Miten te opetatte lapsianne?

...kohtaamaan tuntemattoman (tai tutun) koiran? Mua on alkanut niin paljon ärsyttämään naapurien lapset joiden vanhemmilla ei oo mitään aikomustakaan opastaa jälkikasvuaan kuinka koiria kohdellaan ja lähestytään! Mä joudun jopa välttelemään lenkeilläni noita lapsia kun ovat vielä äärettömän innoissaan aina koiria nähdessään. Näille lapsille (kuitenkin jo isoja, koululainen vanhin) joutuu joka helvetin kerta sanomaan samat asiat; "Älä ahdistele, älä yritä ottaa syliin, älä jahtaa!" Ja vanhemmat vaan pällistää ja höpöttää muuta.
Ois mielenkiintoista kuulla kuinka muut vanhemmat opastavat lapsiaan koiran kohtaamisessa vai opastatteko mitenkään? Omiani ainakin opetan ettei toisia koiria syöksytä silittelemään vaan kysytään omistajalta lupa ja mennään polvilleen jolloin koira saa päättää tuleeko tervehtimään vai ei. Jahtaaminen on niin ärsyttävää!

 

No, olen sanonut, että ensin pitää kysyä minulta lupa (eli arvioin onko meillä nyt aikaa jäädä silittelemään tai näyttääkö koira ja sen omistaja lainkaan lapsiystävällisiltä) ja luvan saatua saa kysyä omistajalta lupaa. Jos molemmilta on lupa saatu saa silittää, mutta kaikkia omistajan ohjeita on noudatettava. Ja hyvin on mennyt jakeluun.

 

Olen sanonut, että vieraisiin koiriin ei kosketa. Kotona on 60 kg koiraa, jos haluaa rapsutella ja aina ovat käytettävissä rapsutteluun.

 

Meillä ei lapset mene vierasta koira rapsuttamaan piste

Ei ne edes uskalla, ellei koira tuu makaa päälle, jolloin on ns. pakko.

 

Vieraisiin koiriin ei ole mitään asiaa mennä lähellekkään ilman äidin ja koiran omistajan lupaa.

 

Meillä ei ole koskaan ollut koiria omassa perheessämme. Emme ehtineet mitenkään erityisesti opettaa suhtautumista koiriin, kun esikoinen sai shokkiopetuksen lähistön koirilta, erään perheen koiran paukkasivat pihaamme ja säikäyttivät lapsen niin, että hän pelkäsi kaikkia eläimiä kärpäsestä norsuun muutaman vuoden. Liioittelen, myönnän Mutta myöhemmin asia korjaantui. Nuoremmalle ehdimme opettamaan, miten eläimiin pitää suhtautua.

 

Kuinka te koiranomistajana suhtautuisitte tuollaisiin vanhempiin (varsinkin perheen äitiin) joka ei viitsi opettaa lapsilleen tapoja kuinka koiria käsitellään ja kuinka niitä lähestytään ja kuinka koiran omistajan neuvoja totellaan? Mä oon jo niin monesti asiasta sanonut eikä nainen korvaansa lotkauta vaikka TAAS KERRAN lapsensa ahdistelevat koiraa! Pitänyt jo sanoa kovasti lapselle ja lopulta yritän vältellä niitä lapsia jos näen heitä pihalla, kierrän toista kautta.

 

Miksi minulla olisi joku velvollisuus opettaa lapsiani jotenkin erityisesti miten koiria kohdellaan, kun ei meillä ole koiria enkä tunne koiria enkä niitä osaa käsitellä?

 

Mä nappaan pieniä lapsiani (1 v ja 2v) kädestä ja kysyn omistajalta, saako silittää. Sitten valvon silitystä ja neuvon, mistä saa silittää.

Mua silti vähän harmittaa koirien omistajat, jotka ei tajua, että pieni lapsi ei aina pelkää koiria vaan haluaisi halata niitä kaikkia väkisin. Siis harmittaa se, että eivät itse auta yhtään siinä, että pitäisivät koiransa kauempana lapsista tai sanoisivat ääneen, että koira ei pidä lapsista tms. Jos 2-vuotias on pihalla ja mä olen kauempana, niin onko pakko viedä se koira lähelle lasta?

