Miten tätä kestää?????

[sekundäärilapseton]

Miten ihmeessä tätä kestää järjissään vai pitäiskö vaan ihan ottaa ehkäisy käyttöön ja luovuttaa sen suhteen että sais joskus vielä olla raskaana ja nuuhkia oman vastasyntyneen päätä. Yksi lapsi on, toista yritetty kaksi vuotta. Eihän tuo ole vielä mikään mahdoton aika, silti musta tuntuu että en enää jaksa, halkean kohta. Tällä hetkellä raivostuttaa ja itkettää niin paljon, ettei kumpaakaan saa purettua ulos, tuntuu tosiaan että halkeaa. Tämän kaiken kruunaa se, että melkein jokainen hedelmällisessä iässä oleva nainen lähipiirissä on raskaana. Ei tee mieli nähdä ketään, kun aina joku jossain muistuttaa siitä, että minä olen maho p**ka! Tähän asti olen ollut sitä mieltä, ettei toisten vauvat ole multa pois. Nyt alkaa tuntumaan, että on joku kohtalo, että kaikki muut saavat olla raskaana ja mua vaan kidutetaan ja tökitään puukoilla selkään. MIKSI minä en saa olla raskaana??

 

[apsis]

öö,miks se ehkäsy pitäs ottaa käyttöön,turhaa rahankulutustahan se nyt ois? eikös ennemmin kannattais johonki hoitoihin hakeutua?

 

[vieras]

öö,miks se ehkäsy pitäs ottaa käyttöön,turhaa rahankulutustahan se nyt ois? eikös ennemmin kannattais johonki hoitoihin hakeutua?

vaikka siksi ettei tarvitsisi stressata,ettei sitä lasta tule

 

[ap]

öö,miks se ehkäsy pitäs ottaa käyttöön,turhaa rahankulutustahan se nyt ois? eikös ennemmin kannattais johonki hoitoihin hakeutua?

onhan tässä hoitoihin hakeuduttu, ja kummatkin tutkittu. ei vikaa.. tuntuu vaan että kun nyt on jo näin rankkaa, että miten ne hoidot kestäis..

 

[ap]

öö,miks se ehkäsy pitäs ottaa käyttöön,turhaa rahankulutustahan se nyt ois? eikös ennemmin kannattais johonki hoitoihin hakeutua?

vaikka siksi ettei tarvitsisi stressata,ettei sitä lasta tule

niin, tämä oli se pointti.

 

[Kääkkänä]

:hug: :hug: :hug:

 

[samassa tilanteessa]

teille on suoto jo yksi lapsi, ajattele elämääsi eteenpäin teidän nykyisellä perheellä äläkä stressaille. elämä vaan valuu hukkaan murehtiessa.

 

[Cosmo]

öö,miks se ehkäsy pitäs ottaa käyttöön,turhaa rahankulutustahan se nyt ois? eikös ennemmin kannattais johonki hoitoihin hakeutua?

vaikka siksi ettei tarvitsisi stressata,ettei sitä lasta tule

No silloin sitä ei ainakaan tule jos stressaa.

 

[ap]

teille on suoto jo yksi lapsi, ajattele elämääsi eteenpäin teidän nykyisellä perheellä äläkä stressaille. elämä vaan valuu hukkaan murehtiessa.

eikö sitten saa surra, jos on jo yksi lapsi?

 

[ap]

öö,miks se ehkäsy pitäs ottaa käyttöön,turhaa rahankulutustahan se nyt ois? eikös ennemmin kannattais johonki hoitoihin hakeutua?

vaikka siksi ettei tarvitsisi stressata,ettei sitä lasta tule

No silloin sitä ei ainakaan tule jos stressaa.

ei sillä stressillä ole niin suurta vaikutusta. Varmasti lapsettomuushoidoissa on vielä suurempi stressi ja silti niitä niistä saadaan onnistuneitakin tuloksia.

 

[sama]

teille on suoto jo yksi lapsi, ajattele elämääsi eteenpäin teidän nykyisellä perheellä äläkä stressaille. elämä vaan valuu hukkaan murehtiessa.

eikö sitten saa surra, jos on jo yksi lapsi?

saa toki mutta jos se on niin suuri että rajoittaa sun elämää niin kannattaako.
mielummin hyväksyy elämänsä semmoisena kuin se on ja elää onnellisena..antaa asioiden tapahtua jos on tapahtuakseen.

