Miten te jaksatte työssä päivästä toiseen?

[vika mussa vai mun työssä?]

Mulla on menossa hirvittävä työkriisi, ollut jo jonkin aikaa. Olen puhunut tästä myös pomolle, mutta tuloksetta.

Mun ongelma on se, että haluan kehittyä ja edetä työssäni jonnekin. Tällä hetkellä tuntuu, että työ on sitä samaa päivästä toiseen enkä pysty yhtään vaikuttamaan mihinkään. Puran pahinta turhautumistani siihen, että opiskelen omalla ajallani lisää työhöni liittyvää, mutta ahdistaa sekin, etten oppimiani asioita pääse työssäni hyödyntämään kunnolla. Mulla ois potentiaalia ja mielenkiintoa niin paljon enempään, musta tuntuu että näivetyn tylsyyteen tällä nykymenolla. Mulla on töissä yksinkertaisesti tylsää, kaipaan jotain enemmän ja lisähaasteita, lisää oppia, lisää vastuuta. Jostain syystä kuitenkin työpaikkani ilmapiiri on sellainen, ettei tuohon ole (lue: anneta) mahdollisuuksia.

Olen koettanut etsiä jotain muuta työtä, mutta hieman haastavaa on löytää mitään sopivaa. Olen tosiaan puhunut asiasta pomoillekin, mutta mitään muutosta ei ole asioihin tullut lupauksista huolimatta.

Miten ihmeessä ihmiset jaksaa samaa perustason puurtamista päivästä toiseen? Kun työ ei luo mitään ihmeellisempiä haasteita, vaan kaikki soljuu samaa tylsää uraansa? Joo joo, jokainen päivä on erilainen ja blaa blaa blaa, mutta kun mä kaipaan haasteita, kehittymistä, uusia tuulia. Ei mulle riitä rutinoituminen ja muutokseksi se, että tänään asiakkaana onkin ihan uusi ihminen.

 

[leijona76]

Mun asiakkaani pitävät huolen siitä että töissä ei koskaan ole kahta samanlaista päivää. Rutiinit toki mutta muuton ei tiedä aamulla mitä eteen tulee. Näkee konkreettisesti työnsä jäljen asiakkaiden kasvun ja kehityksen myötä.

 

[kaalimaan vartija]

Mua jäi mietityttämään, että miksi muutosta ei ole tullut..? Onko siellä mahdollisuuksia muutokseen (siis työpaikalla) tai luottaako pomo suhun varmasti niin, että antaisi enemmän vastuuta...
Kuinka kauan olet ollut nykyisessä työpaikassasi ja työssäsi? Onko pomo ollut kauankin sama?

Mä jaksan koska työssä on paljon vastuuta ja voin kehittää sitä melkein kuten lystään. Nyt vain on sellainen tilanne, että työtä on niin paljon, etten pysty sitä kaikkea itse tekemään... On tullut aika delegoida osa töistä eteenpäin...

 

[HopeaToffee]

Perhe elätettävänä.

 

["sandelson"]

Perhe elätettävänä.

Tämä se on.

 

[halipupu harmaana]

No tuossahan sulle on ap haastetta: löytää haastavampi työ.

Itse olen ihan tyytyväinen työhöni, koska pystyi itse kehittämään sitä ja nauttimaan joka päivä pienistä iloista. Se riittää mulle tällä hetkellä, kun on myös perhe-elämää elettävänä.

 

[vika mussa vai mun työssä?]

Mua jäi mietityttämään, että miksi muutosta ei ole tullut..? Onko siellä mahdollisuuksia muutokseen (siis työpaikalla) tai luottaako pomo suhun varmasti niin, että antaisi enemmän vastuuta...
Kuinka kauan olet ollut nykyisessä työpaikassasi ja työssäsi? Onko pomo ollut kauankin sama?

Mä jaksan koska työssä on paljon vastuuta ja voin kehittää sitä melkein kuten lystään. Nyt vain on sellainen tilanne, että työtä on niin paljon, etten pysty sitä kaikkea itse tekemään... On tullut aika delegoida osa töistä eteenpäin...

