Miten tästä jaksaa eteenpäin (avioero)?!

["väsynyt"]

Mies haki avioeroa ja etsii nyt omaa asuntoa. Ero ei ollut mun tahto vaan olisin halunnut selvittää ja korjata asiat jotka on mennyt vikaan yhdessä ja erikseen. Perheneuvolassa on käyty yksin muutama kerta ja mies on tunnustanut olevansa masentunut ja haluaa vain eroon minusta. Hän kokee, että mun takia hänellä ei ole ystäviä, juo liikaa jne. Meillä on kaks pientä taaperoa kotona. Kertaakaan 8 vuoden yhdessäolon aikana ei ole tunteistaan kertonut joten en ole voinut käytöstäni muuttaa enkä hänen tarpeisiinsa vastata...

Nyt tuntuu etten jaksa tästä eteenpäin, rakastan miestä enkä haluaisi muutenkaan lasten kanssa yksin jatkaa. Mies ei näe mahdollisuutta yhteiselle tulevaisuudelle, ja miten näkisikään jos kovin masentunut mun takia on. Itse pinnistelen, että jaksaisin olla itkemättä ja hoitaa lapsia edes jotenkuten... Miehen vanhemmat ei halua minuun yhteyttä pitää ja muita sukulaisia ei täällä ole. Miten ihmeessä selviän,mistä apua ja miten tämmösestä pääsee yli henkisesti??

 

[...]

Miten sä voit olla syypää siihen ettei hänellä ole kavereita? Ja että juo liikaa? Eiköhän jokainen ole vastuussa omasta käytöksestään. Ja tosiaan, ainakin olisi voinut asian nostaa pöydälle jos tuolta on tuntunut...8 vuotta on aika pitkä aika. Eikö sulla ole ystäviä? Tai lapsudenperhettä?

 

["elli"]

Ikävä tilanne, ei ihme että olet huolissasi jaksamisestasi! Kerro perheneuvolass avoimesti ajatuksistasi, jotta voitte yhdessä siellä miettiä tukea sinulle arkeen!

Älä jää yksin ajatustesi kanssa, pyydä apua. Sekä keskusteluapu että tuki arkeen auttaa varmasti!

 

["väsynyt"]

Miten sä voit olla syypää siihen ettei hänellä ole kavereita? Ja että juo liikaa? Eiköhän jokainen ole vastuussa omasta käytöksestään. Ja tosiaan, ainakin olisi voinut asian nostaa pöydälle jos tuolta on tuntunut...8 vuotta on aika pitkä aika. Eikö sulla ole ystäviä? Tai lapsudenperhettä?

On ystäviä joilla kaikilla oma kiireinen elämänsä ja ovat sanoneet että voi soittaa mutta käytännön apua ei oikein voi tarjota... Oma perhe asuu suomen toisella laidalla joten muutto sinne muksujen kanssa on kai edessä, en mä taida ihan yksinkään selvitä ja rahat ei palkattuun apuun riitä ( Voi elämä, tuntuu niin kauheen raskaalta!

 

["äiree"]

Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että miehen juominen ja kaverittomuus EIVÄT missään tapauksessa ole sun vikojasi. Älä lähde mukaan tommoseen ajatteluun. Jatka perheneuvolassa käymistä vaikka yksin. Ja muutto paikkakunnalle, jossa sulla on sukua ja ystäviä, kuulostaa ihan hyvältä. Mieskin voi sen jälkeen EHKÄ tajuta, että hänen asiansa ovat hänen itsensä vastuulla, eivät vaimon. Halauksia!

 

["väsynyt"]

[QUOTE="äiree";22302690]Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että miehen juominen ja kaverittomuus EIVÄT missään tapauksessa ole sun vikojasi. Älä lähde mukaan tommoseen ajatteluun. Jatka perheneuvolassa käymistä vaikka yksin. Ja muutto paikkakunnalle, jossa sulla on sukua ja ystäviä, kuulostaa ihan hyvältä. Mieskin voi sen jälkeen EHKÄ tajuta, että hänen asiansa ovat hänen itsensä vastuulla, eivät vaimon. Halauksia![/QUOTE]

Kiitos! Mut olenko maailman huonoin äiti jos vien lapset 600km:n päähän isästään...? Hänen sukunsa ja työpaikkansa on täällä, mun muualla. Töitä ei siis mulla vielä ole mutta kai niitä äkkiä löytyy. Syy miksi olen tänne aikoinaan muuttanut oli mies ja nyt ei sitä syytä enää ole mutta lasten tulevaisuus vaan pelottaa. Miten tapaamiset onnistuu 1- ja 2-vuotiaiden kanssa, ei heitä voi pitkin suomenniemeä viikonloppuisin kuljettaa...?!