 

[nöttiäinen]

:hug:

Meillä toista yritetty pikkasen reilu 1.5v. Meidän tilanne on sillain eri ettei meillä oo ongelmaa raskautumisessa, mutta siinä raskaana PYSYMISESSÄ... Vauvoja haudataan perä perää....

Mä en tällä hetkellä pidä raskaana oleviin/juuri lapsen saaneisiin ystäviini mitään yhteyttä. Mun mielenterveys ei kestä sitä. Ja jos ne ei ymmärrä niin niiden moka.

Tuntuu että on niin yksin omien ongelmien kanssa, ihan sama yrittää kun ei kuitenkaan, aina vedetään matto jalkojen alta kuitenkin. Ainahan sitä toivoo... Mutta enää en usko että meille lapsia tulee. Täytyy alkaa yrittää sisäistää vaan asiaa ja olla kiitollinen yhdestä eläväisestä.

 

[ap]

teille on suoto jo yksi lapsi, ajattele elämääsi eteenpäin teidän nykyisellä perheellä äläkä stressaille. elämä vaan valuu hukkaan murehtiessa.

eikö sitten saa surra, jos on jo yksi lapsi?

saa toki mutta jos se on niin suuri että rajoittaa sun elämää niin kannattaako.
mielummin hyväksyy elämänsä semmoisena kuin se on ja elää onnellisena..antaa asioiden tapahtua jos on tapahtuakseen.

ei todellakaan kannatta, mutta miten tuon pään saa hyväksymään asian? Enhän minä tätä asiaa haluaisi vatvoa, se vaan on ja pysyy.:/

 

[ap]

:hug:

Meillä toista yritetty pikkasen reilu 1.5v. Meidän tilanne on sillain eri ettei meillä oo ongelmaa raskautumisessa, mutta siinä raskaana PYSYMISESSÄ... Vauvoja haudataan perä perää....

Mä en tällä hetkellä pidä raskaana oleviin/juuri lapsen saaneisiin ystäviini mitään yhteyttä. Mun mielenterveys ei kestä sitä. Ja jos ne ei ymmärrä niin niiden moka.

Tuntuu että on niin yksin omien ongelmien kanssa, ihan sama yrittää kun ei kuitenkaan, aina vedetään matto jalkojen alta kuitenkin. Ainahan sitä toivoo... Mutta enää en usko että meille lapsia tulee. Täytyy alkaa yrittää sisäistää vaan asiaa ja olla kiitollinen yhdestä eläväisestä.

:hug: Tämän kans tosiaan ON yksin.. Teillä on ollut tosi rankkaa, varmasti vaikea nauttia alkaneista raskauksista.. Meilläkin tosiaan raskaus alkaa, mutta samantien menee kesken. Eikä tiedossa ole, että miksi. En osaa edes kuvitella kuinka pahalta tuntuu menettää lapsi, kun raskaus on pidemmällä.. Voimia teillekin!!

 

[nöttiäinen]

:hug: Tämän kans tosiaan ON yksin.. Teillä on ollut tosi rankkaa, varmasti vaikea nauttia alkaneista raskauksista.. Meilläkin tosiaan raskaus alkaa, mutta samantien menee kesken. Eikä tiedossa ole, että miksi. En osaa edes kuvitella kuinka pahalta tuntuu menettää lapsi, kun raskaus on pidemmällä.. Voimia teillekin!!

Todellakin. Ja kuten tuossa sanoit, eihän tätä haluais miettiä ja vatvoa mutta minkäs teet, ei siitä eroon pääse. Musta ainakin tuntuu että kuluu aikaa minkä verran tahansa, tuun aina miettimään ja olemaan katkera jollain tapaa kun joku ilmoittaa iloisesti raskaudestaan. Se on vaan jotain sellasta mitä mä en enää KOSKAAN saa.

