miten te selviätte arjesta erittäin vaikean/uhmakkaan ärsyytävän lapsen kanssa????

[:'(]

siis voi h#####i kaikki on aina ollut niin pirun vaikeaa että minulla ei enään yhtään pinna kestä tota lasta,ei yhtään. sen kerran kun annoin valvoa hiukan tavallista pidempään oli lopputulos se(siis halusin kasoa yhden sarjan kun en ole moneen kk saanut katsoa mitään=nää lapset estänyt sen muutenkin oon ollut viimeisen 3viikkoo jumissa kotona) että tv:n sammuttua lapsi eka alkaa itkee. no mua ärsytti jo se kun sovittiin et sit mennään hammaspesulle heti ja nukkumaan. no mä vaan sitten sanoin topakasti että nyt mennään hammaspesulle. tää heitti mua eka lehdel vaikka kielsin ja sitte helistimelle, mulla vauva tissillä. pistin vauvan sitteriin ja lähin viemään jäähylle itellä pinna kireällä kuin viulun kieli. tää alkaa yrittää lyömistä ja potkimista. mä otin hiuksista kiinni, ja pidin päätä paikoillaan, ei se sattunut kun pystyin senverta itteäni hillitsee mutta senverran pidin kii että lapsen oli pakko katsoa mua silmiin. ja huusin nyt mulla on helvetin pahaolla itteni takia. ja kaikkien näiden vuosien aikana olen alkanut inhota lasta, miten tollasesta pikkupirusta voisi olla iloinen,ei voi. :'( se on vaan ollu monta vuotta vaikea vaikka mitä on tehty että mulla on niin takki loppu sen kanssa vihaan itseäni tän asian kanssa.

nyt se on makkarissa ovi niin että ei pääse tänne puolelle,viskoo tavaroita äänestä päätellen kun kolisee vaan pakko olla ite täs hetki rauhottumassa.

kai täällä on kohta sossu oven takana kun tuo saa tollasen metelin aikaiseksi,olkoon saa viedä lapsen mennessään ja koettaa itse

 

[:)]

Oletko ottanut asian puheeksi neuvolassa?
Mun poika oli ihan samanlainen, käytiin ihan lastenpsykiatrisella opettelemassa arjesta selviämistä. Sieltä tuliaisina ad/hd diagnoosi ja paljon tietoa, neuvoja ja tukea selviämiseen. KANNATTI puhua, helpotti niin vietävästi ettei syy ollutkaan minussa tai lapsessa.

 

[:'(]

mua itkettää niin. ja nyt näköjään poikakin itkee mutta huutaa silti että en nuku. tuntuu pahalta antaa toisen itkeä yksin. taidan mennä lohduttaa. mä en vaan jaksa vaikeaa elämää. en ois ryhtynyt tähän ikinä jos olisin tiennyt mitä on edessä

 

[NeitiNasu]

Jaa-a. Mä oon todennut, että mitä tahansa muuta kivaa mutta myöhempään valvomista meillä ei harrasteta. Kasilta petiin, ja sillä selvä. :hug:

 

[:(]

neuvolassa täti vaan sanoo että tempperamenttinen lapsi kyllä se siitä rauhottuu. mut varasin lastenpsykologille ajan pari pv sitten, mikä taitaa olla pari vuotta liian myöhään. mun voimat alkaa olee niin loppu etten kestä yhtään vastoinkäymistä/ uhmakkuutta tolta enään. :'( miten ikinä ad/hd lapsen kanssa voi jaksaa vuositolkulla?

 

[:)]

http://gallia.kajak.fi/opmateriaalit/yleinen/ahorai/mielentervvehto/terapeuttinenkiinnipito.htm

Lukaiseppa tuo linkki, tästä ollut meillä valtavan paljon apua

 

[Tsemppiä]

Nyt kuule yrität hallita hermos. Muista että se lapsi on se pikkunen vauva, jonka aikoinaan halusit. Sun tehtävä on kasvattaa sitä, kun se ei itse osaa. On sun oma ongelmas, jos hommaat samalla toisen vauvan siihen sivuun, kun on muutenkin vaikeeta. Otat itseäs niskasta kiinni ja muistat, että se lapsi tarvitsee saada kiukutella. Lapset ei ole mitään hyvin käyttäytyviä aikuisia, joilla on käytöstavat kohdillaan, SINÄ opetat ne olemalla läsnä, vaikka häntä kuinka kiukuttaisi.

