Miten te muut opiskelevat yh:t jaksatte??

Minä aloitin tänä syksynä sairaanhoitajaopinnot ja olen 1,5-vuotiaan tytön äiti. Ja minä olen tosi väsynyt koko ajan. Tälläkin viikolla ollut melkein joka päivä 8 tuntia koululla, sitten kotiin, teen lapselle ruuan ja hoidan lapsen, ja yritän siivota sitä mukaa kun lapsi paikkoja sotkee. Jos yritän tehdä koulutehtävät tietokoneella lapsen hereilläoloaikaan, jatkuva kitinä kun ei saa koko ajan äidin huomiota. Jos taas jätän tehtävät siihen kun lapsi nukkumassa, saan itse vähemmän nukuttua, ja sitten taas väsyttää enemmän seuraavana päivänä. Asuntoa en saa mitenkään pidettyä siistinä koko ajan, ja itseäkin harmittaa tämä sotku. Onko tämä muillekin yhtä raskasta, vai olenko minä vain joku laiskempi/vähemmän aikaansaava yksilö??

 

No, ennekoin tilanteen niin, että lähdin opiskelemaan vasta lapsen ollessa 3-vuotias. Vaikka pienihän tuo on vieläkin. Teen 70% työaikaa ja opiskelen monimuotona, nyt syksyllä olen pari kk ollut opintovapaalla, käyn siis ainoastaan koulussa ja harjottelussa.

Muustä tingin, äitinä olemisesta en. Kotona ei todellakaan ole aina siistiä, mulle on tärkeää, että on puhtaat vaatteet ja ruoka terveellistä + itsetehtyä. Muun ehtii myöhemminkin.

 

voi että, vähemmästäkin väsyttää! en ole yh, mutta kahden pienen lapsen opiskeleva mamma. olen tehnyt niin, että ainakaan lasten hereilläolo aikana en tee mitään tehtäviä, koska se on aivan mahdotonta. siivoamisessa olen aika armollinen myös, teen yhden jutun ma, toisen ti ja isompia juttuja viikonloppuna. en tiedä auttaisiko nämä pikkujärjestelyt yhtään sun arkea. pienetkin jutut voi olla suuria... tai sitten sun on vaan jätettävä joitakin kursseja pois, mutta opiskeluaikahan siinä vaan sitten pitenee. voitko suorittaa joitakin kursseja kesällä?

 

Mä olen n. 2,5v, 3,5v ja 5,5v lasten yksinhuoltaja ja opiskelen viimeistä vuotta sosionomiksi. Ja voin yhtyä samaan, väsyttäähän se -ja kovasti ajoittain. Mä en lasten hereillä ollessa edes yritä tehdä tehtäviä, vaan keskityn lapsiin ja kotihommiin. Tehtävät pyrin tekemään kouluajalla ( jos etäpäiviä taikka loppuu aiemmin kun klo 16 ) tai lasten käytyä nukkumaan.. Voimia

 

Hei sinä joka sanoit opiskelevasi sosionomiksi, millaiset työvuorot sinulla on ollut työharjoitteluissa? Itse haaveilen sosionomin opinnoista, myös kolmen yh ja olen miettinyt, pystyykö koulun käymään niin että olisi vain ma-pe päivävuorot harjoitteluissa, sillä mihin pistäisin iltaisin tai vkonloppuisin pientä koululaista..

 

sulla on niin pieni lapsi vielä! :/ mulla on vähän alle 3v, ja ihan kivasti menee. välillä käy ylivoimaiseksi mut sitten pitää vaan lakata vaatimasta itseltään liikoja. Joskus on pakko jättää jotain huomiseksi.

Mulla on se tyyli että teen ruuan vaan pari kertaa viikossa, kerralla enemmän josta syö useammin, ei tarvi joka päivä miettiä sellasia. Ja sillon kun on kouluhommia, tai jos väsyttää, kämppä saa näyttää vaikka millaselta paskaläävältä. Suorituksia ei kannata maksaa omalla jaksamisella.

 

Minä teen koulutehtävät suosiolla vasta sitten kun lapset ovat nukkumassa. Mutta olen aina ennenkin ollut yökyöpeli. Ja asiaa helpottaa se, että lapset ovat joka toinen viikko isällään.

Ainoa rankka viikko tänä syksynä on ollut silloin, kun lapset olivat minulla ja minulla oli työharjoittelussa aamuvuoroja. Lapset puoli seitsemäksi hoitoon, ensin esikoinen koululle ja pienemmät päiväkotiin kahteen eri ryhmään, ja sitten seitsemäksi 22 km:n päähän sairaalalle (myöhästyin väkisinkin). Se oli jo aika stressaavaa. Ja muutenkin koko kolmivuorotyö, meni rytmi ihan sekaisin ja kotityöt jäivät tekemättä.

