Miten täytätte päivän tyhjiä hetkiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mummeliisa

Tunnettu jäsen
28.08.2010
34 446
106
63
60
Oulu
www.viipaleita.net
Minulla on ihan kohtuullisesti ohjelmaa tälle päivälle sairaslomasta huolimatta. Tein aamusta koulutöitä ja illalla yhden työkeikan. Olen hoitanut ja hoidan pieniä (niin omia kuin lapsenlapsiakin), olen kokannut, käynyt ulkona, tehnyt kotitöitä ja neljän jälkeen tehdään visiitti uimahallille.

SILTI päivään jää kauheasti tyhjiä hetkiä jolloin ei oikein mitään tekemistä. Miten te ne täytätte ? Miten estätte passivoitumisen ja tylsistymisen ?
 
olin yön töissä, olo väsynyt, mutta levoton, pistän miehet rataslenkille ja täytän hiljaisuuden hiljaisuudella eli pötkähdän sohvalle, jotain hyvää juomaa ja aivot narikkaan... olen tosi huono nukkuja ja yövuoron päälle max 3t hikistä itsensä väkisinmakuuta ja olo sen mukainen...
 
ei oikeastaan tyhjiä hetkiä tule, siitä pitävät huolen esikon harrastukset, miehen pitkät työpäivät, omat opiskelut, kuopus 1v7kk tai keskimmäinen eskaripoika 6v. Oikeastaan ainoa tyhjä hetki on kuopuksen 15-20 min päiväunet ja se on minun aikaani, luen, venyttelen, pistän silmät kiinni ja kuuntelen hyvää musiikkia tai vaikka torkahdan.
 
[QUOTE="hmm";25452609]ei oikeastaan tyhjiä hetkiä tule, siitä pitävät huolen esikon harrastukset, miehen pitkät työpäivät, omat opiskelut, kuopus 1v7kk tai keskimmäinen eskaripoika 6v. Oikeastaan ainoa tyhjä hetki on kuopuksen 15-20 min päiväunet ja se on minun aikaani, luen, venyttelen, pistän silmät kiinni ja kuuntelen hyvää musiikkia tai vaikka torkahdan.[/QUOTE]

Opiskeluilla ja lukemisella (kodin, perheen ja satunnaisten työkeikkojen ohella) minäkin täytän sairaspäiviäni, mutta tuntuu kuin kaipaisi jotain muutakin voidakseen aidosti hyvin...

*tajuaa selittävänsä tämän kovin huonosti.*
 
Mä virkkaan isoäidinneliöitä aina ku vauva nukkuu ja koti on siisti :D ne on niin nopeita tehdä, ei jää aina kesken ja tietää mistä jatkaa seuraavaks :) teen niistä peiton ku niitä on tarpeeks :)
 
Mulla joskus on samanlaisia tyhjiä hetkiä. Silloin yleensä otan paperia ja kynän ja alan suunnitella ensi viikon ruokalistaa tai kauppalistaa lähikaupan tarjouslehtisen kanssa.. Siinä menee yllättävän hyvin tovi jos toinenkin.
Ja jos päivään sattuu useampi hetki niin sit aukaisen jonkun kaapin tai laatikon ja katson olisko se järjestelyn tarpeessa. Nämä siis, jos ollaan muksun kanssa kaksin. Jos mieskin kotona niin hyvin nopeasti huomaan liuenneeni salille, jollen ole ihan elintärkeä kotona.
 
Opiskeluilla ja lukemisella (kodin, perheen ja satunnaisten työkeikkojen ohella) minäkin täytän sairaspäiviäni, mutta tuntuu kuin kaipaisi jotain muutakin voidakseen aidosti hyvin...

*tajuaa selittävänsä tämän kovin huonosti.*

No siis ei nuokaan mua saa aidosti voimaan hyvin. Ehkä unelmointi aiheuttaa sen että uskallan joku päivä ottaa ja tehdä elämästäni aidosti nautittavan :)
 
Molemmat ovat minullekin hyviä "oheistoimia", mutta alkavat kovin nopeasti tylsistyttämään, jos ei niiden rinnalla ole samaan aikaan jotain muutakin hommaa.

Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. On niitä päiviä, että on miljoona asiaa ja vaan juoksee ja yrittää saada tehtyä mitä ehtii (ja stressaa lopuista) ja sitten sellaisia omituisia päiviä, kuten mulla tämä. Isommat 3 meni kouluun, neljäs kaverille ja kerhoon siitä suoraa ja mulla on vaan tämä pienin joka on myös jotenkin "väsy" tänään. Pelailtiin ja hän katseli lasten ohjelmia mutten saa itsestäni nyt tehoja irti että siivoisin enemmän tms. vaan teen vaan vähän sitä ja vähän tätä ja sitten istun taas tähän jne.
Musta tuntuu vaan että joskus on sellaisia päiviä, ja ehkä ihminen tarviikin niitä että saa voimia.Joskus vois myös m iettiä että mitä itse haluis tehdä, ainakin meillä tyttö teki säärystimiä ihanasta langasta ja kivaa isoa palapeliä ja mietin että harvoin tulee itse ostettua vaikka jotain kivaa tekemistä itselleen.
Ainahan on kaikkea mitä vois tehdä, kuten siivota jne....mutta joskus olisi ihana keskittyä johonkin ihanaan....tälläisiänä päivinä kun tämä kerään yleensä lapset ja mennään vaikka uimaan, sitten piristyy itsekin kun tulee lähettyä, tai vaan ulos jotain puuhailemaan...
 
ja mun "harrastus" on myös päivittää kalenteriani (missä on koko perheen ohjelmat) ja tehdä kaikenlaisia työ ja suunnittelulistoja =) niitä kirjoittaessa usein huomaakin, että ai niin tää juttu onkin tehtävä nyt heti!
 
Just jotain tommoista ... ns, älyllistä stimulanssia.
Ihailen valtavasti kotiäitejä jotka pystyvät tuottamaan sen omaehtoisesti. Minä tarvitsen ulkoisia ärsykkeitä pysyäkseni käynnissä.

Mä oon siinä suhteessa sit onnellisesti vinksallaan, et noita haikuja tulee mietittyä esim kaupan kassajonossa. Yritän tehdä niistä hauskoja tai ainakin positiivisia, ettei menis ihan itkuvirsiksi. Tai perhensisäistä satiiria, oliskohan se oikein sanottu?
 
No just nyt palstalla täytän.
Eilen korjasin miehen housujen ratkenneen sauman ja päättelin tytön kaulaliinan (oikeesti semmosia juttuja, joita teen, jos ei ole todellakaan muuta tekemistä :saint:)
Luen naistenlehtiä.
Katon töllöä.
...
 
mulla taitaa olla päinvastaista ongelmaa. Olen sekasotkun kuningatar ja introvertti. Auto vaihdettiin kolme vuotta sitten, enkä vieläkään muista mistä niistä napeista radio aukeaa. Kotona koko helkkarin aika tarttis olla tekemässä jotain, mutta kun mä haluaisin vaan oleksia pääni sisällä rauhassa. Ja miettiä syntyjä syviä. Kotiäitiys on mulle aika rankkaa.

Odotan innoissani, että tuo pikkupää alkaa tehdä isompia palapelejä, niin voidaan tehdä sitten omiamme vierekkäin. Palapelaaminen on paratiisi, siinä saa samaan aikaan meditoida, keskittyä johonkin turhaan ja mieli lentää vapaana. Kaiken hauskinta on kun ehtii tuntikausia viettää noin. Sitten voi kirjoittaa välillä ajatukset talteen ja antaa niiden lentää lisää.
 
Kirjoittaminen oli minulle pitkään sellainen varaventtiili jolla saatoin aktivoida omaa päätäni. Nykyään se jotenkin assosioituu mielessäni opiskeluun ja työhommiin ja hupikirjoittaminen selkeästi vähentynyt...
Sääli sinänsä, koska tajunnanvirrasta kristalloitui aikoinaan paljon ihan hyvääkin tekstiä.
 

Yhteistyössä