Missä se miehen oma vastuu on? Sä et ole häntä muuttanut mitenkään vaan hän on itse tehnyt valinnan muuttua (tietoisesti tai tiedostamaan). Totuus nyt vaan on se ettei toista ihmistä voi muuttaa, mut ainahan se on helpompi syyttää toista omasta huonosta olosta sen sijan että itse ottais vastuuta tunteistaan.
J
joo-o
Vieras
Perheterapia. Mä vaatisin, että mennään ennen kuin erotaan. Sieltä saattaisi löytyä todelliset syyt ja mahdollinen toinen alku.
S
"suru"
Vieras
[QUOTE="annie";26203190]meillä mies ei suostu myöntämään sairauttaan itselleen. ihmettelee mikseivät "kaverit" sano, että kaikki ei ole nyt kunnossa. kyllä tää tuntuu pahalta ja siltä etten enää koskaan pysty elämään "kokonaista" elämää. onneks mulla on ihanat lapset, joiden avulla selvitään päivä kerrallaan. olen yrittänyt kysyä mieheltäni, että onko hän nyt aivan varma asioista, ettei sitten heti kun ollaan lasten kanssa muutettu pois ala kaduttamaan. ei vastaa mitään. muutenkin kaikissa häntä koskevissa asioissa hän vaikenee, eikä kerro tunteistaan.[/QUOTE]
Mun mies sanoi eilen, että on mahdollista että tekee elämänsä suurimman virheen ja katuu lopun elämäänsä. Se riski on kuulemma otettava.
Mun mies sanoi eilen, että on mahdollista että tekee elämänsä suurimman virheen ja katuu lopun elämäänsä. Se riski on kuulemma otettava.
V
"vieras"
Vieras
Kuinka rankka projekti tuo talon rakentaminen teille oli? Jos itse teitte paljon, varmasti se on myös uuvuttanut ja syönyt parisuhdetta. Melko yleistä tuntuu olevan, että kun saadaan lopulta valmiiksi, halutaan eroa. Siihen päälle vielä miehesi sairaus, niin en ihmettele, jos mies ei oikein enää tiedä, haluaako jatka tätä elämää. Jos osun lähelle, kannattaisi lähteä hakemaan nyt apua ja todella alkaa panostaa suhteeseen, koska nythän teillä olisi enemmän aikaa.
S
"suru"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän miestäsi;26203197:
Olen kysynyt, tällä hetkellä hänellä ei ole unelmia. Ei yhteisiä, eikä omia. Aikanaan mies kosi ja hän nimenomaan halusi naimisiin. Lasten tekoon taisi aloite tulla minulta, mutta 4 vuotta esikoista tehtiin ja aivan yhtä paljon molemmat häntä toivottiin. Talon rakennus oli miehen haave, joka yhdessä toteutettiin. Suoraan sanottuna en ole omakotitalo ihmisiä, mutta miehelle se on ainoa oikea asumismuoto.
Jos toinen on pitkään ollut hallitseva osapuoli suhteessa, tilanteen tasapainottaminen on pitkä prosessi.
Aina ei kuitenkaan tarvitse erota lopullisesti, mutta asumusero voi olla oikein hyvä ratkaisu, että se alisteisempi osapuoli saa miettiä mitä ihan OIKEASTI haluaa. Helposti käy niin, että vaikka se hallitsevampi yrittää auttaa, toinen kokee senkin manipulointina, siksi pieni ero voi olla hyväksi.
Onko miehen alkoholinkäyttö liääntynyt viimeaikoina? Tai oikeastaan siitä riipppumatta tuo nyt on sen tason asia, että muutaman paukun jälkeen sitä ei setvitä, vaan se on hoidettava ihan selvinpäin.
Aina ei kuitenkaan tarvitse erota lopullisesti, mutta asumusero voi olla oikein hyvä ratkaisu, että se alisteisempi osapuoli saa miettiä mitä ihan OIKEASTI haluaa. Helposti käy niin, että vaikka se hallitsevampi yrittää auttaa, toinen kokee senkin manipulointina, siksi pieni ero voi olla hyväksi.
Onko miehen alkoholinkäyttö liääntynyt viimeaikoina? Tai oikeastaan siitä riipppumatta tuo nyt on sen tason asia, että muutaman paukun jälkeen sitä ei setvitä, vaan se on hoidettava ihan selvinpäin.
