Miten te kerrostalossa asuvat riitelette?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kerrostalon riemut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kerrostalon riemut

Vieras
minua ahdistaa se, että aina, kun riitelemme, mietin kuuluuko huuto tai äänen kohottaminen naapureille ja häiritseekö... Emme siis tappele riehumalla, ryyppää tms., mutta kovasti suuttuessani huudan välillä kovaa :(. Enkä osaa temperamenttini kanssa toisin toimia. Nolottaa ja hävettää! Koskaan ei ole kukaan valittanut tai kiikuttanut lappuja. Haluaisin kuitenkin tietää, että osaavatko muut tosiaan hillitä itsensä. Keskusteletteko sivistyneesti ongelmista vai sähisettekö hiljaa toisillenne vai kohoaako ääni?
 
Me keskustellaan. Ehkä kerran vuodessa pikkuriikkisen korottuu ääni. Mutta keskustelu on rakentavampaa kuin huutaminen...ja olen niin laiska etten todellakaan jaksa riidellä turhaan, ts. siten ettei se johda mihinkään.

Naapurit riitelevät huutaen harva se päivä. Ja kyllä, joka ikinen sana kuuluu meille. Kyllä, se häiritsee ja on kiusallista...meillä käyvät vieraatkin on ihmetelleet. Miehenikin (joka siis ei todellakaan turhista häiriinny) totesi eilen että mikä hitto niitä vaivaa, etenkin sitä miestä, kun lähes joka päivä kuuluu helvetinmoinen huuto.
 
Me ei koskaan miehen kanssa riidellä, ainakaan niin että korotettais ääntä.
Noiden teinareiden kanssa tuleekin sit heittäydyttyä välillä samalle tasolle ja kiljuttua... Eiköhän naapuri ymmärrä, niilläkin on teini :D
 
Me asuttiin ennen rivarissa, ja joku ilta pöhköiltiin (harrastetaan sitä enemmän ja vähemmän) ja tiskauksen lomassa viskottiin vettä toistemme päälle ja se jatku sitten kutitus/kiusaus rumbaksi ja tietty "kikatikikati, ei saa!" hihkunnat raikas hetken :D Kello oli noin varttia vaille kymmenen, "showta" kesti max. 10 minuuttia kun tasan kymmeneltä oli jo hampaita pesemässä ja menossa nukkumaan. muistaakseni pe- ilta kyseessä, saatto olla torstaikin.

Noh, seuraavana päivänä naapurin nuori emäntä tuli avautumaan, että hän ymmärtää kuinka parisuhteessa on vaikeita aikoja, mutta KESKELLÄ YÖTÄ tavaroiden seinään heittely, astioiden rikkominen ja älytön tappelu ja HUUTO ei oo kovin kivaa naapureille. Olin aiva ällikällä lyöty enkä osannut heti sanoa mitään. Tuijotin vaan monttu auki...
Kun naikkonen jatkoi, että jos mies on väkivaltanen niin siihenkin voi saada apua,
aloin jo suutahtaa ja selvitin asioiden oikean tolan, sillä seurauksella että nainen katsoi minua kuin hullua, ei ottanut uskoakseen ja sanoi että "miten vaan, mutta ens kerralla soitan poliisit kun teillä tapellaan"

Kotona naurettiin tätä miehen kanssa aivan kippurassa, ja naurettiin lisää kun kerrottiin kavereillekin samaa juttua. Hassuinta se, että naapurin emäntä itse huutaa sanan varsinaisessa merkissä lapsilleen aamusin, päivisin päiväkodin jälkeen ja iltasin nukkumaan mennessä..

Mutta sen jälkeen on kyllä oltu tavallaan "varpaillaan" metelin kanssa.
Nykysessä kerrostaloasunnossa oikeissa riita/kina tilanteissa tulee herkästi sanottua et älä huuda, vaikka toinen vaan vähän korottais ääntään..
 
tähän asti kovin lohdullisia vastauksia :). Emme riitele usein saati öisin, mutta suuttuessa ääni kohoaa ja minulla on laulajan kantava ääni ja sopraanon korkeus... Olemme onneksi erittäin hyvissä väleissä naapureiden kanssa ja muuten elelemme rauhallisesti, joten ehkä sulkevat korvansa tai kiroavat itsekseen ;). Harkitsin jo muuttoa maalle - muualta kun ei tunnu kuuluvan kuin korkeintaan remonttiääniä.
 
Ihmiset on erilaisia riitelijöitä, ja oon huomannut että ne joiden tunteet ei hirveesti räisky, ei aina ymmärrä leimahtelevia temperamentteja, vaan saattavat pitää sitä jopa jotenkin typeryytenä. Nojoo, oli miten oli, itsehän huudan vaikka keskellä supermarkettia, jos siltä tuntuu... :D Ei onneks ihan kerran vuoteen tai edes kahteen tarvii sitä testata.

Mua tietyissä määrin jopa rentouttaa naapurista kuuluvat normaalin elämän äänet. Tulee sellanen olo että uskaltaa sitä itsekkin olla ihan vapaasti kotonaan. Just muuten läksytin extempore exän johon törmäsin ravintolassa, kun se oli lounaalla nyxänsä kanssa ja jäi samalla kiinni valehtelemisesta. Vähän hävetti myöhemmin, onneks exä otti ihan hyvin, pyys anteeks valehteluaan, ja naureskeli tilanteelle, jostain syystä siitä on jotenkin siistiä että mulla oli pokkaa. Kai se nyxäkin siitä toipui...
 

Yhteistyössä