Miten te jaksatte elää tätä elämää?

["minä"]

Minulle se on ylipääsemättömän vaikeaa.

En haluaisi mennä toihin ensi viikolla tai mieluiten koskaan, vaikka en ihan hirveästi inhoakaan sitä.

Inhoan ajatusta tulevista vuosista, vaikka meillä on vielä pieniä lapsia, joita rakastan yli kaiken.

Mies on hyvä, vaimo vaan ei ole niin hyvä.

Omaisuutta on keskivertoa ehkä jopa enemmän, matkustellaan niin usein kuin halutaan - tosin en pidä matkustelua minään ihmeellisenä tai edes kivana asiana...lähinnä vaivana, kun pitää pakata monen ihmisen tavarat kahteen kertaan.

Olen ylipainoinen ja sitä inhoan oikeasti..en vaan jaksa tehdä asialle mitään.

Elämäntapani ovat turmiolliset..minulla on jo ihan fyysisiä vaivoja lähinnä kai ylipainon vuoksi..

Elämäni tuntuu tarkoituksettomalta, jaksan juuri ja juuri päivästä toiseen - päälle päin olen suhteellisen iloinen höpöttäjä, mutta luoja mikä tyhjyys asuu sisälläni...

Mistä te muut ammennatte voimaa elää?

 

["Vieras"]

Asenne ratkaisee!

 

[ymmärrän sinua ap]

[QUOTE="minä";26164004]Minulle se on ylipääsemättömän vaikeaa.

En haluaisi mennä toihin ensi viikolla tai mieluiten koskaan, vaikka en ihan hirveästi inhoakaan sitä.

Inhoan ajatusta tulevista vuosista, vaikka meillä on vielä pieniä lapsia, joita rakastan yli kaiken.

Mies on hyvä, vaimo vaan ei ole niin hyvä.

Omaisuutta on keskivertoa ehkä jopa enemmän, matkustellaan niin usein kuin halutaan - tosin en pidä matkustelua minään ihmeellisenä tai edes kivana asiana...lähinnä vaivana, kun pitää pakata monen ihmisen tavarat kahteen kertaan.

Olen ylipainoinen ja sitä inhoan oikeasti..en vaan jaksa tehdä asialle mitään.

Elämäntapani ovat turmiolliset..minulla on jo ihan fyysisiä vaivoja lähinnä kai ylipainon vuoksi..

Elämäni tuntuu tarkoituksettomalta, jaksan juuri ja juuri päivästä toiseen - päälle päin olen suhteellisen iloinen höpöttäjä, mutta luoja mikä tyhjyys asuu sisälläni...

Mistä te muut ammennatte voimaa elää?[/QUOTE]


Rakkaudesta ja omasta harrastuksesta.

Minustakin elämä on kamalaa kun se menee koko ajan turmiota kohti, eli kuolemaa, vanhuutta ja sairauksia, läheisten menetyksiä kohti, hautajaisia kohti, vanhainkotia kohti, sairaalaa kohti.

Ja lapset kasvaa ja jättää.

Ainut mikä ei jätä on minä itse. Minä rakastan minua. Haluan itselleni hyvää. Siitä ammennan itse sen voimani.

 

[Lilith Le Mort]

Mul on vikaa päässä. Elämässä ollut traumaattisia tapahtumia.

 

["AAA"]

[QUOTE="minä";26164004]Minulle se on ylipääsemättömän vaikeaa.

En haluaisi mennä toihin ensi viikolla tai mieluiten koskaan, vaikka en ihan hirveästi inhoakaan sitä.

Inhoan ajatusta tulevista vuosista, vaikka meillä on vielä pieniä lapsia, joita rakastan yli kaiken.

Mies on hyvä, vaimo vaan ei ole niin hyvä.

Omaisuutta on keskivertoa ehkä jopa enemmän, matkustellaan niin usein kuin halutaan - tosin en pidä matkustelua minään ihmeellisenä tai edes kivana asiana...lähinnä vaivana, kun pitää pakata monen ihmisen tavarat kahteen kertaan.

Olen ylipainoinen ja sitä inhoan oikeasti..en vaan jaksa tehdä asialle mitään.

Elämäntapani ovat turmiolliset..minulla on jo ihan fyysisiä vaivoja lähinnä kai ylipainon vuoksi..

Elämäni tuntuu tarkoituksettomalta, jaksan juuri ja juuri päivästä toiseen - päälle päin olen suhteellisen iloinen höpöttäjä, mutta luoja mikä tyhjyys asuu sisälläni...