 

[vieras]

http://gallia.kajak.fi/opmateriaalit/yleinen/ahorai/mielentervvehto/terapeuttinenkiinnipito.htm

Lukaiseppa tuo linkki, tästä ollut meillä valtavan paljon apua

ja meillä tuo kiinnipito ei auta yhtään! päinvastoin! meillä pojalla aistiyliherkkyys+ adhd ilmeisesti lisäksi ja sitä TEMPERAMENTTIA!!

 

[.]

Mä luulen että lapsi on alkanu vaistota sen että sulla on jotain vihatunteita häntä kohtaan ja on siksi aggressiivinen sulle!
Mitäs jos ens kerralla kun tulee tuollainen riehuminen tms. niin ihan menet ja suljet lapsen syliisi. Annat hänen huutaa pahan olon pois, mutta silti pidät häntä niin tiukasti sylissä ettei satuta sua tai itseään. Sillä tavoin lapselle tulee tunne että tunteet saa näyttää ja häntä silti rakastetaan.

 

[:)]

neuvolassa täti vaan sanoo että tempperamenttinen lapsi kyllä se siitä rauhottuu. mut varasin lastenpsykologille ajan pari pv sitten, mikä taitaa olla pari vuotta liian myöhään. mun voimat alkaa olee niin loppu etten kestä yhtään vastoinkäymistä/ uhmakkuutta tolta enään. :'( miten ikinä ad/hd lapsen kanssa voi jaksaa vuositolkulla?

Meillä on diagnoosista pian 2 vuotta, ongelmat jatkuneet parivuotiaasta asti. Välillä poika vetää koko perheen sisaruksia myöten ylikierroksille, mutta kun mennään tutulla päivärutiinilla ja tiukoilla säännöillä, on rauha lähes laskeutunut taas. Välillä ollut uskomattoman rankkaa, ja olen miettinyt itsekin tuota että miten kukaan jaksaa... mutta oikeilla opeilla on kuiten pärjätty ihan jees.

 

[:(]

kuule tsemppiä ja piste teille: anteeksi nyt vaan mutta suksikaa suolle. teillä ei ilmeisesti ole kokemusta tälläsestä lapsesta.

pieni tosi tarina mitä elämämme oli viel muutama kk sitten:hammaspesut: lapsi ei millään tule hammaspesulle, siispä hänet haetaan hammaspesulle, ensin yrittäen muita keinoja lopulta kantamalla jolloin alkaa nyrkit heilua, tai sitte lapsen saa vessaan mutta koettaa karata, haetaan takas. jos avasi suun puri hampaat yhteen, sylki tahnat kasvoilleni, heitti purskutus vedet heitti hammasharjan-> jäähylle kun sanaa ei usko, karkailee jäähyltä, viedään monta kertaa takas lopulta päädyin(tai mies pääty) pitää lasta siinä jäähypaikassa paikallaan samalla selittäe´n lyhyesti miksi on siinä ja että siinä pitää pysyä yms alkaa lyödä ja potkia ja purra sylkemään ja haukkumaan eikä lopeta millään puolen tuntia jaksettua tota mitä mikään ei lopettanut ja istu jäähynsä sit sujui hammaspesu. sitten iltasadulle ja nukkumaan sadun ajan on levoton monta kertaa saa sano että rauhotu ja kuuntele. satu loppuu alkaa karkailu,viedään monta kertaa takasin, karkaa ja nauraa monta kertaa lopulta pistän lapsen sängylle pidän makuuasennossa ja sanon taas uudelleen nt on yö,nyt nukutaan, alkaa lyömään,puremaan,potkimaan sylkemään ja raapimaan koettaa karata, joutuu jäähylle ja taas sama karkailu lyömisrumba. jonka jälkeen rauhottuu sänkyyn. ruokailussa ei millään pysy paikallaan ite ei saa syödä rauhassa koko ajan sai olla sanomassa(monta vuotta) että istu alas, älä leiki ruualla. heitti maitolasin, ruokalautasen melkein aina-> jäähylle ja sama rumba taas karkaa lyö potkii yms. siihen päälle kaikki muutkin asiat hankalia.

