Miten te kestätte tuota tyttöjen ärsyttävää kaverikäyttäytymistä? Mua niin risoo se oman tytön puolesta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mmm"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mmm"

Vieras
Tulee niin karvaat muistot mieleen omasta lapsuudesta.

Tänään lapsi oli HopLop-tyyppisillä synttäreillä. Oli mennyt parin muun synttärivieraan perässä johonkin liukumäkeen tms, ja nämä tytöt oli sitten alkanut räpättämään tytölle, että "sä et kysynyt ensin, että saatko sä tulla mukaan leikkiin".

Että ei tsiisus, pitääkö synttäreilläkin kysyä lupa leikkiin pääsyyn. Ja koko liukumäen saa omia itselleen.
 
en kestäkään yhtään. Meidän neidillä 4v alkaa jo nyt olla tuota "en leiki sun kanssa"-juttua ja lopetan sen heti alkuunsa. Päiväkodissakin sanoivat, että välillä tekee tuota. Välillä taas leikkivät isollakin tyttöporukalla siellä. Tyttöni on kuulemma haluttua seuraa ja siksi ärsyttää vielä enemään jos käyttäytyy noin! Tyttöni kyllä viihtyy itsekseenkin ja poikien kanssa leikkii aina erittäin sopuisasti. en tajua miksi muutama tyttö ei voi leikkiä sovussa keskenään!
 
Tuo on niin uskomatonta nipottamista, joskin en poikien kaverisuhteista niin paljoa tiedä, voi olla että poikien keskuudessa asia olisi hoidettu jopa "fyysisen kurituksen" keinoin. Joskin tytötkin ovat nykyään ilmeisesti "väkivaltaisempia" fyysisesti. Mutta oikeassa siis olet, että kyllä nipottamisen aiheita tuntuu lapsilla riittävän, ja liittoutumista yhtä vastaan yms.
 
Palstalta olen oppinut, että monen äidin mielestä on ihan ok, että päiväkodissa ei leikitä kaikkien kanssa. Että pitää olla oikeus omaan leikkiin. Onhan se niinkin, mutta vai niin kauan, kun oma lapsi kuuluu niihin suosittuihin.
 
En kestäkään! Kajautan kuuluvalla äänellä: leikkikäähän kaikki yhdessä tai mitä milloinkin pitää ojentaa. Selkeästi, ettei jää tulkinnanvaraa. Vanhemman käsky ja piste!
 
En usko että on olemassa tyttöä/tyttöporukkaa missään ikäluokassa jossa ei joskus noin toimittaisi :D Itselläni 7-vuotias neitokainen ja välillä kyllä kiehuu, milloin oman tytön ja milloin hänen kaverinsa puolesta...Varsinkin kolmen tytön yhtälö on aivan mahdoton välillä :P Itse pyrin aina puuttumaan tilanteeseen jos tuntuu etteivät lapset sitä itse saa kauniisti ratkottua ja omalle tytölleni aina teroitan että muita tulee kunnioittaa eikä ketään saa syrjiä ulos leikeistä..myösäkään itse ei tarvitse alistua huonoon kohteluun vaan tilanteet tulee ratkaista vaikka sitten aikuisen avulla!
 
Mutta ei niitä leikkejä voi aina olla vahtimassa. Ja päiväkodissakin osaavat valita tilanteet niin, ettei aikuiset ole kuulemassa. Tai sitten sanovat tädeillekin päin naamaa, että leikkiin ei "mahdu".

Oma tyttö ottaa toiset hyvin leikissä huomioon ja siksikin ehkä kokee tilanteen tosi epiksenä.
 
[QUOTE="pah";22497284]Palstalta olen oppinut, että monen äidin mielestä on ihan ok, että päiväkodissa ei leikitä kaikkien kanssa. Että pitää olla oikeus omaan leikkiin. Onhan se niinkin, mutta vai niin kauan, kun oma lapsi kuuluu niihin suosittuihin.[/QUOTE]

täällä todellaki tuntuu olevan tuo hyväksyttyä. Ite en hyväksy, ketään ei porukasta jätetä ulos, parhaaksi kaveriksi ei tarvi väkisin yrittää mutta kun ollaan porukalla, ollaan porukalla. En tuu omalta lapselta hyväksymään sitä että valikoi seuransa jonkun ulkonäköasian tms vastaavan perusteella. Ite oon aikoinani kiusannu yhtä tyttöä punaisten hiusten takia, ja toivon niin täydestä sydämestäni ettei oma lapsi kokeile sitä, on nimittäin tyhmintä touhua mitä lapsi voi tehdä.
 
en kestäisikään ja siksi en halua tyttölapsia..
(toki olen onnellinen jos ylipäätään saan toisen lapsen jne)
ja mun mielestä tuohon käytökseen pitäisi puuttua jo pienestä pitäen, koska kasvaessa se muuttuu vain pahemmaksi
 
AP:n kuvailema tilanne on kyllä tosi ärsyttävä, siis synttäreillä ja jossain liukumäessä, haloo.

