten jotkut kumminkaimat paheksuvat ääneen vanhempia. Minusta siis on tosi hienoa, että Suomessa lapsia hoidetaan kotona paljon ja päivät ovat lyhyitä, mutta halusin vaan lohduttaa, että ei se ole tosiaan mahdollista kaikille eikä sinun kannata itseäsi syyllistää. parhaasi olet selvästi yrittänyt järjestäessäsi hoitoja ja muuta et voi tehdä. Tsemppiä!

Kiitos kovasti kauniista sanoista!=)...se vain on niin pirun ristiriitaista, että haluaisi olla lasten kanssa paljon enemmän ja suoda heille kiireettömän lapsuuden(mikään ei ole niin kurjaa kuin joka aamu kiireessä nostaa lapset sängystä ja raahata hoitoon..=(.....) ja toisaalta taasen on pakko käydä töissä että lapset saavat kaiken tarvitsemansa ja muutoinkin pystyy perheen elättämään...

 

[mä]

eli meillä tilanne se, että lapset 6v.ja 1v7kk ovat olleet hoidossa jo pitkään, mutta ei koko viikkoa. nyt aloitin kokoaikaisen työt vuoden alusta ja lapset siis pväkodissa( ennen olivat ryhmiksessä mutta se suljettiin..=(=(...)
Kärsin koko ajan hirmuisen huonosta omasta tunnosta koska lasten hoitopäivät n.7.00-16.00 pitkiä...eli kotona olemiseen ei jää viikolla kuin muutama tunti ja kun itse tulen töistä 5-6 aikaan ehdin nuoremman kanssa olla sen 1-2h!!!!
tuntuu aivan järjettömältä....ja surulliselta, mutta töissä on käytävä....mutta onko tässä nyky elämässä mitään järkeä????tuntuu etten jaksa töissäkään kun huono mieli lasten pitkistä päivistä ja siitä etten ehdi olla heidän kanssa nimeksikään viikolla. nyt myös nuorempi alkanut reagoimaan isoon ryhmään ja luultavasti pitkät päivät hoidossa tekevät oman osansa....
tuntuu niin toivottomalta..kertokaa teidän kokemuksia perheen ja työelämän yhdistämisestä....

Elämä on täynnä valintoja. Taitaa vaan raha ratkaista!!! Miksi tehdä lapsia toisten hoidettaviksi?

 

[ap]

Järkyttävää, pieni lapsi kuuluu äitinsä (tai isän) luokse. Mulla kuopus samanikäinen kuin ap:lla, enkä mitenkään pystyis viemää kokopäiväiseen hoitoon, tulis liian kova ikävä, siksi olen kotona (eikä olla rikkaita mutta toimeen tullaan). Lapsi kehittyy tuossa iässä niin nopeeta, halua olla itse todistamassa uusien taitojen oppimista. Pystyn kyllä jättämään isälle tai kaverille muutamaksi tunniksi jos itellä joku meno.

kun olisikin taloudellisesti mahdollista vaan kun ei ole...olenoikeasti kyllä kateellien teille ketkä voitte olla kotona....=(

 

[ap]

No kai se raha siinä mielessä ratkaisee, että jostakin sitä evästäkin on lapsille pöytään saatava...

eli meillä tilanne se, että lapset 6v.ja 1v7kk ovat olleet hoidossa jo pitkään, mutta ei koko viikkoa. nyt aloitin kokoaikaisen työt vuoden alusta ja lapset siis pväkodissa( ennen olivat ryhmiksessä mutta se suljettiin..=(=(...)
Kärsin koko ajan hirmuisen huonosta omasta tunnosta koska lasten hoitopäivät n.7.00-16.00 pitkiä...eli kotona olemiseen ei jää viikolla kuin muutama tunti ja kun itse tulen töistä 5-6 aikaan ehdin nuoremman kanssa olla sen 1-2h!!!!
tuntuu aivan järjettömältä....ja surulliselta, mutta töissä on käytävä....mutta onko tässä nyky elämässä mitään järkeä????tuntuu etten jaksa töissäkään kun huono mieli lasten pitkistä päivistä ja siitä etten ehdi olla heidän kanssa nimeksikään viikolla. nyt myös nuorempi alkanut reagoimaan isoon ryhmään ja luultavasti pitkät päivät hoidossa tekevät oman osansa....
tuntuu niin toivottomalta..kertokaa teidän kokemuksia perheen ja työelämän yhdistämisestä....

Elämä on täynnä valintoja. Taitaa vaan raha ratkaista!!! Miksi tehdä lapsia toisten hoidettaviksi?