aina tiukasti pidetty säännöistä/seuraamuksista kiinni, aina iän huomioiden asiasta puhuttu ja koetettu ohjata oikeaan toimintaan. saanut myöskin hellyyttä ja läheisyyttä, joka päivä leikimme yms. oon yrittänyt kehua kaikesta mistä voi.

kauanko jaksaisitte tollasta elämää? niin ja olin 2v 24/7 yksin lapsen kanssa 0-2v asti, öisin heräili 1v 10kk. alle 3v ei voinut jättää mihinkään yksin hetkeksikään->kiipes akvaarion päälle, kirjahyllyyn, joka paikkaan eikä mitään itsesuojeluvaistoa. kaverin lapset on jo 1v osannut tulla jalat edellä sohvalta alas. mutta tää vaikka osasi jäi osaaminen aina vauhdin jalkoihin.

nykyään on aika paljon helompi mutta kaikkien hirveiden kuukausien,vuosien jälkeen mulla alkaa olee takki tyhjä :'( le siinä sitten SE AIKUINEN. kun riittää jo. kyllä se saa itkeä ja huutaa jos on pahaolla ja tulla syliin mutta näen NIIN PUNAISTA JOS SE KOETTAA SATUTTAA MUA/MUITA
!!

 

[vieras]

voisit laittaa lapsesi päiväkotiin, vaikka muutama päivä viikossa. siellä lapsesi saisi vertaistukea ja ikätasolleen sopivaa toimintaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

neuvolassa täti vaan sanoo että tempperamenttinen lapsi kyllä se siitä rauhottuu. mut varasin lastenpsykologille ajan pari pv sitten, mikä taitaa olla pari vuotta liian myöhään. mun voimat alkaa olee niin loppu etten kestä yhtään vastoinkäymistä/ uhmakkuutta tolta enään. :'( miten ikinä ad/hd lapsen kanssa voi jaksaa vuositolkulla?

Kuulehan, adhd-aikuisenkin kanssa jaksaa, miksei sitten lapsen?

 

[jill]

No kyllä noita sun mielestä hankalia lapsia on muillakin. Omasta asenteesta se on kiinni miten sen kanssa pärjää. Nykyääjn kaikki pitää vaan olla niin himputin helppoa,ettei minkään eteen saisi nähdä vaivaa tai hajoaa pää. Hae apua lapsellesi, sä pelotat sitä.

 

[ap]

aijaa jill no krerroppa miksi vain yksi tuntemistani lapsista on samanlainen? hänen veljensä ei ole eikä 10muun tuttavan lapset näin vaikeita!!!! eikä edes pk ryhmässä yksikään ja ne on kaikki saman ikäisiä.

 

[jill]

No aijaa ap, oletko todella sitä mieltä että voit sanoa ettei kenelläkään ole yhtä vaikeaa? Ellet satu lähipiiristäsi tuntemaan yhtään, se tuskin tarkoittaa ettei missään ole.

 

[vieras]

toiset lapset on vaan tulisempia kuin muut. itsellä helposti tulistuva 6v poika - ei diaknooseja.

 

[vieras]

Lue Ross Greene: Tulistuva lapsi

 

[M Y R K K Y]

Sulla siis vauva itelläsi?POika varmasti reagoi siihenkin..ootteko uusperhe?Vai miksi olit lapsenkanssa yksin?
Sinä olet varmasti väsynyt ja hormonihuuruissasi,ja tiiäks on ihan luonnollista että vauvan syntymän jälkeen on negatiivisia tunteita sitä isompaa kohtaan.Ne pitää vaan käsitellä itse eikä kaataa lapsen niskaan.

Äläkä anna valvoa yhtään kauempaa,pako ei ainakaan ole pienen lapsen ohjelma jos sitä katsoi eilen..

väsyneenä jokainen on äksy ja hommat ei onnistu..ja että vielä puoli 11 on hereillä,en saanut kiinni mikä ikäinen lapsi on mutta alle kouluikäiset maate 20-21 viimeistään.

Sun pitää tehdä rutiinit pojalle,palkitset ja kiität jokaikisestä oikeesta teosta.Hurraa vaikka taikka laula,ole oikeesti iloinen.
Vähän tuntuu ettet juur lapsen kanssa iloitse mistään,kierre seuraa siitä ihan varmaan.
jos vaan pahanteolla saa huomiota.