 

Miksi minulla olisi joku velvollisuus opettaa lapsiani jotenkin erityisesti miten koiria kohdellaan, kun ei meillä ole koiria enkä tunne koiria enkä niitä osaa käsitellä?

No jos sun lapset on jotenkin innokkaita koiria kohtaan niin totta helvetissä sulla on vastuu opettaa kuinka koiria lähestytään ja kohdellaan! Se on niin helppo aina syyttää koiraa/omistajaa kun koiralla menee hermo rasittavaan piinajaan...

 

Miksi minulla olisi joku velvollisuus opettaa lapsiani jotenkin erityisesti miten koiria kohdellaan, kun ei meillä ole koiria enkä tunne koiria enkä niitä osaa käsitellä?

Kyse ei ollut koiran kohtelusta vaan koiran kohtaamisesta Vaikka ei omaa koiraa ole, lapset todennäköisesti joskus näkevät vieraan koiran, ja olisi ihan suotavaa, että heille olisi opetettu, ettei saa rynniä halimaan vierasta hauvaa.

 

[QUOTE="vieras";25058136]Mä nappaan pieniä lapsiani (1 v ja 2v) kädestä ja kysyn omistajalta, saako silittää. Sitten valvon silitystä ja neuvon, mistä saa silittää.

Mua silti vähän harmittaa koirien omistajat, jotka ei tajua, että pieni lapsi ei aina pelkää koiria vaan haluaisi halata niitä kaikkia väkisin. Siis harmittaa se, että eivät itse auta yhtään siinä, että pitäisivät koiransa kauempana lapsista tai sanoisivat ääneen, että koira ei pidä lapsista tms. Jos 2-vuotias on pihalla ja mä olen kauempana, niin onko pakko viedä se koira lähelle lasta?[/QUOTE]

Mä sanon kyllä suoraan lapsille ja lasten vanhemmille ettei meidän koira tykkää ahdistelusta, jos ei sovi että annetaan käsi jolloin koira voi itse tulla nuuskimaan niin sitten lähden pois koiran kanssa. Kaikille muille tämä on ok, paitsi tälle yhdelle naapurin perheelle.

 

[QUOTE="vieras";25058151]Kyse ei ollut koiran kohtelusta vaan koiran kohtaamisesta Vaikka ei omaa koiraa ole, lapset todennäköisesti joskus näkevät vieraan koiran, ja olisi ihan suotavaa, että heille olisi opetettu, ettei saa rynniä halimaan vierasta hauvaa.[/QUOTE]Okei, sinä vastaat huomattavasti maltillisemmin, ilman helvettejä Meillä ei ehditty miettiä kohtaamistakaan, saati kohtelua, kun esikoinen pääsi liian tuttavallisten koirien käsittelyyn. Eikä koskaan kumpikaan lapsi ollut sellainen, että olisi mennyt koskemaankaan koiraan, ei tuttuun eikä vieraaseen.

 

Koiran luokse ei mennä yksin. Ilman omistajan lupaa.
Tuttavani kimppuun hyökkäsi koira,hänen ollessa parivuotias. Nappasi päästä kiinni retuuttaen ja isot arvet muistuttavat tästä vieläkin.
Terve varaus koiriakin kohtaan, ikävää mutta arvaamattomia yksilöitä liikkuu.

 

Aika hassua, en ole kertaakaan törmännyt tällaisiin lapsiin. Aina kohteliaasti kysytään, että saako silittää ja sitten varovasti annetaan ensin haistella. Edesmennyt dobberi ei pitänyt vieraista lapsista, eikä koskaan ollut mitään ongelmia.

En ole myöskään omia lapsiani mitenkään opettanut lähestymään vierasta koiraa, mutta eipä niitä tuntemattomat koirat tunnu kiinnostavan, kun kotona on niitä aina ollut.

 

[QUOTE="minä";25058201]Aika hassua, en ole kertaakaan törmännyt tällaisiin lapsiin. Aina kohteliaasti kysytään, että saako silittää ja sitten varovasti annetaan ensin haistella. Edesmennyt dobberi ei pitänyt vieraista lapsista, eikä koskaan ollut mitään ongelmia.