S
"suru"
Vieras
Ei ole alkoholin käyttö lisääntynyt miehellä.
Vaikka hallitsevampi olenkin suhteessamme ei mies mitenkään alistettuna ole joutunut koskaan elämään.
Vaikka hallitsevampi olenkin suhteessamme ei mies mitenkään alistettuna ole joutunut koskaan elämään.
Perheterapia oli hyvä ehdotus. Tai jos miehellä selkeästi masennusta ja ahdistusta, jokin terapia hänelle?
Toinen voisi olla se, että mies muuttaisi vaikka pariksi kuukaudeksi muualle. Voihan olla, että on väsynyt (masentunutkin) ja pieni lepo ja kauempana oleminen voisivat saada tilanteen muuttumaan, kun on ilmaa ympärillä miettiä, että onko se yksin oleminenkaan niin kivaa. Sitten jos vielä tämän jälkeen on samoilla fiiliksillä, voisitte yhdessä pohtia muita vaihtoehtoja.
Minä kyllä kysyisin suoraan senkin, että onko/oliko hänellä toinen - en ohimennen, vaan pöydän ääressä istuen, että mahdollinen salailu ei jäisi huomaamatta. Varsinkin, jos parisuhteen läheisyys on ollut suvantopuolella.
Ei heti kannata lähteä eroamaan. Jos ahdistaa, se monesti kohdistuu myös niihin, jotka eivät sitä ansaitsisi ja pelkkä ahdistuksesta eroon pääseminen voi tuoda elämän takaisin normaaliraiteille.
Koita jaksaa ja toivotaan, että löydätte jonkun yhteisen tien ratkoa asiaa.
Toinen voisi olla se, että mies muuttaisi vaikka pariksi kuukaudeksi muualle. Voihan olla, että on väsynyt (masentunutkin) ja pieni lepo ja kauempana oleminen voisivat saada tilanteen muuttumaan, kun on ilmaa ympärillä miettiä, että onko se yksin oleminenkaan niin kivaa. Sitten jos vielä tämän jälkeen on samoilla fiiliksillä, voisitte yhdessä pohtia muita vaihtoehtoja.
Minä kyllä kysyisin suoraan senkin, että onko/oliko hänellä toinen - en ohimennen, vaan pöydän ääressä istuen, että mahdollinen salailu ei jäisi huomaamatta. Varsinkin, jos parisuhteen läheisyys on ollut suvantopuolella.
Ei heti kannata lähteä eroamaan. Jos ahdistaa, se monesti kohdistuu myös niihin, jotka eivät sitä ansaitsisi ja pelkkä ahdistuksesta eroon pääseminen voi tuoda elämän takaisin normaaliraiteille.
Koita jaksaa ja toivotaan, että löydätte jonkun yhteisen tien ratkoa asiaa.
Jotenkin kuulostaisi siltä että tässä olisi kyse ihan stressistä ja miehen omasta kriisistä - ei ole ehkä uskaltanut edes ajatella mitä ihan oikeasti haluaa elämältä vaan mennyt normin mukaan, ja nyt kun se normi on toteutettu, kovan työn ja pitkän ajan jälkeen, se ei tunnukaan siltä miltä sen oli aina kuvitellut tuntuvan.
Sanotaanhan myös, että joskus 'voittaminen' onkin kovempi pala kuin 'häviäminen', masennuskausi ja tyhjyyden tunne on yllättävän yleistä kun on saavuttanut jotain.
Tuo ettei miehelläsi ole mitään haaveita kuulostaa myös siltä että hän on vähän hukassa itsensä kanssa.
Sanotaanhan myös, että joskus 'voittaminen' onkin kovempi pala kuin 'häviäminen', masennuskausi ja tyhjyyden tunne on yllättävän yleistä kun on saavuttanut jotain.
Tuo ettei miehelläsi ole mitään haaveita kuulostaa myös siltä että hän on vähän hukassa itsensä kanssa.
S
"suru"
Vieras
No nyt on vähän jatkettu keskusteluja. Ei mies ole nyt kuitenkaan tätä valmis hukkaan heittämään. Ei halua erota, haluaa yrittää suhteessa. Pyysin häntä kertomaan itsessäni ärsyttäviä asioita. Niitä ei kuulemma juuri ole, jotain pikku juttuja joihin on tottunut, eivätkä haittaa.
Ei oikein tiedä mitä tuntee mua kohtaan ja kertoo toisinaan kokevansa ahdistavaa oloa, ettei tämä nykyinen tunnu "omalta elämältä".