Toinen stressinaihe on lasten sairastelu, sillä minä olen se, joka heitä hoitaa myös isäviikolla, jos sairastuvat. Se hankaloittaa välillä koulunkäyntiä, mutta onneksi opettajat ovat olleet aika ymmärtäväisiä.

Niin ja kolmas haittapuoli on tietysti raha. Sitä on aivan liian vähän.

Muuten opiskelu lasten kanssa on ollut ihan kivaa

 

Mitäs Jellonainen opiskelet?
Mä opettelen sh:ksi, ja opettajat ovat painottaneet aamuvuorojen tärkeyttä. Ilta-, yö- ja viikonloppuvuoroja saa tehdä jos haluaa, pakko ei ole. Mikä itseäni kovasti tietysti ilahduttaa.

 

No varmasti on rankkkaa, ei luulisi tulevan yllätyksenä.

 

Mitäs Jellonainen opiskelet?
Mä opettelen sh:ksi, ja opettajat ovat painottaneet aamuvuorojen tärkeyttä. Ilta-, yö- ja viikonloppuvuoroja saa tehdä jos haluaa, pakko ei ole. Mikä itseäni kovasti tietysti ilahduttaa.

Terkkariksi opiskelen. Ja ohjaajan vuorojen mukaan mennään, eli tehdään myös iltaa ja yötä. Tosin yötä max 2 vuoroa/harjoittelu.

 

[QUOTE="mimi";22335267]voi että, vähemmästäkin väsyttää! en ole yh, mutta kahden pienen lapsen opiskeleva mamma. olen tehnyt niin, että ainakaan lasten hereilläolo aikana en tee mitään tehtäviä, koska se on aivan mahdotonta. siivoamisessa olen aika armollinen myös, teen yhden jutun ma, toisen ti ja isompia juttuja viikonloppuna. en tiedä auttaisiko nämä pikkujärjestelyt yhtään sun arkea. pienetkin jutut voi olla suuria... tai sitten sun on vaan jätettävä joitakin kursseja pois, mutta opiskeluaikahan siinä vaan sitten pitenee. voitko suorittaa joitakin kursseja kesällä?[/QUOTE]

En ole muuten ottanut selvää tuosta voisiko jotain suorittaa kesällä, kiitos vinkistä Ja en kyllä missään nimessä haluaisi jättää mitään kursseja pois, haluaisin valmistua samaan aikaan muiden kanssa. Mutta jos jossain välissä alkaa näyttää ettei mitenkään muuten jaksa, niin pakkohan se on. Sekin harmittaa kun on ryhmätöitä sun muita, että en välttämättä jaksa panostaa niihin niin paljon kuin haluaisin, ja sitten se ei tunnu reilulta muita ryhmässä olijoita kohtaan. Ja miksi niitä samperin ryhmätöitä pitää olla tuolla niin paljon.. Päivät aina pitenee kun pitää niitäkin tehdä koululla. Pari päivää olen jo nyt syksyllä ihan rehellisesti lintsannut, kun on tuntunut että nyt alkaa tulla raja vastaan, että on pakko vähän levätä.

Kiitos teille vastauksista ja myötätunnosta!

 

No varmasti on rankkkaa, ei luulisi tulevan yllätyksenä.

kyllä mulle ainaki tuli yllätyksenä kuin rankkaa ja väsyttävää opiskelu on. enkä aluksi ollut edes yh. töissä pääsi paljon helpommalla, ja pääsisi nytkin.

 

Minä opiskelin yh:na eikä tuo mun mielestä ollut mitenkään rankkaa. Tosin olin nuori silloin... Valvoin joka toisen yön ja joka toisena nukuin sitten normaalia pidemmät yöunet

 

en ole yh, mutta mies on paljon töissä ja olen opiskellut koko äitiysloman ja hoitovapaan ajan eli reilun vuoden. Tosi rankkaa on ja tuntuu et silmät menee aina väkisin kiinni kun avaa päikkäri-aikaan tai illalla kirjat. Nyt aloitin vielä työtkin ja tuntuu etten saa tehtyä koulun eteen mitään.