En ole myöskään omia lapsiani mitenkään opettanut lähestymään vierasta koiraa, mutta eipä niitä tuntemattomat koirat tunnu kiinnostavan, kun kotona on niitä aina ollut.[/QUOTE]

Niin, yleisesti lapset uskovatkin ja vanhemmat neuvovat. Ihmettelen vain syvästi tätä perhettä joka kuitenkin ihan normaali, ainakin ulkoisin ominaisuuksin. Heidän lapset eivät vaan usko tätä asiaa eikä vanhempia kiinnosta puuttua koiran ahdisteluun. Lopulta lähden sitten pois kun sanomani ei mene perille ja nykyisin tosiaan vältteleen niitä lapsia. Eikä kyse ole siitä etteikö mulla olisi auktoriteettia; tämmöistä pesuetta en vaan oo aiemmin tavannut joka ei usko lukuisiin neuvoihin.

 

Meidän poika on opetettu niin, ettei vieraisiin koiriin kosketa ilman mun ja omistajan lupaa. Huomhuom, myös pyörällä ohitukset pitää opettaa lapselle. Kilkutetaan kelloa hyvissä ajoin että omistaja tietää pyörän tulevan ja mennään rauhallisesti toista laitaa kävelytietä. Koskaan ei tiä millon se Markun Musti onki ilkiä. Meilllä kanssa pihapiirin kersat tuli jahtaamaan koiraa, halimaan ja rutistamaan kunneivät paremmasta tienneet. Onneks oli perhekoira joka ikänä murahtanu mistään. Välii pistää oikee raivoks kun näkee lehessä että on koira raaellu muksun, kyllä se on molemmissa päissä se vika.

 

Meidän poika on opetettu niin, ettei vieraisiin koiriin kosketa ilman mun ja omistajan lupaa. Huomhuom, myös pyörällä ohitukset pitää opettaa lapselle. Kilkutetaan kelloa hyvissä ajoin että omistaja tietää pyörän tulevan ja mennään rauhallisesti toista laitaa kävelytietä. Koskaan ei tiä millon se Markun Musti onki ilkiä. Meilllä kanssa pihapiirin kersat tuli jahtaamaan koiraa, halimaan ja rutistamaan kunneivät paremmasta tienneet. Onneks oli perhekoira joka ikänä murahtanu mistään. Välii pistää oikee raivoks kun näkee lehessä että on koira raaellu muksun, kyllä se on molemmissa päissä se vika.

Niin, kyllä tämmöisissä tilanteissa on molemmissa päissä vikaa. Se on vain yleisesti aina sen koiran/omistajan vika jos koiralla menee hermo.

 

Enpä ole koskaan törmänny siihen, että joku lapsi yrittäisi nostaa koiraa tai ylipäätään jotenkin ottaa syliinsä. Ulkona siis. Ja meidän koira on kissan kokoinen ja pian 13v eli lapsii on törmäilty kyllä tänä aikana koiran kanssa.

Mutta ennen kuin meillä oli omia lapsia ja tietysti sen jälkeenkin olen opastanut lapsia, jos on innokkaita silittelijöitä tullut ja jos olen huomannut koirasta että se ei halua niin sitten olen sanonut, että se ei tahdo, että menette koskemaan. Koira on siis kiltti, ei tekisi kellekään mitään, mutta on niin arka etten ole halunnut että sitä ahdistellaan, jos koiralla ei itsellään ole mielenkiintoa. Aina lapset ei usko vaan silittää silti. No nykyisin meidän koira on tietysti jo rohkeampikin, kun oma esikoisemme on jo 8v eli on tottunut.

Mutta omille olen kertonut, että vieraita koiria ei mennä silittelemään ilman lupaa ja selittänyt miksi. Mutta olen opettanut, että koiraa lähestytään niin, että laitetaan kämmen koiran kuonon alapuolelle jolloin koira ei koe tulijaa uhkaavana vaan saa haistaa kättä ja sitten, jos näyttää siltä että saa silittää niin voi silitellä.

Lyhyesti jotenkin näin.

 

Ihan samoin kuin mitä tahansa vierasta eläintä, ei mennä lähelle ja jos mennään, niin luvan kanssa ja VAROVASTI, ei hyökitä päälle ym. Mieluummin odottaa, että eläin lähestyy.

Nää jutut tulee luonnostaan, kun meillä on 2 kissaa ja tuttavilla koiria. Ei oo erikseen tarvinnut ns. opettaa.