Mutta noin yleensä oon sitä mieltä että se, että tytöt viihtyy pienemmissä ryhmissä ei ole mikään opittu tapa vaan luonteisiin liittyvä tarve. Itse olen murrosiästä opiskelujen päättymiseen liikkunut isommissa porukoissa ja koskaan ei se ole minulle ollut ns. sopiva tapa viettää aikaa. Itse kun viihdyn 2-3 hengen ryhmässä enkä koe että mun pitäisi sitä luonnetta jotenkin muuttaa. Olenkin sitä mieltä että vaikka äidit vetää aina kiusaamis ja syrjimiskortin mukaan niin ennenmuuta tyttöjen tavoissa leikkiä on kyse ihan jostain muusta kuin syrjimisestä.

Itselläkin oli ala-asteella noin 5-6 ystävää joiden kanssa leikin ja kyllä me yleensä leikittiin kahdestaan tai kolmestaan. Kyllä minun mielestäni lapsen pitää kestää se että kaveri sanoo että tänään oon jo sopiut leikkiväni lotan kanssa että leikitään me joku toinen päivä. Jos luokassa on 15 tyttöä niin ei voi puhua porukan ulkopuolelle jättämisestä jos kaksi tyttöä haluaa leikkiä keskenään niin onhan siinä vielä jäljellä 13 tyttöä?
 
[QUOTE="marie";22497294]En usko että on olemassa tyttöä/tyttöporukkaa missään ikäluokassa jossa ei joskus noin toimittaisi :D Itselläni 7-vuotias neitokainen ja välillä kyllä kiehuu, milloin oman tytön ja milloin hänen kaverinsa puolesta...Varsinkin kolmen tytön yhtälö on aivan mahdoton välillä :P Itse pyrin aina puuttumaan tilanteeseen jos tuntuu etteivät lapset sitä itse saa kauniisti ratkottua ja omalle tytölleni aina teroitan että muita tulee kunnioittaa eikä ketään saa syrjiä ulos leikeistä..myösäkään itse ei tarvitse alistua huonoon kohteluun vaan tilanteet tulee ratkaista vaikka sitten aikuisen avulla![/QUOTE]

sehän se just on että lapset tuolla tyylillä opettelee sitä miten tässä maailmassa muita kohdellaan ja sosiaalisia suhteita ylläpidetään. Siksi on tärkeää että vanhemmat opastaa siinä mikä on sallittua ja mikä ei, ettei se ilkeily jää normaaliksi tavaksi ja jatku aikuisikään ja sitä kautta esim. työelämään.
 
[QUOTE="a p";22497309]Oma tyttö ottaa toiset hyvin leikissä huomioon ja siksikin ehkä kokee tilanteen tosi epiksenä.[/QUOTE]

Niinhän se kaikkien äitien mielestä on. LTO:na voisin sanoa että se leikkitapa on tyttöjen tapa ja sitä harrastaa ihan varmasti lähes jokainen tyttö.
 
Siis tytöt on todellakin kamalia tolla tavalla. Kyllä se on ihan syrjintää ja jollakin lailla itsensä pönkittämistä ja toisen alentamista, kun ei huolita leikkiin mukaan. Sitä ei jotenkin osata ajatella toisen lapsen tunteita, mikä on aivan älytöntä. Nämä lapset ovat jotenkin jääneet kasvatuksessaa vaille sympatian ja empatian tuntemuksia, kun eivät kykene sellaista tuntemaan tuollaisissa tilanteissa. Ei tuohon oikein auta mikään karjuminen, vaan lapsen tunteisiin on vedottava ja hänet on neuvottava laittamaan itsensä tuon syrjityn tytön asemaan. Lapselta on siis kysyttävä, että miltä sinusta tuntuisi, jos sinä olisit tuo syrjitty tyttö, ja kaverisi kohtelisi sinua noin? Se pistää lapsen enemmän miettimään asiaa, kuin asiasta karjuminen. Tuohon on todellakin puututtava!
 
Ap:n kuvailema tilanne on ärsyttävä.

Mun mielestä mun tytön kaveripiiri on mukava. Ekaluokkalaisia suurin osa, muutama eskarilainen, pari 10-11- vuotiastakin. Leikkivät kivasti kaikki yhdessä, mutta aika ajoin myös pienemmissä porukoissa tai kahden kesken, ja minusta se on täysin ok. Ei aina jaksa isoa laumaa.
 
osaavat olla niin kieroja ja julmia nuo tytöt että huh huh :(

monet harmin tilanteet oman 10v tytön kanssa jakanut, viimeksi tänään, pyydettiin mukaan porukkaan mutta sitten jätettiin ulkopuolelle, kuiskuteltiin salaisuuksia ym....
 
