"Halusin" erota, kun en kestänyt mieheni "Tulen vielä ensi viikonlopuksi kotiin, siitä eteenpäin en tiedä": pohdintaa. Meillä oli 3 pientä lasta ( 3v6kk - 4 kk vanhoja ). En siis halunnut eroon miehestä, mutta jos se ei halunnut kotiin, niin en kestänyt sitä helkkarin epätietoisuutta.
Ensin oli vaikeaa. Kerroin erosta heti kaikille, sitten se oli kerrottu. Sitten vaan selvittiin. Vähitellen ekan vuoden jälkeen helpotti. Muistan sen onnen tunteen, jonka koin, kun yksi päivä huomasin, että mehän ollaan onnellisia näin, minä ja lapset. Se oli suunnaton riemu, tunne, että olen vahva, meillä on kaikki hyvin, me voidaan näin paremmin. Usko, että joku päivä sinunkin mielen valtaa onni selviämisestä, onni siitä, ettet yritä pysyä jonkun sellaisen matkassa joka ei sinua mukaansa halunnut, onni siitä että olet vahva, omillasi ja onnellinen just niin.