Mistä te muut ammennatte voimaa elää?[/QUOTE]

Kuin minun näppikseltäni, paitsi, että en ole lihava, olen kadehdittavassa kunnossa ja lähdössä juuri ulkomaille useaksi kk:ksi lomalle. Mahtavaa, eikä totta...pelkään lentämistä kuollakseni ja ainoa asia mikä koneeseen menoa helpottaa on se, että jos se tippuu niin tämä loppuu.

 

["vieras"]

Sanoisin että tuo ylipaino ja todennäköisesti huonot ruokailutottumukset on se mikä vie sun energisyyden ja saa aikaan sen olon että ei jaksa yhtään mitään. Vitamiineja kehiin, hiilareita vähemmäksi, aikaa itselle ja vaikka kävelylenkille, niin uskoisin että sullekin alkaa taas elämä hymyillä

 

[tiedätkö?]

[QUOTE="minä";26164004]Minulle se on ylipääsemättömän vaikeaa.

En haluaisi mennä toihin ensi viikolla tai mieluiten koskaan, vaikka en ihan hirveästi inhoakaan sitä.

Inhoan ajatusta tulevista vuosista, vaikka meillä on vielä pieniä lapsia, joita rakastan yli kaiken.

Mies on hyvä, vaimo vaan ei ole niin hyvä.

Omaisuutta on keskivertoa ehkä jopa enemmän, matkustellaan niin usein kuin halutaan - tosin en pidä matkustelua minään ihmeellisenä tai edes kivana asiana...lähinnä vaivana, kun pitää pakata monen ihmisen tavarat kahteen kertaan.

Olen ylipainoinen ja sitä inhoan oikeasti..en vaan jaksa tehdä asialle mitään.

Elämäntapani ovat turmiolliset..minulla on jo ihan fyysisiä vaivoja lähinnä kai ylipainon vuoksi..

Elämäni tuntuu tarkoituksettomalta, jaksan juuri ja juuri päivästä toiseen - päälle päin olen suhteellisen iloinen höpöttäjä, mutta luoja mikä tyhjyys asuu sisälläni...

Mistä te muut ammennatte voimaa elää?[/QUOTE]


Mitä sinä pelkäät?

 

[iloa elämässä]

Jokainen ihminen etsii elämäänsä tarkoitusta tavalla tai toisella. Minulle elämä on Jumalan antama lahja. Olemme täällä vain lyhyen hetken vaikka ihmisen mittakaavassa se voi tuntua pitkältä ajalta. Todellisen elämän mielekkyyden voi antaa vain Taivaan Isä. Olemme täällä toisiamme varten ;-) Kirjoitukseni voi ärsyttää jot kuta, mutta salaisuus piileekin siinä, että Jumalan antaman elämän mielekkyyden voi saada vain uskon kautta, joka sekin on lahja.

 

[sssssssssssss]

tee BDI-kyselytesti netissä, masentunutko? Mikä tuo tyhjyyden tilalle tarkoitusta elämällesi? Mieti millaista elämää haluat elää 3 v. kuluttua, oletko samassa tilanteessa, millainen on toive/unelmasi ja pyri siihen?

 

[Tallu -]

En mä erityisesti mieti, miten jaksan. Elän vain päivästä toiseen.

Mun mielestä elämässä tarvitaan haasteita. Niistä ja niiden voittamisesta saan energiaa ja ne tuuppivat mua elämässä eteenpäin. Mutta haasteiden lähde pitää välillä vaihtua, jos on koko ajan samat asiat elämässä haastamassa, niin siihen väsyn.

Nyt olen kolme viimeistä vuotta opiskellut työn ohella, kohta valmistun. Viime kesänä, kun ei ollut opiskeluja, mulla oli haasteena lukea 7 kirjaa, jotka kuuluvat samaan sarjaan ja sisältävät yli 7000 sivua. Lukemisessa ja leffoissa on sekin hyvä puoli, että niiden mukana pääsee hetkeksi pois oman elämänsä parista. Sitten virkkasin ison hartiahuivin. Syksyllä jatkuivat opinnot ja haasteet niiden parissa.

Valmistumisen jälkeen aloitan uuden työn uuden ammattini parissa, joten eiköhän se taas tuo mielenkiintoa ja uusia haasteita elämään. Sen myötä ajattelin myös ottaa laihtumishaasteen itselleni ja aloittaa opintojen vuoksi pahasti unholaan jääneen liikunnan uudelleen. Joskus mä vielä olen hoikka taas =)

Toimisko sulla nämä haasteet ja niiden kautta elämän mielenkiintoistaminen?

 

["vieras"]

Hyvin, koska nautin elämästä.