Sitä on joko kiusaaja tai kiusattu tai jomman kumman liittolainen... Miksihän noiden ylläolevien vastausten pohjalta näyttää siltä, että itse lapsena ulkopuolelle jätetyt lohduttelevat nyt omia lapsiaan ? Siis onko tuo periytyvää vai kasvattaako sitä lapsensa kaltaisekseen ? Kyllä muuten pojillakin on samansuuntaista käytöstä sillä erotuksella että heillä on porukat, jotka nälvivät toisiaan. Itse en jaksa uskoa maailmaan, jossa kaikki tulisivat toimeen toistensa kanssa mutta sietää silti toista pitää.
 
Siis tytöt on todellakin kamalia tolla tavalla. Kyllä se on ihan syrjintää ja jollakin lailla itsensä pönkittämistä ja toisen alentamista, kun ei huolita leikkiin mukaan. Sitä ei jotenkin osata ajatella toisen lapsen tunteita, mikä on aivan älytöntä. Nämä lapset ovat jotenkin jääneet kasvatuksessaa vaille sympatian ja empatian tuntemuksia, kun eivät kykene sellaista tuntemaan tuollaisissa tilanteissa. Ei tuohon oikein auta mikään karjuminen, vaan lapsen tunteisiin on vedottava ja hänet on neuvottava laittamaan itsensä tuon syrjityn tytön asemaan. Lapselta on siis kysyttävä, että miltä sinusta tuntuisi, jos sinä olisit tuo syrjitty tyttö, ja kaverisi kohtelisi sinua noin? Se pistää lapsen enemmän miettimään asiaa, kuin asiasta karjuminen. Tuohon on todellakin puututtava!

mielestäni olet hakoteillä, lapsella on sisään rakennettu empatia ja sympatia, joita tuossa vaiheessa vasta opetellaan tunnistamaan ja kohdentamaan oikein. Ne, jotka jää sitä elämänkoulun ohjausta ja kasvatusta vaille, ei (mahdollisesti) koskaan opi käyttämään niitä kykyjä joita hyvässä kanssakäymisessä tarvitaan.
 
En meinaa oikein kestääkään, erona vaan että tuota tapahtuu pojan kaveripiirissä.
Mä puutun aina kun näen ja kuulen että noin tapahtuu, vetoan tunteisiin ja kerron esimerkkejä.
Ja vannotan lastani puhumaan meille vanhemmille jos jotakuta kaveria tai häntä itseään syrjitään, siis niin että puhutaan rumasti/aiheutetaan pahaa mieltä.
Koska mä en ole sitä mieltä että lapset tuossa iässä (omani nyt 7v ) osaisivat vielä ratkoa näitä kaverijuttuja ihan omin neuvoin.
Mutta, tiedän kyllä että osan mielestä oon kamala puuttuja, mutta mä haluan olla niin hyvin perillä lapseni tekemisistä kuin suinkin.
 
Kyllä minuakin risoo. Minusta kuvattuun käytökseen saadaan vinkit oman äidin käytöksestä. Olen seurannut lapsen kavereiden käytöstä ja kyllä se on niin ilmeistä, kun tuntee äidit. :) Ne lapset joiden äidit ovat juorukelloja tai puhuvat pahaa toisista, jatkavat perinnettä.
 
Lapset ovat oppineet vanhemmiiltaan sairaalloisen ITSEKKYYDEN ja itsekkään tavan toimia joka tilanteessa.
Lapsia ei enää opeteta ottamaan toisia ihmisiä huomioon ja toisten tunteita.
Kun eivät aikuisraukat osaa tai viitsi kun ei omassakaan elämässä osata sitä taitoa.
 
[QUOTE="vieras";22497789]Kyllä minuakin risoo. Minusta kuvattuun käytökseen saadaan vinkit oman äidin käytöksestä. Olen seurannut lapsen kavereiden käytöstä ja kyllä se on niin ilmeistä, kun tuntee äidit. :) Ne lapset joiden äidit ovat juorukelloja tai puhuvat pahaa toisista, jatkavat perinnettä.[/QUOTE]

ei ainakaan täälläpäin mene noin, joskun olen miettinyt että kuinka noin kivat vanhemmat, esim kasvatusalan ammattilaiset, voi kasvattaa noin ilkeitä tyttöjä :'(
 
[QUOTE="niinpä";22497362]Niinhän se kaikkien äitien mielestä on. LTO:na voisin sanoa että se leikkitapa on tyttöjen tapa ja sitä harrastaa ihan varmasti lähes jokainen tyttö.[/QUOTE]

No joo, arvasin, että joku tämänkin kortin vetää esiin. Mutta ainakin meidän LTO kehui tytön huomaavaista tapaa leikkiä yhdessä. Toki hänelläkin on ongelmakohtansa, mutta leikkiin ottaa kaikki mukaan ja on reilu parhaansa mukaan. Toiset sitä käyttävät parhaansa mukaan sitten hyväkseen...
 
Joskus tuntuu, että saisi olla koko ajan mukana vahtimassa...mutta kun se leikki sitten aika ajoin on kuitenkin kivaa ja reilua. Omalleni olen yrittänyt sanoa, että kannattaa heti avata suunsa jos harmittaa joku kaverin kommentti. Mutta eihän se aina helppoa ole, tiedän.: /
 

Yhteistyössä