 

Kohdattiin kerran yksi koira lapsen kanssa, kun istuskeltiin ulkona syömässä. Sanoin lapselle, että älä mene silittämään koiraa ilman lupaa, koska koira voi olla vihainen.

Koiran omistaja aloitti tästä seurauksena tohkeissaan ihastuneen palopuheen siitä, kuinka hienoa on, kun opetan lasta kysymään lupaa koiran lähestymiseen ja kuinka tärkeää on sen luvan kysyminen, kun blaa bla blaa, hänen koiransa sitä tätä tota blaa blaa ja äidit joskus niin ajattelemattomia blaa blaa blaa.
Minä ajattelin palopuhetta kuunnellessani, että rouvalla on joku henkilökohtainen ongelma. Ja että olis tuomatta piskiään ruokaravintolan terassille. Miksi koirista pitää tehdä niin järkyttävä numero? Ne on vain koiria.

 

[QUOTE="vieras";25058349]Kohdattiin kerran yksi koira lapsen kanssa, kun istuskeltiin ulkona syömässä. Sanoin lapselle, että älä mene silittämään koiraa ilman lupaa, koska koira voi olla vihainen.

Koiran omistaja aloitti tästä seurauksena tohkeissaan ihastuneen palopuheen siitä, kuinka hienoa on, kun opetan lasta kysymään lupaa koiran lähestymiseen ja kuinka tärkeää on sen luvan kysyminen, kun blaa bla blaa, hänen koiransa sitä tätä tota blaa blaa ja äidit joskus niin ajattelemattomia blaa blaa blaa.
Minä ajattelin palopuhetta kuunnellessani, että rouvalla on joku henkilökohtainen ongelma. Ja että olis tuomatta piskiään ruokaravintolan terassille. Miksi koirista pitää tehdä niin järkyttävä numero? Ne on vain koiria.[/QUOTE]

Koiraa ei tarvitse eikä kuulu ottaa joka paikkaan mukaan. Eikä niistä tartte tehdä numeroa. Mutta jos koira joutuu lapsen ahdistelun kohteeksi ja sen hermo lopulta menee jos se joutuu pelkäämään tai sitä sattuu, se voi olla lapselle varsin kohtalokas kapistus, silloin se ei ole "vain koira".
Koiran omistaja on vastuussa koirastaan, vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan. Kumpiakin pitää opettaa ja tarvittaessa välttämään toisiaan jos kerta puhe ei mene perille. Mä en jaksa olla joka kerta tavatessamme naapurien lasten kasvattaja.

 

Valitettavasti en pääse mitenkään opettamaan tuota lasta, kun erään järjenjättiläisen koiranomistajan takia poika nyt sitten pelkää koiria :kieh:

Mutta meillä pätee sama sääntö kaikkien eläinten kanssa: eläimiä kohdellaan hyvin, eikä mitään lemmikkiä saa mennä koskemaan ilman lemmikin omistajan lupaa. Luonnossa eläimet jätetään omaan rauhaansa.

 

no mä olen opettanut, että vieraisiin koiriin ei kosketa, ei edes tutun perheen koiraan, ellei ole lupa koskea. ja että ohi mennään kaikessa rauhassa huutamatta ja resuammatta. ja jos johonkin koiraan pääsee koskemaan, pitää olla rauhassa ja antaa koiran nuuskia ja tutustua rauhassa, eikä käydä suinpäin käsiksi

 

Oon sanonut, ettei ilman lupaa saa koskea. Ja sanon sen ihan vaan lapsiani ajatellen, koska en halua, että heitä purraan.
Ja olen mä siitäkin sanonut, että kannatta seurata omistajan ilmeitä ja käyttäytymistä, että ei kaikki halua, että heiltä mennään edes kyselemään mitään.

Yksi koira kyllä puri minun poikaa, kun hän oli ensin saanut luvan silittää sitä. Se oli isokokoinen pentu ja purikin jostain syystä, omistajakaan ei tajunnut, että se saattaa purra. Omistaja toimi kyllä hienosti ja saattoi pojan mummolaan, jonne tämä oli menossa ja selitti asian isovanhemmille. Varmaan vähensi pojan halua lähestyä kaikenmaailman koiria.