Ota aikaa nyt tuon "ongelmalapsen" kanssa,se ainoa tapa millä eteenpäin pääsette.Pelaat ja leikit,halit ja pusitat.kerrotko päivittäin kuinka rakas hän on sulle?
Se olis ensiarvoisen tärkeetä varsinkin jos vauva tullut taloon...

 

[Käsittämätöntä]

En ymmärrä miksi hankitte vauvan kun esikon kanssakin on noin vaikeaa. On varmaan mustasukkainen vauvastakin. Teidän olisi pitänyt keskittyä koko tarmollanne poikaan ja hakea hänelle kaikki mahdollinen apu. Ei ihme ettei ole energiaa reagoida käytösongelmiin kun on vauva talossa. Uskomatonta touhua!

 

[Vadelma71]

Mä voin kyllä hyvin ymmärtää sun olos ap.
Mulla on kanssa melko herkästi tulistuva pikkumies täällä. Hän on päivähoidossa ollut 10kk ikäisestä, joten on saanut kasvatusta niin perhepäivähoitajalta, muilta ikäisiltään kuin äidiltään. Ihana poika ja rakas, mutta välillä todella uuvuttava. meillä oli syksyllä vesikammokausi ja poikaa sai pestä monta viikkoa vain keittiössä märällä pyyhkellä, koska veteen ei suostunut menemään. Lasta ei voi vääntää väkisin suihkun alle, loukkaantumisriski on sen verran suuri pienessä tilassa, jossa on paljon teräviä kulmia ja kaakeli lattiaa. Nyt ollaan päästy vesipelosta ja tilalle tuli joka-aamuinen huutokonserrti, kun pitäisi pukea päälle. Tänäänkin potkittiin ja riisuttiin vaatteita sitä mukaan, kun sain niitä päälle. Eilen vein pojan hoitoon niska-pers-otteella. Tämä sen vuoksi, ettei vahingoita itseään tai muita potkimalla. Sen olen huomannut, että nyt on sylikausi ja haluttaisiin istua vain sylissä halittavana. Ja onhan tässä 2 vuoden kohdalla lapsilla jokin eroahdistuskausikin.

Minusta oma poikani on ollut vauvasta lähtien helposti tulistuva lapsi. Temperamentti on todella haastava. Onneksi on niitä ihaniakin päiviä.

 

[ap]

heh no ei todellakaan kato mitään rajuja ohjelmia ihan greyn antomian katsoin ekaa kertaa moneen vuoteen, ja silloinkin tiettyjen kohtauksien ajaksi peitin silmät. joo joo plaa plaa plaa plaa pienten lasten nukkumaan meno ajat,kerroppa se tolle lapselle, ja päiväkoti ihmisille, nekun nukuttaa sen edelleen päiväunille minkä johdosta lapsi ei nukahda ikinä viikolla ennen klo 21.30 ei vaikka mitä tekisi ei vaikka kuinka ajoissa olis sängyssä. ja kaikki kehut, jäähyt, keskustelut, ihan kaikki on käytössä ton kanssa. eilinen ilta oli poikkeus mä oon ollut täällä monta viikkoo lasten kanssa keskenään lukuunottamatta satunnaisia auttajia, mulla hajoo pää jos en saa edes yhtä ohjelmaa katsoa yhden kerran kuukaudessa, edes tässä tilanteessa.

mutta siis toi on monta vuotta ollut selanen mitä myöhemmässä tekstissä kerron. eilinen oli vielä hyvin pientä, mutta jotenkin kaikki kuukaudet on onnistunut viemään mun voimat salakavalasti, niin sitte ei kestä yhtään sellasta käytöstä että tuo satuttaa mua tai muita. ja ei en iloitse lapsen kanssa olosta,touhuamisesta kaiken jälkeen. en vain pysty vaikka pitäs :'(

ja haloo nim.käsittämätöntä vauva on saanut alkunsa n. vuosi sitten,mietin aborttia pitkään juuri sen takia mitä ensimmäinen lapsi on.mutta mä kuvittelin että lapsi kasvaisi ja muuttuisi helpommaksi. että kyllä se siitä jotenkin. mutta mä kyllä palaisin aikaan ennen lapsia jos voisin, ja vihaan siksi itseäni ei näin kuuluisi tuntea,mutta tunnen.

mutta mukava kuulla että joku ymmärtääkin.