 

[Just joo]

Meillä kuopus oli 2vja 6kk, kun aloitti hoidon. Hoitoaika on 6.30-15.40. Onhan tuota tullut joskus mietittyä, että melko vähän kerkee lasten kanssa oleen, mutta nyky yhteiskunnassa on äitienki pakko käydä töissä.

EI OLE!

 

[mä]

KERRO miksi et voi olla kotona? Onko vähän liian suuret elintasokustannukset näyttääksesi muille??

 

[ap]

Meillä kuopus oli 2vja 6kk, kun aloitti hoidon. Hoitoaika on 6.30-15.40. Onhan tuota tullut joskus mietittyä, että melko vähän kerkee lasten kanssa oleen, mutta nyky yhteiskunnassa on äitienki pakko käydä töissä.

EI OLE!

ei kai ole jos on mies joka elättää ja hyvä palkkaisessa työssä...silloinhan on helppo noin sanoa....

 

[ap]

KERRO miksi et voi olla kotona? Onko vähän liian suuret elintasokustannukset näyttääksesi muille??

niin kuin sano jostakin on ruoka lapsille saatava.elintaso ei meillä päätä huimaa todellakaan......

 

[just joo]

Meillä kuopus oli 2vja 6kk, kun aloitti hoidon. Hoitoaika on 6.30-15.40. Onhan tuota tullut joskus mietittyä, että melko vähän kerkee lasten kanssa oleen, mutta nyky yhteiskunnassa on äitienki pakko käydä töissä.

EI OLE!

ei kai ole jos on mies joka elättää ja hyvä palkkaisessa työssä...silloinhan on helppo noin sanoa....

Suhteutetaan menot tuloihin

 

[mä]

KERRO miksi et voi olla kotona? Onko vähän liian suuret elintasokustannukset näyttääksesi muille??

niin kuin sano jostakin on ruoka lapsille saatava.elintaso ei meillä päätä huimaa todellakaan......

En usko tuota. Vai sisäfilettäkö tarjoat?

 

[ap]

Meillä kuopus oli 2vja 6kk, kun aloitti hoidon. Hoitoaika on 6.30-15.40. Onhan tuota tullut joskus mietittyä, että melko vähän kerkee lasten kanssa oleen, mutta nyky yhteiskunnassa on äitienki pakko käydä töissä.

EI OLE!

ei kai ole jos on mies joka elättää ja hyvä palkkaisessa työssä...silloinhan on helppo noin sanoa....

Suhteutetaan menot tuloihin

tuntuupa helpolta...sinulla taitaa olla mies joka sinut elättää. eipä olisi lapsilla hääviä sapuskaa, eikä kunnon vaatetta tai kotia jos kotona olisin.

 

[vieras]

Ap, oletko yh? Ostatko peruselintarvikkeet tarjouksesta ja teet ruuat itse? Ostat vaatteet kirpparilta? Auto? Lainaa?

Mieti tarkkaan taloudellinen tilanteesi. Lapset kasvaa muutamassa vuodessa, mutta se on myös lyhyt aika kulutuksen minimoimiseen! Niistä kahdesta on pakko valita toinen: lapset tai korkea elintaso.

 

[m]

Mä en voisi pitää lasta 5 päivänä viikossa päiväkodissa ja pitkää päivää. Enkä siis niin tee. Ja pääsääntöisesti sanoisin että asia on ihan oman valinnan tulosta, siis laittaako lapsen kokopäivähoitoon vain ei. Elämä täytyy sunnitella sen mukaan että voi olla lastenkin kanssa. Poikkeuksia toki on ja varmasti paljonkin. Mutta toisaalta meillä asia on suunniteltu niin alusta asti että rahat riittää vaikka olen lapsen kanssa kotona (kerrostaloasunto jne. eli asumiskulut mietutty sen mukaan, yksi auto..).

 

[katmat]

No kai se raha siinä mielessä ratkaisee, että jostakin sitä evästäkin on lapsille pöytään saatava...

eli meillä tilanne se, että lapset 6v.ja 1v7kk ovat olleet hoidossa jo pitkään, mutta ei koko viikkoa. nyt aloitin kokoaikaisen työt vuoden alusta ja lapset siis pväkodissa( ennen olivat ryhmiksessä mutta se suljettiin..=(=(...)
Kärsin koko ajan hirmuisen huonosta omasta tunnosta koska lasten hoitopäivät n.7.00-16.00 pitkiä...eli kotona olemiseen ei jää viikolla kuin muutama tunti ja kun itse tulen töistä 5-6 aikaan ehdin nuoremman kanssa olla sen 1-2h!!!!
tuntuu aivan järjettömältä....ja surulliselta, mutta töissä on käytävä....mutta onko tässä nyky elämässä mitään järkeä????tuntuu etten jaksa töissäkään kun huono mieli lasten pitkistä päivistä ja siitä etten ehdi olla heidän kanssa nimeksikään viikolla. nyt myös nuorempi alkanut reagoimaan isoon ryhmään ja luultavasti pitkät päivät hoidossa tekevät oman osansa....
tuntuu niin toivottomalta..kertokaa teidän kokemuksia perheen ja työelämän yhdistämisestä....

