Oikesti aika köyhä ei matkusta kalliisti, ei käy koko perheen kanssa ulkona syömässä, tekee ruuat itse, hankkii kaiken suurinpiirtein sukkuhousuja lukuunottamatta käytettynä, ohjaa lapsiaan löytämään edulliset harrastukset, marjastaa, sienestää, pitää kotitarvepuutarhaa, tekee ruokasuunnitelman ja ostaa sen mukaan, keskittää vakuutukset, laskee asteella tai kahdella huonelämpötilaa, harkitsee autonkäyttön tapauskohtaisesti, kannustaa perhettä pyöräilemään, on kirjaston lehtienlukusalin vakioasiaskas, ei lomaile ulkomailla ja on kaikilla tavoilla kohtuullisuuden ystävä.
Hänen elintapansa ovat hyvin lähellä 50-luvulla suomalaista yhteiskuntaa rakentaneiden ihmisten tapoja.
Hänen ruokapöydässään viihtyvät puurot ja marjasopat, kaalipata, monenmalliset pavut, ohra, omalla puutarhatilkulla kasvatetut perunat, juurikasvit ja yrtit. Hän on myös kotitarvekalastaja ja usein metsästäjäkin, ja aina hän on kotileipuri; kaupan pullan hintamerkintää hän ei oikeastaan ymmärrä ollenkaan.
Joskus lapsiperhe on köyhä koska rahat menevät viinaan ja tupakkaan, mutta joissakin köyhissä lapsiperheissä näitä ei sitten käytetä lainkaan tai käyttö rajoittuu lauantai-iltana perheen aikuisten jakamaan keskiolutpulloon.