Mä en nyt oikein pysy kärryillä. Mitä tämä yrittäminen on jos ei kerran anna avainta missä voisin häntä kohtaan olla parempi.
Nyt olen itse pian vuorokauden analysoinut parisuhdettamme ja kyllähän sitä itselläkin löytyy miehestä ärsyyntymisen aihetta. Olen vain ajatellut, että minun ne pitää oppia hyväksymään, jotta parisuhteessa voidaan olla.
Ei oikein tiedä mitä tuntee mua kohtaan ja kertoo toisinaan kokevansa ahdistavaa oloa, ettei tämä nykyinen tunnu "omalta elämältä".
Mä en nyt oikein pysy kärryillä. Mitä tämä yrittäminen on jos ei kerran anna avainta missä voisin häntä kohtaan olla parempi.
Nyt olen itse pian vuorokauden analysoinut parisuhdettamme ja kyllähän sitä itselläkin löytyy miehestä ärsyyntymisen aihetta. Olen vain ajatellut, että minun ne pitää oppia hyväksymään, jotta parisuhteessa voidaan olla.
[QUOTE="suru";26203158]En millään halua uskoa, että hänellä olisi toinen.
Toisaalta hellyys meidän väliltä on miltei hävinnyt, seksiä ei ole ollut hetkeen, mies on muuttunut muutenkin. Ennen hän oli todella kiltti ja huomaavainen, nykyään itsekeskeinen.[/QUOTE]
et halua uskoa, mutta mitä tuo käytöksen muutos sinulle kertoo?
Toisaalta hellyys meidän väliltä on miltei hävinnyt, seksiä ei ole ollut hetkeen, mies on muuttunut muutenkin. Ennen hän oli todella kiltti ja huomaavainen, nykyään itsekeskeinen.[/QUOTE]
et halua uskoa, mutta mitä tuo käytöksen muutos sinulle kertoo?
S
"suru"
Vieras
Meillä on oltu todella väsyneitä vauvavuoden rankkuuden vuoksi. Ensin 4kk koliikkihuutoa ja sitten muuten vaan huonosti nukkuva tyttö. Herätellyt liki vuoden 5-xxxx kertaa yössä ja päivisinkin ollut tosi vaativa. Sänkyyn päästyä on ollut vain nukkuminen mielessä.
Nyt on alkanut neiti nukkua paremmin ja seksikin on taas palannut harvakseltaan ohjelmaan ja miehen aloitteesta.
Vaikka se toinen on käynyt itselläkin mielessä, en kyllä tiedä missä välissä mies ehtis sitä hoidella.
S
Saraldo
Vieras
Mulle nousee karvat pystyyn, kun joku sanoo, että "huomasin ettei tämä perhe-elämä olekaan mua varten ja nyt haluan siitä pois". Siis kun niitä lapsia tehdään ja niitä tulee, niin ei niistä enää sen jälkeen pääse eroon. Ei siinä kohtaa voi vaan päättää, että en haluakaan olla vanhempi ja "leikkiä kotia". Se vanhemmuus on peruuttamatonta, kerran vanhempi aina vanhempi. Tuntuu pahalta, että ensin sitä perhettä ja perhe-elämää halutaan ja sitten kun se elämä muuttuukin aika radikaalisti (niin kuin se usein lasten myötä muuttuu), niin sitten vaan luovutetaan ja lähdetään tilanteesta pois ja annetaan sen toisen osapuolen hoitaa lapset ja lemmikit ja kodit ja kaikki.
Mä kyllä suosittelisin, että meette ensin yhdessä parisuhdeterapiaan. Ja käytte siellä sekä yhdessä että erikseen. Kyllä sulla tuntuis olevan aika dominoivia piirteitä, jos olet jo suhteen alussa rukannut miehen pukeutumisen uuteen uskoon (mun on vähän vaikea uskoa, että aloite siihen olis tullut mieheltä, ne on yleensä melko tyytyväisiä siihen mitä ovat). Toivottavasti saatte asiat vielä kuntoon!
Mä kyllä suosittelisin, että meette ensin yhdessä parisuhdeterapiaan. Ja käytte siellä sekä yhdessä että erikseen. Kyllä sulla tuntuis olevan aika dominoivia piirteitä, jos olet jo suhteen alussa rukannut miehen pukeutumisen uuteen uskoon (mun on vähän vaikea uskoa, että aloite siihen olis tullut mieheltä, ne on yleensä melko tyytyväisiä siihen mitä ovat). Toivottavasti saatte asiat vielä kuntoon!
V
"vieras"
Vieras
Näin sisustetaan mies ulos talosta! Ei oo miehellä munaa jos ei ole aiemmin saanu suutansa auki.
H
"hmh"
Vieras
O
onnellinen näin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja nää on näitä;26202955:
Noin minunkin mieheni 17 vuoden violiiton jälkeen. Ehdotti taukoa, mutta minä eroa ja muutin pian lasten kanssa.
Kysyin, onko sulla uusi, ei kuulemma. Pian asui yhteisen perhetuttumme naisen kanssa, nuoruudenystävä. Nuoria olimme mekin avioituassamme.
Nyt juostaan lastemme perhejuhlissa ja tapaillaan. Jotenkin vain ärsyttää, vaikka yrittävät niin kaveria ja ystävällisiä olla.
Itse en ole parin kokeilun jälkeen halunnut uutta suhdetta.
S
"suru"
Vieras
Lapset on 3v ja 1v.
No todellakin nousee karvat pystyyn, kun mies toteaa, ettei perhe-elämä ehkä olekkaan hänen juttunsa :O Ja ihan näillä sanoilla.. Lapset on miehelle kaikki kaikessa, on todella hyvä isä. Mitään moitittavaa en sillä saraa voi hänestä ikinä sanoa. Ihan varmasti kantais vastuun etä-roolissakin, mutta eihän se silti sitä muuta ettei sitten vissiin ole tiennyt mitä elämältään haluaa tai sitten suunnitelmat muuttuneet.
Pakko vielä palata tuohon pukeutumiseen ja sen muuttamiseen.. Mies sai opiskelut päätökseen. Teki opintojen ohella kaikenmoista raksahommaa ja pukeutui kuin no aika rennosti. Sai sitten koulutusta vastaavaa työtä ja pukeutumisen tuli muuttua ihan sen myötä.
No todellakin nousee karvat pystyyn, kun mies toteaa, ettei perhe-elämä ehkä olekkaan hänen juttunsa :O Ja ihan näillä sanoilla.. Lapset on miehelle kaikki kaikessa, on todella hyvä isä. Mitään moitittavaa en sillä saraa voi hänestä ikinä sanoa. Ihan varmasti kantais vastuun etä-roolissakin, mutta eihän se silti sitä muuta ettei sitten vissiin ole tiennyt mitä elämältään haluaa tai sitten suunnitelmat muuttuneet.
Pakko vielä palata tuohon pukeutumiseen ja sen muuttamiseen.. Mies sai opiskelut päätökseen. Teki opintojen ohella kaikenmoista raksahommaa ja pukeutui kuin no aika rennosti. Sai sitten koulutusta vastaavaa työtä ja pukeutumisen tuli muuttua ihan sen myötä.
V
vierasD
Vieras
Karvojen pystyyn nostaminen tuskin auttaa mitään pahentaa tilannetta. Kehottaisin miestä miettimään mitä hän sitten haluaa ja ehkä vähän paremmin erittelemään mikä on saanut hänet miettimään noin. Perheterapia voisi olla ihan hyvä juttu jos mies sellaiseen suostuu, toisaalta en lähtisi painostamaan miestä puhumaan tai tekemään ratkaisuja nyt ja heti.
M
"mhm"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
En halua ap syytellä sinua mutta en kyllä ihmettele yhtään! Mies on opiskellut, käynyt töissä, muksut on "tehty" sillä ah niin täydellisellä 2 vuoden ikäerolla ja samaan syssyyn rakennettu vielä talo. Siihen vielä nainen joka pomottaa niin voiko noista lähtökohdista edes olettaa miehen jaksavan ja olevan onnellinen?
S
"suru"
Vieras
[QUOTE="vieras";26206074]En halua ap syytellä sinua mutta en kyllä ihmettele yhtään! Mies on opiskellut, käynyt töissä, muksut on "tehty" sillä ah niin täydellisellä 2 vuoden ikäerolla ja samaan syssyyn rakennettu vielä talo. Siihen vielä nainen joka pomottaa niin voiko noista lähtökohdista edes olettaa miehen jaksavan ja olevan onnellinen?[/QUOTE]
Mitä kuvittelet minun tehneen?
Opiskellut, käynyt töissä siinä missä mieskin. Hoidin lapsen yksin, kun mies rakensi taloa ja iltaisin hänen tuntua kotiin ajelin itse talolle siivoilemaan, kun se oli oikeastaan ainut jossa pystyin auttamaan. Ja paljon käytettiin ulkoista työvoimaa talon tekoon.
Ikäero on "ah niin ihana" 2 vuotta, mutta kyllä sen eteen olen itse kärsinyt useamman kivuliaan (henkisesti ja fyysisesti) lapsettomuushoidon.
Ja vaikka hallitseva ehdottomasti olenkin, niin ei meillä asetelmaa Minä pomotan ja mies myötäilee ole.
Mitä kuvittelet minun tehneen?
Opiskellut, käynyt töissä siinä missä mieskin. Hoidin lapsen yksin, kun mies rakensi taloa ja iltaisin hänen tuntua kotiin ajelin itse talolle siivoilemaan, kun se oli oikeastaan ainut jossa pystyin auttamaan. Ja paljon käytettiin ulkoista työvoimaa talon tekoon.
Ikäero on "ah niin ihana" 2 vuotta, mutta kyllä sen eteen olen itse kärsinyt useamman kivuliaan (henkisesti ja fyysisesti) lapsettomuushoidon.
Ja vaikka hallitseva ehdottomasti olenkin, niin ei meillä asetelmaa Minä pomotan ja mies myötäilee ole.
S
"suru"
Vieras
Mies ei tee ylitöitä. Omasta halustaan viettää paljopn aikaa perheen kanssa. Tai näin ainakin on sanonut, enää en oikein tiedä mikä on pitänyt paikkaansa ja mikä ei.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="suru";26206145]Mitä kuvittelet minun tehneen?
Opiskellut, käynyt töissä siinä missä mieskin. Hoidin lapsen yksin, kun mies rakensi taloa ja iltaisin hänen tuntua kotiin ajelin itse talolle siivoilemaan, kun se oli oikeastaan ainut jossa pystyin auttamaan. Ja paljon käytettiin ulkoista työvoimaa talon tekoon.
Ikäero on "ah niin ihana" 2 vuotta, mutta kyllä sen eteen olen itse kärsinyt useamman kivuliaan (henkisesti ja fyysisesti) lapsettomuushoidon.
Ja vaikka hallitseva ehdottomasti olenkin, niin ei meillä asetelmaa Minä pomotan ja mies myötäilee ole.[/QUOTE]
No aivan! Miksi helvetissä elämän pitää olla tuollaista jatkuvaa suorittamista? Kuka tuollaisesta oikeasti nauttii ja kuka tuollaista elämää haluaa? Nyt on pienet muksut, on rakennettu talot, on opiskeltu ja samalla tehty töitä ja mikä on lopputulos. Ukko on niin väsynyt (?) että ei enää jaksa. Onpahan talot ja lapset mutta ei kohta perhettä...
Opiskellut, käynyt töissä siinä missä mieskin. Hoidin lapsen yksin, kun mies rakensi taloa ja iltaisin hänen tuntua kotiin ajelin itse talolle siivoilemaan, kun se oli oikeastaan ainut jossa pystyin auttamaan. Ja paljon käytettiin ulkoista työvoimaa talon tekoon.
Ikäero on "ah niin ihana" 2 vuotta, mutta kyllä sen eteen olen itse kärsinyt useamman kivuliaan (henkisesti ja fyysisesti) lapsettomuushoidon.
Ja vaikka hallitseva ehdottomasti olenkin, niin ei meillä asetelmaa Minä pomotan ja mies myötäilee ole.[/QUOTE]
No aivan! Miksi helvetissä elämän pitää olla tuollaista jatkuvaa suorittamista? Kuka tuollaisesta oikeasti nauttii ja kuka tuollaista elämää haluaa? Nyt on pienet muksut, on rakennettu talot, on opiskeltu ja samalla tehty töitä ja mikä on lopputulos. Ukko on niin väsynyt (?) että ei enää jaksa. Onpahan talot ja lapset mutta ei kohta perhettä...
S
"suru"
Vieras
Nyt en oikein ymmärrä.. Millasta elämän tulis olla? Kyllähän se nyt on opiskeltava, että saa työtä ja työtä taas on tehtävä, että pystyy elättämään itsensä ja perheensä. Talon rakentaminen toteutti miehen haaveen.