Elämä on täynnä valintoja. Taitaa vaan raha ratkaista!!! Miksi tehdä lapsia toisten hoidettaviksi?

Mä olin itse kotona 5 vuotta eikä meillä ikinä loppunu rahat kesken. Lapset sai kaiken tarvitsemansa, myös sen arvokkaan rauhallisen ajan kotona. Ja salaisuus ei oo minun mieheni iso palkka, hän saa nettona käteen n 1600e/kk eli on pienipalkkainen. Kuitenkin meillä oli varaa minun jäädä kotiin.

Meillä tosin ei oo 200 neliön taloa eikä kahta uutta mersua pihassa, emme myöskään käy ulkomailla. En halua loukata ketään, mutta henk koht en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka hommaa hirveän kalliin talon ja autot ja sitten itkevät kun eivät voi hoitaa lapsia kotona siksi, että muuten ei oo varaa isoihin lainanlyhennyksiin. Pienet lapset ei tartte eikä kaipaa mitään isoa ja hienoa, mekin sinniteltiin tuo kotiäitiaika vuokrakolmiossa, nyt kun lapset on isompia ja olen minäkin töissä, satsaamme omaan taloon ja uudempaan autoon. Kukin tietysti tyylillään, mutta jos haluaa kaiken olevan kallista, uutta ja hienoa niin sitten täytyy hyväksyä se varjopuoli, että töitä on tehtävä heti äitiysloman jälkeen.

 

[neiti Dina]

Meillä kuopus oli 2vja 6kk, kun aloitti hoidon. Hoitoaika on 6.30-15.40. Onhan tuota tullut joskus mietittyä, että melko vähän kerkee lasten kanssa oleen, mutta nyky yhteiskunnassa on äitienki pakko käydä töissä.

EI OLE!

juu ei oo niiden jolla hyvätuloinen puoliso. Mullakaan ei näin ole, joten tällä hetkellä syödään lainarahalla että pääsisin mahdollisimman pian töihin saamaan palkkaa. Kuvitella, sitten voi ostaa lapselle toppahaalarinkin ihan tuosta vaan! Ilman että kuukauden budjetti siitä kärsis.

 

[ap]

Ap, oletko yh? Ostatko peruselintarvikkeet tarjouksesta ja teet ruuat itse? Ostat vaatteet kirpparilta? Auto? Lainaa?

Mieti tarkkaan taloudellinen tilanteesi. Lapset kasvaa muutamassa vuodessa, mutta se on myös lyhyt aika kulutuksen minimoimiseen! Niistä kahdesta on pakko valita toinen: lapset tai korkea elintaso.

en ole yh, ja kaiken ostan halvimman mukaan. auto täällä on pakko olla vaikka olisi kotona, mutta lainaa siitä ei ole.asunto lainaa jonkun verran. ja jos nyt sanoisin itseni irti vakityöstä entäs sitten kun pitäisi saada töitä?täälläpäin kun ei valinnan vara hirmuisesti ole, on ajateltava pitemmälläkin tähtäimellä...

 

[ap]

No kai se raha siinä mielessä ratkaisee, että jostakin sitä evästäkin on lapsille pöytään saatava...

eli meillä tilanne se, että lapset 6v.ja 1v7kk ovat olleet hoidossa jo pitkään, mutta ei koko viikkoa. nyt aloitin kokoaikaisen työt vuoden alusta ja lapset siis pväkodissa( ennen olivat ryhmiksessä mutta se suljettiin..=(=(...)
Kärsin koko ajan hirmuisen huonosta omasta tunnosta koska lasten hoitopäivät n.7.00-16.00 pitkiä...eli kotona olemiseen ei jää viikolla kuin muutama tunti ja kun itse tulen töistä 5-6 aikaan ehdin nuoremman kanssa olla sen 1-2h!!!!
tuntuu aivan järjettömältä....ja surulliselta, mutta töissä on käytävä....mutta onko tässä nyky elämässä mitään järkeä????tuntuu etten jaksa töissäkään kun huono mieli lasten pitkistä päivistä ja siitä etten ehdi olla heidän kanssa nimeksikään viikolla. nyt myös nuorempi alkanut reagoimaan isoon ryhmään ja luultavasti pitkät päivät hoidossa tekevät oman osansa....
tuntuu niin toivottomalta..kertokaa teidän kokemuksia perheen ja työelämän yhdistämisestä....