Sun työ kuulostaa just siltä, mitä mä haluaisin tehdä! Kehittämistyötä, vastuuta, haasteita, sitä mä just kaipaan. Saanko kysyä mitä sä teet työksesi?

Olen ollut nykyisessä työssä viisi vuotta, pomo on ollut sama. Uskon että luottoa kyllä löytyisi, sillä viimeksi eilen sain erittäin hyvää palautetta ammattitaidostani ja luotettavuudestani. Myös pomo on sanonut mulle suoraan että olen hyvä työntekijä ja kollegat ovat käyneet hänelle saakka antamassa mun ammattitaidosta kiitosta.

En tiedä miksi muutosta ei ole tullut, ehkä osittain siksi että se ei oikein sovi työpaikan vanhoilliseen kulttuuriin. Siellä ei ole ollut vuosiin ketään "asiantuntijaa" -siis tarkoitan sellaista ihmistä joka olisi perehtynyt johonkin tiettyyn asiaan, vaan siellä vaaditaan että jokainen "osaa kaiken". Vaatimuksena se on täysin mahdoton, eikä ole toteutunut täydellisesti sen takia koskaan. Jokainen hanskaa tuolla työnsä niin, että siitä selviää ja katastrofeja ei satu, mutta kun se ei riitä mulle. Mä haluan olla erittäin hyvä jossain, perehtyä johonkin mieluummin kuin osata pintapuolisesti sata asiaa.

Perehtymiseen olisi resursseja ja mahdollisuuksia -ja mulla roppakaupalla intohimoa ja motivaatiota, mutta kun ei niin ei. Päinvastoin välillä tuntuu, että kun on mielenkiinnon kohteensa julki tuonut, niin sitä saa sen jälkeen tehdä entistä vähemmän. En tiedä syytä tälle.

Ahdistaa. Mä en pysty vaikuttamaan omaan työhöni mitenkään.

 

["Vieraana"]

On pakko jaksaa että saa itsensä elätettyä ja velkansa maksettua...

 

[kaalimaan vartija]

Sun työ kuulostaa just siltä, mitä mä haluaisin tehdä! Kehittämistyötä, vastuuta, haasteita, sitä mä just kaipaan. Saanko kysyä mitä sä teet työksesi?

Olen ollut nykyisessä työssä viisi vuotta, pomo on ollut sama. Uskon että luottoa kyllä löytyisi, sillä viimeksi eilen sain erittäin hyvää palautetta ammattitaidostani ja luotettavuudestani. Myös pomo on sanonut mulle suoraan että olen hyvä työntekijä ja kollegat ovat käyneet hänelle saakka antamassa mun ammattitaidosta kiitosta.

En tiedä miksi muutosta ei ole tullut, ehkä osittain siksi että se ei oikein sovi työpaikan vanhoilliseen kulttuuriin. Siellä ei ole ollut vuosiin ketään "asiantuntijaa" -siis tarkoitan sellaista ihmistä joka olisi perehtynyt johonkin tiettyyn asiaan, vaan siellä vaaditaan että jokainen "osaa kaiken". Vaatimuksena se on täysin mahdoton, eikä ole toteutunut täydellisesti sen takia koskaan. Jokainen hanskaa tuolla työnsä niin, että siitä selviää ja katastrofeja ei satu, mutta kun se ei riitä mulle. Mä haluan olla erittäin hyvä jossain, perehtyä johonkin mieluummin kuin osata pintapuolisesti sata asiaa.

Perehtymiseen olisi resursseja ja mahdollisuuksia -ja mulla roppakaupalla intohimoa ja motivaatiota, mutta kun ei niin ei. Päinvastoin välillä tuntuu, että kun on mielenkiinnon kohteensa julki tuonut, niin sitä saa sen jälkeen tehdä entistä vähemmän. En tiedä syytä tälle.

Ahdistaa. Mä en pysty vaikuttamaan omaan työhöni mitenkään.

Jos sopii niin en hirveästi halua kertoa omasta työstäni... Mutta sanotaan näin, että vastaan erään yrityksen yhdestä osiosta täysin. Oman pomoni kanssa pystyn kyllä keskustelemaan ja kysymään neuvoakin jos tulee "vaikeita asioita eteen". Vastuuta riittää ja enemmänkin voisi tehdä... tästä syystä joudunkin nyt delegoimaan töitä eteenpäin.. Onneksi omista alaisistani löytyy muutama hyvä tyyppi, joille voin antaa lisää vastuuta... Ja kun olen saanut heidät perehdytettyä näihin tehtäviin niin pääsenkin kehittämään omaa osiotani lisää

Sun kannattaa ehkä etsiä uusi työ jos entinen on ahdistaa. Tai ehkä antaa pomollesi ns viimeinen varoitus... ?

 

[vika mussa vai mun työssä?]

Jos sopii niin en hirveästi halua kertoa omasta työstäni... Mutta sanotaan näin, että vastaan erään yrityksen yhdestä osiosta täysin. Oman pomoni kanssa pystyn kyllä keskustelemaan ja kysymään neuvoakin jos tulee "vaikeita asioita eteen". Vastuuta riittää ja enemmänkin voisi tehdä... tästä syystä joudunkin nyt delegoimaan töitä eteenpäin.. Onneksi omista alaisistani löytyy muutama hyvä tyyppi, joille voin antaa lisää vastuuta... Ja kun olen saanut heidät perehdytettyä näihin tehtäviin niin pääsenkin kehittämään omaa osiotani lisää

Aivan, ymmärrän, olet kirjautuneena

Voi kun mäkin löytäisin vielä itseni samanlaisesta asemasta kuin missä sinä olet. Vaan kun tuntuu, etten edes tiedä mistä suunnasta lähden tuollaista etsimään. Varmaan sieltä Hesan suunnilta vaihtoehtojakin löytyisi, mutta toistaiseksi en pysty perhesyistä niin kauas töihin lähtemään. Sekin ahdistaa, että joudunko nyt vain sietämään nykyistä tilannetta vielä vuosia

 

[kaalimaan vartija]

Aivan, ymmärrän, olet kirjautuneena

Voi kun mäkin löytäisin vielä itseni samanlaisesta asemasta kuin missä sinä olet. Vaan kun tuntuu, etten edes tiedä mistä suunnasta lähden tuollaista etsimään. Varmaan sieltä Hesan suunnilta vaihtoehtojakin löytyisi, mutta toistaiseksi en pysty perhesyistä niin kauas töihin lähtemään. Sekin ahdistaa, että joudunko nyt vain sietämään nykyistä tilannetta vielä vuosia

Noh noh, ei vaivuta epätoivoon Uusi haasteellinen työ saattaa eräänä kauniina päivänä vain kävellä eteen kulman takaa.... Tai ehkä pomosi huomaa "piilevät kykysi" ja haluaa antaa lisää vastuuta.. TAI ehkä sun pomo haluaa joku päivä päästäkin helpommalla ja jakaa sulle vastuuta "jostain" ....
Itse jouduin tosiaan antamaan yhden tehtävistäni eteenpäin ja se "onneton" joka sen sai oli aivan innoissaan. Toki lisävastuu tuo palkkaankin korotusta ja joitain pieniä etuisuuksia joita hänellä ei ennen ollut..

 

[....]

Itse viihdyn töissä tosi hyvin. Ihana pomo ja mahtavat työkaverit.
Mutta juu, on minullakin ollut noita kriisejä Tulin taloon ihan vain assistentiksi (määräaikaseks), mutta sit kai olin niin hyvä ja sopiva että nousin portaan ja sain vakipaperit. Ja sit jämähdin siihen, joka oli tosi turhauttavaa.

Mutta otin vastaan lisää ja lisää vaativempia töitä omien silloisten töiden llisäksi. Lopulta kun pomo huomas että osaan kyllä niitä vaativempiakin juttuja, ja voisin tehdä niitä vieläkin enemmän, tuli taloon uus tyttö minun alapuolelleni jolle minun nyt pitäisi opettaa niitä helppoja juttuja jotta pääsisin niistä "turhista" aikaavievistä pikkujutuista eroon ja voin satsata tärkeämpiin töihin

Kyllähän tuossa aika kauan kesti, ja koska on iso firma kyseessä, niin ei hirveästi olisi auttanut vaikka olisin omaa esimiestäni painostanut, koska hänellä ei hirveästi päätäntävaltaa kuitenkaan ole.
Etenkään näin lama-aikana, kun mieluummin pistetään sakkia pihalle kuin otetaan taloon uusia.

Mutta kyllähän sitä aamuisin v*tuttaa kun kello soi, mutta onneksi pahin vitutus katoaa kun kahvimukin kanssa istahtaa työpisteeseen

 

[vika mussa vai mun työssä?]

Mä luulen että mä jatkan sitä uuden työpaikan etsintää, ei kauheasti ole luottoa enää esimihen suuntaan että kaipaamaani muutosta sieltä tulisi.
On vaan niin kamalaa mennä töihin, kun tietää että pystyisi paljon enempään, mutta kun siihen ei anneta mahdollisuutta. Mulla ois niin paljon intoa ja energiaa jota suunnata työhön, mutta suoraansanottuna nykyisen kaltainen tilanne lähinnä näivettää mut.

Mut eipä se auta valittaa, pitää lähteä taas selaamaan avoimet työpaikat. Ehkä jo tänään nappaa.

 

[kaalimaan vartija]

Itse viihdyn töissä tosi hyvin. Ihana pomo ja mahtavat työkaverit.
Mutta juu, on minullakin ollut noita kriisejä Tulin taloon ihan vain assistentiksi (määräaikaseks), mutta sit kai olin niin hyvä ja sopiva että nousin portaan ja sain vakipaperit. Ja sit jämähdin siihen, joka oli tosi turhauttavaa.

Mutta otin vastaan lisää ja lisää vaativempia töitä omien silloisten töiden llisäksi. Lopulta kun pomo huomas että osaan kyllä niitä vaativempiakin juttuja, ja voisin tehdä niitä vieläkin enemmän, tuli taloon uus tyttö minun alapuolelleni jolle minun nyt pitäisi opettaa niitä helppoja juttuja jotta pääsisin niistä "turhista" aikaavievistä pikkujutuista eroon ja voin satsata tärkeämpiin töihin

Kyllähän tuossa aika kauan kesti, ja koska on iso firma kyseessä, niin ei hirveästi olisi auttanut vaikka olisin omaa esimiestäni painostanut, koska hänellä ei hirveästi päätäntävaltaa kuitenkaan ole.
Etenkään näin lama-aikana, kun mieluummin pistetään sakkia pihalle kuin otetaan taloon uusia.

Mutta kyllähän sitä aamuisin v*tuttaa kun kello soi, mutta onneksi pahin vitutus katoaa kun kahvimukin kanssa istahtaa työpisteeseen

Tämä on kyllä totta. Aina pomo ei voi asialle mitään tehdä. Toisaaalta hyvä pomo sanoo sen sitten suoraan.
Ja en väitä etteikö mullakin olisi päiviä jolloin duuni vaan "sylettää"... ja on mun toimenkuvassa vielä sellaista / sellaisia tehtäviä joista en niin välitä... mutta eihän mikään työ voi aina olla vaan kivaa ja mukavaa...? Välillä sitä vaan niin odottaa LOMAA !!! Ja on todella sen tarpeessa.

 

[vika mussa vai mun työssä?]

Joo, ei työ voi ollakaan aina kivaa ja mukavaa, mutta ei sen myöskään pitäisi aina olla yhtä ahdistavaa ja tylsää. Mä en ole sen luonteinen ihminen, joka tekee aivot offlinessa 8 tunnin työpäivän vain saadakseen tietyn rahasumman siitä. Mä haluan haasteita, aivotyötä, kehittämistyötä, onnistumisen kokemuksia, uuden oppimista ja välillä niitä vaikeitakin hetkiä -joista aina oppii lisää.

Surkeinta on varmaan se, että nykyinen työ on työnä kiinnostavaa -jos siinä vain saisi kehittyä vielä lisää. Meidän työyksikössä sitä mahdollisuutta ei tunnu olevan. Enkä usko että kyseessä on organisaation mittainen ongelma, lähinnä asia muodostuu ongelmaksi yksikön sisällä jostain syystä.

 

[Happygirl-91]

Mun asiakkaani pitävät huolen siitä että töissä ei koskaan ole kahta samanlaista päivää. Rutiinit toki mutta muuton ei tiedä aamulla mitä eteen tulee. Näkee konkreettisesti työnsä jäljen asiakkaiden kasvun ja kehityksen myötä.

Sama. Se palkitsee ja jotenkin koen työn terapeuttisena. Sulla on se homma jonka hoidat ja näät heti työn tuloksia, ja tietenkin se haastaa kokoajan. Oppii itsestään uutta ja saa työkavereita joista voi tulla hyviä ystäviä

 

[hieras]

En kyllä tunnu jaksavan. Mutta minä teenkin ihan aivotonta hommaa, siivoan. Uskomattoman tylsää ja pikkasen ahdistaa, kun samoja tiloja on kohta kaksi vuotta puunannut. Alkaa pää hajota, sunnuntaisin vituttaa ja teen työni just ja just rimaa hipoen niin, että ei tule valituksia. Valmistun ensi jouluna muihin töihin, mutta en kyllä ymmärrä, miten jaksan vielä liki vuoden tsempata tässä hommassa.

 

[Eräs vaan]

Tykkään työstäni ja työkavereistani. Lisäks pitää saada rahaa. Työni on sopivasti vastuullinen. En jaksaisi muutoksia joten vähän "tylsä" työ sopii mulle.

 

[vierailija]

Aivan, ymmärrän, olet kirjautuneena

Voi kun mäkin löytäisin vielä itseni samanlaisesta asemasta kuin missä sinä olet. Vaan kun tuntuu, etten edes tiedä mistä suunnasta lähden tuollaista etsimään. Varmaan sieltä Hesan suunnilta vaihtoehtojakin löytyisi, mutta toistaiseksi en pysty perhesyistä niin kauas töihin lähtemään. Sekin ahdistaa, että joudunko nyt vain sietämään nykyistä tilannetta vielä vuosia

Kyllä se joskus muuttuu

 

[vierailija]

On pakko jaksaa että saa itsensä elätettyä ja velkansa maksettua...

Siinä on sopivasti haastetta ja tulee hyvä mieli kun selviää tiliä toiseen

 

[vierailija]

On pakko jaksaa että saa itsensä elätettyä ja velkansa maksettua...

Tämä. Pistää kummasti jaksamaan ja tekemään vähän ylimääräisiäkin vuoroja, kun katsoo (asunto)velkasaldoa ja elinkustannusten nousua...

Mut siis onhan itselläkin periaatteessa vähän yksitoikkoinen työ, kun kierrät melkein niitä samoja asiakkaita päivästä toiseen ja teet samat rutiinit, mutta ainahan vanhusten kanssa toimiessa on pikkunen yllätysmomentti, kun et tiedä yhtään, mitä on vastassa, kun ulko-oven avaat... Mutta tykkään jotenkin silti työstäni.

 

[TERO PEKKA SUVAKKI]

On se kyllä välillä rankkaa, ainakin näin loman jälkeen. Etenkin kun huomaa, että aivan liian monta laskelmaa tuolla odottaa kiireellistä selvittelyä. Ei jaksais.

Ite otin 40-vuotiaana tavoitteeksi, että voisin downshiftata 50-vuotiaana. Eli alkaa tekemään vaikkapa duunia osa-aikaisesti tms. Mut nyt kun ne hetket on käsillä, niin eipä tuota vaihtoehtoakaan hyvänä näe. Kyllä tää työelämä kuitenkin loppupeleissä on ihan jees.

Aika paljon näkee semmoisia ihmisiä (etenkin miehiä), joille ei eläke sovi alkuunkaan. Moni esim. ratkee ryyppämään.

 

[vierailija]

Syö aamulla kaurapuuroa ja juo piimää, niin kyllä se siitä.

 

[vierailija]

Syö aamulla kaurapuuroa ja juo piimää, niin kyllä se siitä.

Eikun munakas on aina aamuisin parempi.

 

[vierailija]

Mä en jaksanut ja siksi elän nykyään tulonsiirtojen varassa ja oikein mukavasti menee.