 

["vieras"]

Nopeasti vastaan, meillä oli sama tilanne, miehellä samat oireet ja kaikki tuli ihan yhtäkkiä puskista. Mies sai masennuslääkkeet, asui hetken pois luotamme ja palasi. Nyt vuosi mennyt tosi hyvin. Syö edelleen lääkkeitä.

 

[v]

[QUOTE="vieras";22303431]Nopeasti vastaan, meillä oli sama tilanne, miehellä samat oireet ja kaikki tuli ihan yhtäkkiä puskista. Mies sai masennuslääkkeet, asui hetken pois luotamme ja palasi. Nyt vuosi mennyt tosi hyvin. Syö edelleen lääkkeitä.[/QUOTE]

Kiva kuulla että teillä kävi hyvin lopulta! Pyysitkö miestä jäämään kun hän oli muuttamassa vai miten tilanteet eteni? Miten paljon piditte yhteyttä eron aikana, tarkoitan lasten asioista vai selvittelittekö muutenkin asioita yhdessä...?

 

["vieras"]

Kiva kuulla että teillä kävi hyvin lopulta! Pyysitkö miestä jäämään kun hän oli muuttamassa vai miten tilanteet eteni? Miten paljon piditte yhteyttä eron aikana, tarkoitan lasten asioista vai selvittelittekö muutenkin asioita yhdessä...?

Kyllä mies koko ajan tiesi että en halua hänen lähtevän mihinkään, hänen "idea" se ero olikin. Mies muutti vain reiluksi viikoksi sukulaiselleen, siinä ajassa sai aika paljon selvitettyä päätään. Kauheasti ei tänä aikana pidetty yhteyttä, ajattelin että parempi niin.
Mieheltä tuli ihan ihme juttuja, olin kuulemma pilannut kaiken, mitään järkevää syytä ei ollut. Syyllisti mua kaikesta maan ja taivaan väliltä, sanoi jopa että liittomme oli aina ollut kaikkea muuta kuin ihanaa.
Mies on luonteeltaan semmoinen joka ei helposti puhu (vaikeista) asioista ja tämä taisi olla seurausta siitä. Pääsi onneksi nopeasti "hoitoon" ja lääkityksen päälle. Lääkkeet vaikuttivat mielestäni tosi nopeasti ja mies oli taas oma itsensä.
Luottamuskin palaili pikkuhiljaa ja sydän paranee.

 

[vvvv]

Olen samaa mieltä kuin muutkin, että miehelläsi on ongelma. Minä sain aikoinaan lasten ollessa pieniä kuulla, miten minä ja lapset olemme mieheni uran esteenä. Jos meitä ei olisi, niin kaikki olisi ollut paljon paremmin ja hänellä olisi ollut mahdollisuus hyvään työpaikkaan. Pysyimme yhdessä. Tilanne kärjistyi kymmenen vuotta myöhemmin. Mies masentui, yritti itsemurhaa ja sai lääkityksen. Nykyään tilanne on parempi, mutta taustalla on edelleen miehen heikko itsetunto ja erilaiset pelot. Mies ymmärtää, että koetut ongelmat ovat olleet lähtöisin hänestä itsestään. Hänellä ei ole enää lääkitystä, mutta hän käy psykoterapiassa.

Jos tilanteenne ei selkiydy, niin muutto lasten kanssa omalle kotipaikkakunnalle voisi olla järkevää. Pohdi, mitä itse haluat. Miehesi suhteen ei ole minkäänlaista varmuutta. Vaikka tilanne selviäisi, niin sama voi tulla eteen myöhemmin. Jos miehesi haluaa korjata tilanteen ja yrittää vielä, niin se voi onnistua. Oma mieheni tarvitsee kipeästi tunnetta, että hän on hyväksytty ja haluttu. Jos miehelläsi on samanlainen tilanne / ongelma, niin se, että osoitat tarvitsevasi ja rakastavasi häntä, voi auttaa häntä pääsemään kriisin yli. Masennuslääkitys voisi olla hänelle myös hyvä apu. Mutta jos hän ei koe tarvitsevansa apua, sinua tai perhettä, niin et pysty tekemään tilanteelle juuri mitään.