 

[M Y R K K Y]

Niin minkä ikäinen lapsi on?Tuo isompi?
Meillä 3 vee herää aamulla 9 ja nukkuu päikkärit 13-15 ja yöunille 21.
Ja tiiän,toiset eivät nuku yhtä paljon mutta kyllä moni alle koulukäinen nukkuu päikkärit eivätkä silti valvo puoleen yöhän.

Et vastannut että ootteko uusperhe?Siinäkin pojalla oppimista ja sulattelua...Sulta tuntuu nyt puuttuvan ymmärrys täysin lastasi kohtaan.
Mikset voi antaa adoptioon lapsiasi ennemmin kuin tehdä niitä siihen kiusattavakses??

Mua niin suututtaa miten lapset joutuu kärsimään!!
Itku tulee joka kerta kun esim BabyP:n nimen näen jossain ja tiiän että vieläkin toiset lapset joutuu kärsimään ihan samaa joka päivä.
Niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa...

Ja sinä täällä kiljut miten lapsesi on kamala ja toivot ettei heitä olisikaan.... :'(
mun ystäväpariskunta antais molemmat kätensä jotta lapsen saisi.Vaikka kiukuttelevan!

Se on niin väärin.
Lapsia suodaan niin väärille ihmisille. :'(

 

[Vadelma71]

Meillä oli koko ensimmäisen hoidossaolo vuoden ajan aika rajoittunut telkunkatseluaika. Usein poika kävi niin kierroksilla hoidosta haettaessa, ettei kotona saanut olla enää mitään ylimääräistä ääntä tai liikettä. Unille rauhoituttiin vain silloin, kun ilta meni rauhallisissa leikeissä ja kynttilöiden sytyttelyssä. Vieläkin on sellaisisa iltoja, että laitan kaikki toosat kiinni. Katson enää viikonloppuisin uusintoja ja arkisin uutiset pojan mentyä nukkumaan. Jos telkku on arkisin auki, sieltä katsotaan vain Teletappeja tai Muumeja.

Olen välillä miettinyt aistiyliherkkyyden mahdollisuutta, mutta on monta asiaa, jotka taas kumoavat sen mm. poika on motoorisesti kehittynyt, ei juuri kaatuile tai muksi itseään. Mustelmia ja vahinkoja ei ole sattunut. Mutta taas jotkin kovat äänet, vaatteet ja peitto aiheuttavat huutoa. Joskus ruokakaan ei mene, kun on kurkku kipeä, mutta näyttää normaalilta. Ihmeissään saa olla melkein joka päivä jostakin asiasta :/

Ainakin syli vielä kelpaa ja pehmeä silittely selkään
Kiinnipitoterapia, vai mikä se nyt oli, ei meillä ole koskaan auttanut raivokohtauksiin. Päinvastoin se lisäsi pojan huutoa ja meni täysin hysteeriseksi. Rauhoittuu parhaiten ihan itse.

Meidän perhepäivähoitajalle ainakin saa sanoa, jos ei halua, että lapsi nukkuu päiväunia. Noilla isommilla hoitolapsilla on jo liian virkeät illat (kukkuvat kuulemma 22 saakka), joten heiltä vähennettiin päikkäreitä ja se on auttanut.

 

[Gluteus maximus]

Minä kyllä ymmärrän. Meidän 3,5v on välillä tuollainen (poika ), mutta onneksi vain välillä. Tulisin hulluksi jos olisi koko ajan. Meillä alkoi esimerkiksi nukkumaan kokonaisia öitä vasta 2,5v. siihen asti oli herännyt 3-4 kertaa yössä, parhaimpina öinä 6 kertaa. Nukkumaan menot on edelleen yhtä tappelua ja varsinkin päiväkotipäivinä kun on nukkunut 3h päiväunet (vaikka asiasta on 10 kertaa sanottu, että voisiko niitä hiukan lyhentää ) tuloksetta. no joo...kovasti voimia sinne :hug: :hug: :hug: :hug: