Miten te jaksatte odottaa
- Viestiketjun aloittaja _Netta_
- Ensimmäinen viesti
Uskomatonta,että kestää noin kauan. 
Me ollaan kotimaan adoptiossa vasta neuvontavaiheessa. Ja sekin on kestänyt 2,5 vuotta. Ens vuonna loppuu. Ollaan mietitty sijaisperheeksi alkamista,mutta sitten ei saatais Suomalaista adoptiolasta,jos meillä olis sijaislapsi. En tiedä,mitä tehdä. Entä,jos lasta ei tulekaan ja vuodet menee hukkaan jonossa? Ollaan n.30 v. Minkä ikäisiä te? Ootte varmaan etelä-Suomesta?
Me ollaan kotimaan adoptiossa vasta neuvontavaiheessa. Ja sekin on kestänyt 2,5 vuotta. Ens vuonna loppuu. Ollaan mietitty sijaisperheeksi alkamista,mutta sitten ei saatais Suomalaista adoptiolasta,jos meillä olis sijaislapsi. En tiedä,mitä tehdä. Entä,jos lasta ei tulekaan ja vuodet menee hukkaan jonossa? Ollaan n.30 v. Minkä ikäisiä te? Ootte varmaan etelä-Suomesta?Pohjoisemmasta ollaan.
Joka puolella taitaa nuo jonot olla todella pitkiä kotimaan adoptiossa....
Mekään ei tiedetä mitä tehdä jos nämä vuodet on menny hukkaan Sijaislapsen ottaminen ei innosta kun sijaislapsitoiminta tähtää siihen että lapset palautuvat biologisille vanhemmilleen ja ainoa vaihtoehto hoitojen puolesta olisi vieraiden sukusolujen käyttö ;( Hoidotkin on niin hirvittävän epävarmoja....
Ikäraja ei vielä ole onneksi tulossa vastaan. Ollaan alle 40 vee, minä reilustikin.
Joka puolella taitaa nuo jonot olla todella pitkiä kotimaan adoptiossa....
Mekään ei tiedetä mitä tehdä jos nämä vuodet on menny hukkaan
Sijaislapsen ottaminen ei innosta kun sijaislapsitoiminta tähtää siihen että lapset palautuvat biologisille vanhemmilleen ja ainoa vaihtoehto hoitojen puolesta olisi vieraiden sukusolujen käyttö ;( Hoidotkin on niin hirvittävän epävarmoja....Ikäraja ei vielä ole onneksi tulossa vastaan. Ollaan alle 40 vee, minä reilustikin.
Ihmeen pitkän ajan olette joutuneet odottamaan! Tuntuu jopa jo kohtuuttomalta tuollainen odotusaika! Toivottavasti teidän odotus pian päättyy ja saatte pienen kotiin. Odotusaikanan myös me mieheni kanssa mietimme sitä jos ei lasta tulekkaan kotimaasta ja turhaan odotamme vuosia jonka jälkeen kaikki onkin jo myöhäistä. Muinoin meille sosiaalityöntekijä ehdotti sijaislapsen ottamista koska kotimaan adoptio on epävarmaa, mutta onneksi emme koskaan lähteneet siihen niin saimme oman poikamme kotiin.
Vuosi adoptiojunan kyydissä ja jo nyt ollu heikkoja hetkiä, että en voi kun hattua nostaa pitkämatkalaisille. Ollaan yritetty pitää vaan eloa yllä ja olla iloisia kaikesta mitä matkan varrelta tapahtuu, mutta rankkaahan se on. Toive äidiksi ja isäksi tulosta on se mikä pitää käynnissä. Myös minua auttavat lapsiesitykset ja aina kun tulee täälläkin tieot the puhelusta. Myös se kun näkee adoptio perheitä esim.kaupassa, tulee että kyllä mekin.
Sijaisperheeksi me emme lähde, puhutaan eriasiasta kuin adoptiosta. Lähipiirissä on sijaisperheitä ja voin sanoa että se ei ole kaunista katsottavaa ku palautetaan kotiin ja repsahdus tapahtuu ja lapsi palaa sijaisperheeseen. On äärettömän hienoa että on perheitä joista on sijaisperheeksi mutta tiedän että minusta ei olisi juuri tuon takia että jos lapsi lähtisi takaisin kotiin ja tietäisin että olot erit. Toki adoptiolapsellakin on kaksi perhettä, mutta silti eri asia.
jaksuja kaikille odotukseen!
Sijaisperheeksi me emme lähde, puhutaan eriasiasta kuin adoptiosta. Lähipiirissä on sijaisperheitä ja voin sanoa että se ei ole kaunista katsottavaa ku palautetaan kotiin ja repsahdus tapahtuu ja lapsi palaa sijaisperheeseen. On äärettömän hienoa että on perheitä joista on sijaisperheeksi mutta tiedän että minusta ei olisi juuri tuon takia että jos lapsi lähtisi takaisin kotiin ja tietäisin että olot erit. Toki adoptiolapsellakin on kaksi perhettä, mutta silti eri asia.
jaksuja kaikille odotukseen!