Siis tarkoitan sitä kun julkisella puolella ei saa hoitoa kait mihinkään, tai vähintäänkin sitä saa liian myöhään, ja hoitamatta jääneet sairaudet aiheuttaa uusia sairauksia jne. Miten sen kanssa selviää ja jaksaa ja miten kauan pysyy työkykyisenä jne? Kertokaa kokemuksia
Itse en oo saanut julkisella puolella hoitoa edes virtsatietulehdukseen. Tai sain vasta sitten kun se oli ollut mulla 4kk ja menossa munuaisiin.(sitä ennen ei suostuttu tutkimaan mikä bakteeri rakossa oli kun yleiset antibiotit ei auttaneet) Tosin se oli liian myöhään ja virtsarakko ehti tulehtua sisäsyntyisesti ja nyt se ei parane enää koskaan (interstitielli kystiitti) ja saan kärsiä siitä loppuikäni. Se oli eka kerta kun täysi-ikäisenä käytin julkisen terveydenhuollon palveluita. Auralliseen migreeniinkään ei ole saanut koskan mitään lääkettä, on vain käsketty syödä Buranaa, vaikkei se auta mitään. En tiedä johtuuko siitä että sekin on pahentunut vanhemuuten. Kilpirauhasen vajaatoimintaan ei ois varmaan saanut ikinä lääkkeitä, koska TSH oli vain 8 ja sen ois pitänyt olla vähintään 10 (vaikka viitearvon yläraja on 4,5 ja t4v:kin oli huono) Astmaan ei saanut mitään apua, ja se ehti mennä niin pahaksi että nyt siihen ei riitäkään se lääkitys mikä yleensä ihmisillä riittää, eikä PEF:it palautunut normaaliksi 2 kuukauden lääkityksellä kuten piti. Julkisella puolella tosin ei ois päässyt edes spirometriaan tai PEF-seurantaan, eli ei ois saanut yhtään mitään apua. (Ja koko kevät ja kesä meni pilalle kun sen pitkäaikainen ja voimaks hengeahdistus aiheutti aivoille kuukausiksi jotain joka jää varmaan ikuseksi mysteeriksi, onneksi sentään parani suht koht hyvin itsestään. )Tuossapa kaikki syyt sitten miksi olen käyttänyt joskus julkista terveydenhuoltoa, eli toisinsanoen mihinkään muuhun ei ole saanut apua, paitsi interstitelliin kystiittiin sairaalassa, (mutta sekin varmaan vaan sen takia että sinne meni YTHS:n lähetteellä) ja se ei paljon auta kun ei sitä silti voi parantaa koskaan. En tiedä miten julkisen terveydenhuollon kanssa sitten selviää kun on työelämässä eikä voi käyttää enää YTHS:n palveluita ja on täysin sen varassa.
Oon miettinyt tuon kaiken takia tässä että pitäiskö mun sittenkin vaihtaa vielä kerran opiskelualaa ja opiskella joku sellainen ammatti jossa on paremmat tulot tai vähintäänkin säännölliset tulot. Niillä aloilla mitä nyt opiskelen on tosi huono työlisyystilanne ja tulot tulee olemaan aika pienet ja epätasaiset (jos ei siten käy ihan mieletön tuuri, jolloin voi tienata ihan tajuttomasti, mutta sellaista tuuriahan mulla ei oo) Olin vielä ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä, joten mikään työterveydenhuotokaan ei ole ratkaisu. Valitsin nykyisen alan siksi koska se oikeasti kinnostaa kaikista eniten, mutta jos sitä on sitten muutamassa vuodessa jo niin huonossa kunnossa kaikkien hoitamattomien sairauksien takia ettei pysty enää tekemään töitä, niin eihän siitä kiinnostavasta alasta ole silloin mitään iloa ja elämänlaatu tulee olemaan muutenkin todella huono. Eli pitäiskö tehdä nyt järkevä valinta ja vaihtaa vielä kerran alaa vai milaisia kokemuksia ihmisillä on pienituloisena elämisestä sairasteluun taipuvaisena ihmisenä? (Mulla on vielä se vika että mun olemuksessa on selvästi jotain sellaista, jonka takia ihmisten on helppo talloa mun yli. Tai jostain syystä joidenkin tekee oikein mieli talloa yli ja aiheuttaa mulle kaikkia harmia. En tiedä että johtuuko se ulkonäöstä, koska tuntemattomat on usein sanoneet että oon vaatimattoman tai kiltin näköinen. Kaverit on kyllä kans meinanneet että kohtelu julkisella johtuu vaan siitä että en osaa tarpeeksi jämäkästi vaatia hoitoa tai tutkimuksia, vaan liian helposti alistun siihen mitä muut sanoo. Pitäs varmaan ottaa yhdestä kaverista mallia, joka sanoo kaikille aina äkäisesti suorat sanat ja mielipiteet päin naamaa. Oon mä sitä kyllä netissä treenannut, mutta tosielämässä en sitten kuitenkaan kehtaa, vaikka mieli tekis. En oo kuitenkaan millään tavalla ujo siis, mutta liian kiltti kait sitten)