 

Minä opiskelin yh:na eikä tuo mun mielestä ollut mitenkään rankkaa. Tosin olin nuori silloin... Valvoin joka toisen yön ja joka toisena nukuin sitten normaalia pidemmät yöunet

kauanko siitä on? ei se aina näin rankkaa oo ollutkaan. tämän päivän opseissa on niin hirveä määrä itsenäistä opiskelua ja tahti tosi tiivis, että se siitä rankkaa tekee. Aikuisopiskelijoilla puolet kaikkien kurssien sisällöstä on itsenäistä opiskelua, joka tarkoittaa siis vaikka minkälaisia tehtäviä joille on vaan löydettävä aikaa koulun ulkopuolella.

Ja nyt kun työharjoitteluitakin on enemmän kuin ennen, ja kaikki suoritukset pitää olla tehtynä ennen näyttöjä ja oppareita, niin paineet vaan kasvaa.

 

kauanko siitä on? ei se aina näin rankkaa oo ollutkaan. tämän päivän opseissa on niin hirveä määrä itsenäistä opiskelua ja tahti tosi tiivis, että se siitä rankkaa tekee. Aikuisopiskelijoilla puolet kaikkien kurssien sisällöstä on itsenäistä opiskelua, joka tarkoittaa siis vaikka minkälaisia tehtäviä joille on vaan löydettävä aikaa koulun ulkopuolella.

Ja nyt kun työharjoitteluitakin on enemmän kuin ennen, ja kaikki suoritukset pitää olla tehtynä ennen näyttöjä ja oppareita, niin paineet vaan kasvaa.

Valmistuin viime vuonna. Itsenäistä opiskelua oli tosi paljon, jonka takia mä jouduinkin joka toisen yön valvomaan...

 

Aika monelle on opiskelu ollut tämän mukaan rankkaa lapsen kanssa, silti ollaan yllyttämässä toisia tekemään niitä lapsia ennen opiskelua kun opiskella voi sittenkin kun on lapsia... ei millään pahalla, mutta vois näitä tekstejäkin joskus niihin "tekisinkö lapset vai opiskelisinko ensin" -ketjuihin tulla.

 

Mulla on 4- 3- ja 1,7v lapset ja opiskelen sosionomiksi, käyn myös töissä 85% työajalla.

Ja onhan tämä rankkaa! Mulla ei ole oikeasti itselleni aikaa edes kahta minuuttia, kaikki muu vie kaiken ajan. Melkein 7kk mennyt 4 tunnin yöunilla, alkaa olla aikamoinen aivosumu.

Mun lapset ei edes koskaan ole missään välillä yötä tms, isänsä on ulkomailla komennuksella vielä ainakin 4kk.

Mutta kun tietää että tämä on väliaikaista niin kyllä sitä jaksaa. Onneksi naapurin teini on meillä aina lapsenvahtina, mä teen joka toisen viikon melkein kokonaa (5) yövuoroo jotta talous säilyy.

 

Ihan mielenkiinnosta kyselen, eikö lapsi ole isällään laisinkaan?

 

Kolme lasta on ja arjesta tuntuu loppuvan tunnit!

Mun lapset on tosin jo isoja sun pieneen verrattuna,mutta veronsa se silti vaatii..

Mulla ei ole autoa,saatikka korttia-joten menen linkalla kaupunkiin,joka lähtee asemalta 6.10,herään kl 4. Nyt herää kysymys miksi?Koska tarviin rauhallisen aamun,että oon kutakuinkin selväpäinen koulussa..Siinä kerkiää pikkasen vilkasta koulujuttuja,juoda aamukahvin jne..

Mun koulupäiville tulee pituutta 11 tuntia,siis se on se aika jonka oon pois kotoo päivittäin.

Kotiin kun tuun,teen ruuat,siivoan,teen mahdolliset koulutehtävät ja katon lasten läksyntekemiset.Riitojen selvittelyt,pyykit...

Mä olen aivan "raato" jo kasin jälkeen illalla,mutta ei auta..vielä on jaksettava..

Olen asennoitunut niin,että ei sovi valittaa-itse halusin opiskelemaan,tiesin sen vaativan paljon niin minulta kuin lapsiltakin.Lapset,varsinkin nuorimmainen,tuntuu joskus vaativan paljon huomiota.Ja kun sitä ei sitten saa,aletaan tappelemaan,haastetaan riitaa jne..

Välistä oon aivan puhkirikki..

 

Eihän tämä helppoa ole, mutta voisi olla vaikeampaakin. Viikonloppuisin ja lyhyinä koulupäivinä teen isoja satseja ruokaa kerralla ja pakastan annoksiin, jotka sitten pitkinä päivinä vain sulatan meille iltaruuaksi. Siivoukset jätän suosiolla vapaille ja arkena panostan siihen, että ehdin itse levähtää iltasella hetken. Olen totaaliyh, joten vain koulussaoloaika on sitä ns. mun omaa aikaa.