Voi ku osais vaan olla ja nauttia elämästä ja esikoisesta ja kesästä. Mutta kun ei, itku tulee aina ku tätä miettii tai tästä puhuu... Kateus, katkeruus, viha; uusia ystäviä jotka ovat jääneet sydämeeni asumaan.

 

[nasu]

Meillä kanssa samanlainen tilanne.Yksi lapsi tuli helposti ja toista tahkottu jo vuosi.Eikä mitään vikaa.Eka ivf tehtiin just ja negahan siitä paukahti.

kesä mennään kyllä sillä periaatteella ettei tartte tulla ollenkaan (jos mä vaan pystyn).ja mua pelottaa kanssa että musta tulee katkera...Mutta sen olen oppinut ettei elämä mene aina niinkuin on suunnitellut.
Olen äärettömän kiitollinen tästäkin kullanmurusta.

Ja olen viel 3 kertaa luovuttanu munasoluja ettei niissäkään vikaa ole.Mutta kait se jos antais vaann periksi..jospa se sitten.

 

[vv]

:hug: Tämän kans tosiaan ON yksin.. Teillä on ollut tosi rankkaa, varmasti vaikea nauttia alkaneista raskauksista.. Meilläkin tosiaan raskaus alkaa, mutta samantien menee kesken. Eikä tiedossa ole, että miksi. En osaa edes kuvitella kuinka pahalta tuntuu menettää lapsi, kun raskaus on pidemmällä.. Voimia teillekin!!

Todellakin. Ja kuten tuossa sanoit, eihän tätä haluais miettiä ja vatvoa mutta minkäs teet, ei siitä eroon pääse. Musta ainakin tuntuu että kuluu aikaa minkä verran tahansa, tuun aina miettimään ja olemaan katkera jollain tapaa kun joku ilmoittaa iloisesti raskaudestaan. Se on vaan jotain sellasta mitä mä en enää KOSKAAN saa.

Voi ku osais vaan olla ja nauttia elämästä ja esikoisesta ja kesästä. Mutta kun ei, itku tulee aina ku tätä miettii tai tästä puhuu... Kateus, katkeruus, viha; uusia ystäviä jotka ovat jääneet sydämeeni asumaan.

Niinpä kun nykyään kaikkien pitäs saaha kaikki.
Onneksi minä olen päässyt eroon katkeruudesta ja vihasta, nautin siitä mitä minulla on ja tiedän ettei kaikki saa edes tätä yhtä aarretta.
Mietin välillä kuinka monta vuotta meni siinä surussa rypemiseen enkä huomannut että minulla on jo niin paljon mistä voin olla kiitollinen.

 

[ap]

Todellakin. Ja kuten tuossa sanoit, eihän tätä haluais miettiä ja vatvoa mutta minkäs teet, ei siitä eroon pääse. Musta ainakin tuntuu että kuluu aikaa minkä verran tahansa, tuun aina miettimään ja olemaan katkera jollain tapaa kun joku ilmoittaa iloisesti raskaudestaan. Se on vaan jotain sellasta mitä mä en enää KOSKAAN saa.

Voi ku osais vaan olla ja nauttia elämästä ja esikoisesta ja kesästä. Mutta kun ei, itku tulee aina ku tätä miettii tai tästä puhuu... Kateus, katkeruus, viha; uusia ystäviä jotka ovat jääneet sydämeeni asumaan.

Aivan, katkeruus ja kateus, ensimmäisenä ne valtaa mielen, kun joku kertoo, että raskaaksi on tultu.. Ja varsinkin vahinkovauvat, jotenkin tuntuu niin uskomattomalta tämä maailman epäreiluus! Ei semmoset oikeesti pysty ymmärtämään, jotka ovat saaneet lapsensa heti kun ovat halunneet.. Se on vaan tosiasia.

 

[nöttiäinen]

Aivan, katkeruus ja kateus, ensimmäisenä ne valtaa mielen, kun joku kertoo, että raskaaksi on tultu.. Ja varsinkin vahinkovauvat, jotenkin tuntuu niin uskomattomalta tämä maailman epäreiluus! Ei semmoset oikeesti pysty ymmärtämään, jotka ovat saaneet lapsensa heti kun ovat halunneet.. Se on vaan tosiasia.