Itse en oo saanut julkisella puolella hoitoa edes virtsatietulehdukseen. Tai sain vasta sitten kun se oli ollut mulla 4kk ja menossa munuaisiin.(sitä ennen ei suostuttu tutkimaan mikä bakteeri rakossa oli kun yleiset antibiotit ei auttaneet) Tosin se oli liian myöhään ja virtsarakko ehti tulehtua sisäsyntyisesti ja nyt se ei parane enää koskaan (interstitielli kystiitti) ja saan kärsiä siitä loppuikäni. Se oli eka kerta kun täysi-ikäisenä käytin julkisen terveydenhuollon palveluita. Auralliseen migreeniinkään ei ole saanut koskan mitään lääkettä, on vain käsketty syödä Buranaa, vaikkei se auta mitään. En tiedä johtuuko siitä että sekin on pahentunut vanhemuuten. Kilpirauhasen vajaatoimintaan ei ois varmaan saanut ikinä lääkkeitä, koska TSH oli vain 8 ja sen ois pitänyt olla vähintään 10 (vaikka viitearvon yläraja on 4,5 ja t4v:kin oli huono) Astmaan ei saanut mitään apua, ja se ehti mennä niin pahaksi että nyt siihen ei riitäkään se lääkitys mikä yleensä ihmisillä riittää, eikä PEF:it palautunut normaaliksi 2 kuukauden lääkityksellä kuten piti. Julkisella puolella tosin ei ois päässyt edes spirometriaan tai PEF-seurantaan, eli ei ois saanut yhtään mitään apua. (Ja koko kevät ja kesä meni pilalle kun sen pitkäaikainen ja voimaks hengeahdistus aiheutti aivoille kuukausiksi jotain joka jää varmaan ikuseksi mysteeriksi, onneksi sentään parani suht koht hyvin itsestään. )Tuossapa kaikki syyt sitten miksi olen käyttänyt joskus julkista terveydenhuoltoa, eli toisinsanoen mihinkään muuhun ei ole saanut apua, paitsi interstitelliin kystiittiin sairaalassa, (mutta sekin varmaan vaan sen takia että sinne meni YTHS:n lähetteellä) ja se ei paljon auta kun ei sitä silti voi parantaa koskaan. En tiedä miten julkisen terveydenhuollon kanssa sitten selviää kun on työelämässä eikä voi käyttää enää YTHS:n palveluita ja on täysin sen varassa.
Oon miettinyt tuon kaiken takia tässä että pitäiskö mun sittenkin vaihtaa vielä kerran opiskelualaa ja opiskella joku sellainen ammatti jossa on paremmat tulot tai vähintäänkin säännölliset tulot. Niillä aloilla mitä nyt opiskelen on tosi huono työlisyystilanne ja tulot tulee olemaan aika pienet ja epätasaiset (jos ei siten käy ihan mieletön tuuri, jolloin voi tienata ihan tajuttomasti, mutta sellaista tuuriahan mulla ei oo) Olin vielä ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä, joten mikään työterveydenhuotokaan ei ole ratkaisu. Valitsin nykyisen alan siksi koska se oikeasti kinnostaa kaikista eniten, mutta jos sitä on sitten muutamassa vuodessa jo niin huonossa kunnossa kaikkien hoitamattomien sairauksien takia ettei pysty enää tekemään töitä, niin eihän siitä kiinnostavasta alasta ole silloin mitään iloa ja elämänlaatu tulee olemaan muutenkin todella huono. Eli pitäiskö tehdä nyt järkevä valinta ja vaihtaa vielä kerran alaa vai milaisia kokemuksia ihmisillä on pienituloisena elämisestä sairasteluun taipuvaisena ihmisenä? (Mulla on vielä se vika että mun olemuksessa on selvästi jotain sellaista, jonka takia ihmisten on helppo talloa mun yli. Tai jostain syystä joidenkin tekee oikein mieli talloa yli ja aiheuttaa mulle kaikkia harmia. En tiedä että johtuuko se ulkonäöstä, koska tuntemattomat on usein sanoneet että oon vaatimattoman tai kiltin näköinen. Kaverit on kyllä kans meinanneet että kohtelu julkisella johtuu vaan siitä että en osaa tarpeeksi jämäkästi vaatia hoitoa tai tutkimuksia, vaan liian helposti alistun siihen mitä muut sanoo. Pitäs varmaan ottaa yhdestä kaverista mallia, joka sanoo kaikille aina äkäisesti suorat sanat ja mielipiteet päin naamaa. Oon mä sitä kyllä netissä treenannut, mutta tosielämässä en sitten kuitenkaan kehtaa, vaikka mieli tekis. En oo kuitenkaan millään tavalla ujo siis, mutta liian kiltti kait sitten)
Viimeksi muokattu:
