Miten tästä eteenpäin?

[iipa]

Meillä on kaksi lasta vanhempi täytää kesällä 5v ja nuorempi on nyt 3v5kk. Kaikki tuntuu menevän päin mäntyä en osaa olla rakastava äiti vaan oikea hirviö joka hermostuu kaikesta ja purkaan pahan olon lapsiin.Mies ei ymmärrä ollekaan ja tuntuu ettei edes välitä minun pahasta olosta.
Tuntuu että kaikki ahdistaa enkä jaksa keskittyä mihinkään.Aina on kiire ja aika ei riitä mihinkään kaikki vapaa-aika menee rästissä oleviin koti töihin.
Meillä ei ole koskaan olllut minkäänlaista tukiverkostoa. Molempien lähisuku asuu lähellä mutta minkäänlaista apua ei koskaan olla saatu enkä nykyään edes uskalla pyytää koska olen saanut nenälleni muutaman kerran ja se kielteinen vastaus vaan lisää mun pahaa oloa.
Me molemmat tehdään vuorotyötä joten tuntuu,että elämä on jatkuvaa aikataulujen järjestämistä työvuorojen ja hoito aikojen välillä.
Mies viellä tekee ylitöitä ja välilä joudun huijaamaan päiväkotia työaikojen suhteen jotta lapset voi olla hoidossa ja vaikka joka kolmas viikko pyritään hoitoajat merkkaa yhdessä silti niistä tulee riitaa. Olen kyllä sanonut miehelle ettei lapset voi olla hoidossa mun työaikojen mukaan ,mutta eipä auta.
Koskaan ei lapset ole ollut missään hoidossa tai vanhempi vauvana kaksi kertaa.
Meillä ei ole koskaan yhteistä aikaa ja mitää siitä olisikaan hyötyä koska ei siitä keskustelusta ole mittän apua ,kun hän uhohtuu heti mitä on puhuttu.Enkä varmaan osaa enään edes puhua omista tunteista niin kaun ole niitä pyrkinyt salaa ja sitä paitsi hän kokisin sen arvosteluna ja taas olisi riita valmiina.Tuntuu että olen jatkuvasti varpaillani ja yritän estää riitoja.
Olen avioeroakin harkinnut,mutta se on niin pelottava ajatus.Miten mä sit pärjään taloudelliseti ja sit mä olisin ihan yksin lasten kanssa.

 

[lisko]

Kuulostaa siltä että olet aika loppuunpalanut arjen pyörityksessä. Lapsiperheen arki on aika rankkaa ja vuorotyökin vie voimia. Mieskin on varmaan väsähtänyt. Kuulostaa aikamoiselta etteivät lapset ole olleet hoidossa viiteen vuoteen. Onko teillä mahdollisuutta käyttää maksullisia lapsenhoitopalveluita silloin tällöin? Ja jos tosiaan alkaa voimat loppua, kävisin juttelemassa työterveyshoitajalle tai-lääkärille. Heille ei kuulu vain työhön liittyvät asiat, vaan kaikki mikä liittyy työssä jaksamiseen eli kotikuviot myös. Siellä voit puhua asioista ja ajatuksista luottamuksella ja saada myös käytännön vinkkejä. Ja kohtahan teillä on 3,5 v neuvolakin. Juttele siellä. Toivottavasti saat hieman levättyä, kun äiti jaksaa, muukin perhe jaksaa, niin se vain on.

 

[Hanna]

Olisi tosiaan hyvä, jos pystyisit puhumaan jollekin ulkopuoliselle ammatti-ihmisille. Älä polta itseäsi loppuun, vaan pyydä apua. Sitten jaksat taas paremmin ja näet ehkä tilanteennekin selkeämmin, kuin nyt väsyneenä ja sterssaantueena.
:hug:

 

[iipa]

\

Kuulostaa siltä että olet aika loppuunpalanut arjen pyörityksessä. Lapsiperheen arki on aika rankkaa ja vuorotyökin vie voimia. Mieskin on varmaan väsähtänyt. Kuulostaa aikamoiselta etteivät lapset ole olleet hoidossa viiteen vuoteen. Onko teillä mahdollisuutta käyttää maksullisia lapsenhoitopalveluita silloin tällöin? Ja jos tosiaan alkaa voimat loppua, kävisin juttelemassa työterveyshoitajalle tai-lääkärille. Heille ei kuulu vain työhön liittyvät asiat, vaan kaikki mikä liittyy työssä jaksamiseen eli kotikuviot myös. Siellä voit puhua asioista ja ajatuksista luottamuksella ja saada myös käytännön vinkkejä. Ja kohtahan teillä on 3,5 v neuvolakin. Juttele siellä. Toivottavasti saat hieman levättyä, kun äiti jaksaa, muukin perhe jaksaa, niin se vain on.

Meidän paikkakunnalla ei ole 3.5v neuvolaa ja tuntuu ettei neuvolassa voi puhua kun meillä just vaihtu neuvola enkä ole tavannut koko neuvla täti kertaakaan.Työtrveyslääkäri on taas ihan viiimeinen kmahdollisuus ei sille ihmisellle voi puhua kirjoittais varmaan kolme päivää sairaslomaa ja sillai.
Tiedän että tekisi hyvää käydä puhumassa jollekin ns. ammatti-ihmiselle,mutta jotenkin sen ajanvaraaminen tuntu niin ylivoimaiselta ja sitten sen ajan järjestäminen kun en nyt kumminkaan halua ottaa lapsia sinne mukaan.Nykyääm joudun jatkuvasti joustamaan omissa työajoissa ja vetämään oman aikataulun tosi tiukaksi, ettei päiväkoti puutu hoito aikoihin ovat niin tarkkoja niistä.

 

[tiinu83]

tee niin kun minä aina silloin tällöin teen; lapset hoitoon joku päivä kun sulla on vapaata niin saat vähän omaa aikaa. Meilläkin päiväkodissa ovat tosi tarkkoja ettei lapsi saa tulla hoitoon jos jompi kumpi vanhemmista kotona, mutta meillä hoitosopimus 75%, nyt toukokuussakin olisi tullut vaan 7hoitopäivää, joten olen laittanut tytön hoitoon parina ylimääräisenä päivinä. Olisin halunnut että hoitosopimusta voisi vaihdella 50-75%, mutta eipä sopinut heille, joten tottakai vien tytön hoitoon koska maksan siitä! Ja siihen ei päiväkodilla ole mitään sanottavaa!

Koita jaksaa! :hug:

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Ensinnäkin te tarvitsette nyt apua. Kukaan ei jaksa loputtomiin yksin eikä se ole mikään häpeän paikka jos noinkin raskasta arkea pyörittäessä uupuu. On hienoa että itse ymmärtää oman tilansa, nyt täytyy vielä uskaltautua pyytämään sitä apua ympäristöltä! Soita vaikka perheneuvolaan tai sosiaalityöntekijälle jos nuo yllä mainitut tahot tuntuvat hankalilta. Ne palvelut ovat olemassa juuri sitä varten eikä varmasti tarvitse pelätä että perheellenne seuraisi auvn pyytämisestä jotakin ikävää. Myös ammattilaiset osaavat arvostaa sitä että tunnistat omat voimavarasi ja osaat pyytää apua niiden ehtyessä.

Kun olet saanut levättyä pahinta uupumistasi pois voi olla oikea hetki miettiä parisuhdetta ja sen tilaa. Mikään ihmissuhde ei pysy hyvänä omia aikojaan. Ei varsinkaan kahden aikuisen välinen rakkaussuhde, vaan se vaatii panostusta siinä missä muutkin ihmissuhteet! Sinun ja miehesi tulee muistaa taas tämä ja oppia katsomaan uudelleen toisianne miehenä ja naisena. Yhteinen KAHDENKESKINEN aika on tässä varmasti kaiken A ja O. Lastenhoitoapua voi saada myös kotiavun muodossa kaupungilta tai esim MLL:lta. Jos nuo vaihtoehdot eivät kuulosta hyvälle niin laittakaa paikallislehteen / kaupan sivuille ilmoitus jossa haette mukavaa ja luotettavaa lapsenlikkaa silloin tällöin käytettäväksi. Näin kesälomaa vasten varmasti löytyy halukkaita nuoria ja haastattelemalla varmasti löytyy teillekin sopiva. Teidän tulee myös molempien ymmärtää parisuhteenne nykyinen tila ja sitoutua yhdessä sitä parantamaan. Jos tuntuu ettei minkäänlaista keskusteluyhteyttä miehesi kanssa pääse syntymään niin koita saada hänet kanssasi esim. perheasiainneuvotteluun. Ongelmista on mahdollista ajan kanssa päästä eteenpäin, mutta itsestään ne eivät mihinkään katoa.

Kuitenkin ensiarvoisen tärkeää on nyt että sinä (ja miehesi) saatte levätä. Jotta parisuhdetta voi parantaa täytyy siihen olla osapuolilla voimavaroja joita sinulla ei välttämättä ole ennen kuin saat ladata akkujasi. Rohkeasti nyt vain apua hakemaan, ihan varmasti sitä saatte jos vain uskallat ottaa vastuun omasta elämästäsi.