Elämä on täynnä valintoja. Taitaa vaan raha ratkaista!!! Miksi tehdä lapsia toisten hoidettaviksi?

Mä olin itse kotona 5 vuotta eikä meillä ikinä loppunu rahat kesken. Lapset sai kaiken tarvitsemansa, myös sen arvokkaan rauhallisen ajan kotona. Ja salaisuus ei oo minun mieheni iso palkka, hän saa nettona käteen n 1600e/kk eli on pienipalkkainen. Kuitenkin meillä oli varaa minun jäädä kotiin.

Meillä tosin ei oo 200 neliön taloa eikä kahta uutta mersua pihassa, emme myöskään käy ulkomailla. En halua loukata ketään, mutta henk koht en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka hommaa hirveän kalliin talon ja autot ja sitten itkevät kun eivät voi hoitaa lapsia kotona siksi, että muuten ei oo varaa isoihin lainanlyhennyksiin. Pienet lapset ei tartte eikä kaipaa mitään isoa ja hienoa, mekin sinniteltiin tuo kotiäitiaika vuokrakolmiossa, nyt kun lapset on isompia ja olen minäkin töissä, satsaamme omaan taloon ja uudempaan autoon. Kukin tietysti tyylillään, mutta jos haluaa kaiken olevan kallista, uutta ja hienoa niin sitten täytyy hyväksyä se varjopuoli, että töitä on tehtävä heti äitiysloman jälkeen.

No meillä ei näin todellakaan ole 200 neliön taloa eikä mersuja...eikä mitään muutakaan arvokasta.emmekä matkustele koskaan vaikka olemme töissä. ei siltikään varaa...

 

[mä]

No kai se raha siinä mielessä ratkaisee, että jostakin sitä evästäkin on lapsille pöytään saatava...

eli meillä tilanne se, että lapset 6v.ja 1v7kk ovat olleet hoidossa jo pitkään, mutta ei koko viikkoa. nyt aloitin kokoaikaisen työt vuoden alusta ja lapset siis pväkodissa( ennen olivat ryhmiksessä mutta se suljettiin..=(=(...)
Kärsin koko ajan hirmuisen huonosta omasta tunnosta koska lasten hoitopäivät n.7.00-16.00 pitkiä...eli kotona olemiseen ei jää viikolla kuin muutama tunti ja kun itse tulen töistä 5-6 aikaan ehdin nuoremman kanssa olla sen 1-2h!!!!
tuntuu aivan järjettömältä....ja surulliselta, mutta töissä on käytävä....mutta onko tässä nyky elämässä mitään järkeä????tuntuu etten jaksa töissäkään kun huono mieli lasten pitkistä päivistä ja siitä etten ehdi olla heidän kanssa nimeksikään viikolla. nyt myös nuorempi alkanut reagoimaan isoon ryhmään ja luultavasti pitkät päivät hoidossa tekevät oman osansa....
tuntuu niin toivottomalta..kertokaa teidän kokemuksia perheen ja työelämän yhdistämisestä....

Elämä on täynnä valintoja. Taitaa vaan raha ratkaista!!! Miksi tehdä lapsia toisten hoidettaviksi?

Mä olin itse kotona 5 vuotta eikä meillä ikinä loppunu rahat kesken. Lapset sai kaiken tarvitsemansa, myös sen arvokkaan rauhallisen ajan kotona. Ja salaisuus ei oo minun mieheni iso palkka, hän saa nettona käteen n 1600e/kk eli on pienipalkkainen. Kuitenkin meillä oli varaa minun jäädä kotiin.

Meillä tosin ei oo 200 neliön taloa eikä kahta uutta mersua pihassa, emme myöskään käy ulkomailla. En halua loukata ketään, mutta henk koht en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka hommaa hirveän kalliin talon ja autot ja sitten itkevät kun eivät voi hoitaa lapsia kotona siksi, että muuten ei oo varaa isoihin lainanlyhennyksiin. Pienet lapset ei tartte eikä kaipaa mitään isoa ja hienoa, mekin sinniteltiin tuo kotiäitiaika vuokrakolmiossa, nyt kun lapset on isompia ja olen minäkin töissä, satsaamme omaan taloon ja uudempaan autoon. Kukin tietysti tyylillään, mutta jos haluaa kaiken olevan kallista, uutta ja hienoa niin sitten täytyy hyväksyä se varjopuoli, että töitä on tehtävä heti äitiysloman jälkeen.

Peesaan täysin tätä!