Elämä on EPÄREILUA. Ei täällä oo reilua mikään.
Ja ei todellakaan ymmärrä, ei sitten millään tasolla.

 

[vieras]

Mä en tällä hetkellä pidä raskaana oleviin/juuri lapsen saaneisiin ystäviini mitään yhteyttä. Mun mielenterveys ei kestä sitä. Ja jos ne ei ymmärrä niin niiden moka.

No mä en kyllä näkisi tuota että niiden ystävien moka.. Herranen aika sentään!

 

[nöttiäinen]

Niinpä kun nykyään kaikkien pitäs saaha kaikki.
Onneksi minä olen päässyt eroon katkeruudesta ja vihasta, nautin siitä mitä minulla on ja tiedän ettei kaikki saa edes tätä yhtä aarretta.
Mietin välillä kuinka monta vuotta meni siinä surussa rypemiseen enkä huomannut että minulla on jo niin paljon mistä voin olla kiitollinen.

Mä tiedän, mä tiedän liiankin hyvin että tässä menee aikaa vaan hukkaan kun suree ja katkeroituu... Mutta mun jutuista on vasta niin vähän aikaa: toinen vauva menetetty lokakuussa ja toinen kk sitten etten mä MITENKÄÄN oo voinu vielä toipua näistä, ne on mielessä joka pvä, joka hetki. Ja sanotaan, että surun kanssa tulee elää joka vuoden aika, mulla matka siis vasta aluillaan.

Olisihan tilanne eri jos kyse olis lapsettomuudesta tai siis siitä ettei tule raskaaksi, mutta me ollaan kuitenkin menetetty kaksi vauvaa ja ihan konkreettisesti haudattu heidät. Menetetty kaksi omaa lasta. Eikä sitä surun ja tuskan määrää voi ymmärtää kuin toinen oman lapsensa menettänyt.

Olen kuitenkin äärettömän kiitollinen tuosta yhdestä lapsesta ja omasta miehestä, ne on kalleinta mitä mulla on.

 

[ap]

Aivan, katkeruus ja kateus, ensimmäisenä ne valtaa mielen, kun joku kertoo, että raskaaksi on tultu.. Ja varsinkin vahinkovauvat, jotenkin tuntuu niin uskomattomalta tämä maailman epäreiluus! Ei semmoset oikeesti pysty ymmärtämään, jotka ovat saaneet lapsensa heti kun ovat halunneet.. Se on vaan tosiasia.

Elämä on EPÄREILUA. Ei täällä oo reilua mikään.
Ja ei todellakaan ymmärrä, ei sitten millään tasolla.

Ehkä tää tästä joskus helpottaa.. Kyllähän tän asian miettiminen jo niin paljon kyllästyttääkin että!

 

[nöttiäinen]

Mä en tällä hetkellä pidä raskaana oleviin/juuri lapsen saaneisiin ystäviini mitään yhteyttä. Mun mielenterveys ei kestä sitä. Ja jos ne ei ymmärrä niin niiden moka.

No mä en kyllä näkisi tuota että niiden ystävien moka.. Herranen aika sentään!

No mites sitten? Pitäskö mun olla yli-onnellinen niiden puolesta vai miten? Tää on NIIIN helppoa niille joilla ei oo sitä omaa kokemusta.. On niin helppo puhua.

 

[nöttiäinen]

Ehkä tää tästä joskus helpottaa.. Kyllähän tän asian miettiminen jo niin paljon kyllästyttääkin että!

Niin.. Henkisesti tää on ainakin ihan p*run raskasta.

 

[ap]

Mä en tällä hetkellä pidä raskaana oleviin/juuri lapsen saaneisiin ystäviini mitään yhteyttä. Mun mielenterveys ei kestä sitä. Ja jos ne ei ymmärrä niin niiden moka.

No mä en kyllä näkisi tuota että niiden ystävien moka.. Herranen aika sentään!

ei se ole kenenkään MOKA!! Mutta, jos et pysty olemaan tekemisissä itkemättä niin silloin ei todellakaan ole pakko!! Tosi ystävä tajuaa sen ja tosi ystävyys kestää sen suruajan!!