Toisaalta ihan hyvin jaksaa ja toisaalta välillä menee usko koko hommaan. Kunhan hoidot taas lähtee käyntiin niin on mieli virkeänä ja odotan tulevaa. Mulla ehkä rankinta on nyt kun alkaa viimeinen hoitoprosessi(kunnallisella) ja on pienet paineet onnistuuko. Alkioita ei ole koskaan ollut huima määrä, aika minimi(pariin siirtoon) niin kyllä se mietityttää ja aionkin nyt pyytää lääkemäärän lisäämistä, josko se auttaisi tuottamaan lisää alkioita. Joka siirron jälkeen olen toiveikas, mutta sitten negauutinen tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta..ja eteenpäin täytyisi silti mennä. Toivoa kuitenkin lisää tuo poika, joka sai alkunsa pasista, joten ei toinenkaan mahdottomuus ole. Keskenmenokin mahtuu väliin ja se surettaa kyllä päivittäin. Nyt odottelen vaan menkkojen alkamista niin pääsisin aloittamaan hoidot.
