Miten tähän nyt pitäs suhtautua?

[vakkari harmaana]

Miehellä on vissiin 30 kriisi, tai syysmasennus.
Töissä on koko ajan, joka päivä. Sunnuntaina potee krapulaa kotona ja taas maanantaina 6 päivän työ putki. Kotona kiukkuaa, minä kun jotain vastaan sanon, niin ero ero ero alkaa suoltamaan suustaan.
Minä itte oon sitä mieltä et kaikki parit riitelee ja molemmilla on oikeus olla joskus väsynyt. Enkä tosiaan näe syytä miks perhe pitäisi repiä.

Sitte, ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta mies eilen ilmotti et kumpi tähän taloon jää asumaan minä vai hän?
Minä olin ihan että HÄH????

Joo-o hän haluu eron, koska hän ei oo tarpeeks hyvä ja varakas mies mulle..
Onpas mukava oottaa ukkoo kotio ja kuunnella et tuleeko tästä torpasta nyt sit lähtö vai ei..

 

[vieras]

jahas vai sillä mallilla asiat. keskustelutuokion paikka tillä kahdella edessä. oliskohan hällä sit toinen?

 

[vieras]

Taitaa olla ukolla työuupumus tms. Pitäs vähän ravistella häntä huomaamaan tilanne. Ei noin voi elää. Ja jos tosi lukko päällä niin johonkin suhdeterapiaan. Mut ensin nuo työasiat kuntoon.

 

[t-06---p-08]

stressinpoikasta kenties vain? ja ehkäpä tahtoo tuolla myös kuulla sinun suustasi jotain, että et halua että lähtee jne.. toivottavasti näin!!

 

[ap]

No en kyllä usko että toista on. Hieno mies se on, vaik välillä juntti onki. Aamulla ennen ku lähti töihin nii rakasti nii maan valtavasti minuu ja meidän lapsia...
Eikä oo ikinä ollu paha meille.
Miten kukakin tuon maagisen 30 vuotta täyttäessään on reagoinu? Mulla itellä kun ei siitä vielä ole kokemusta.

 

[mä]

mä just mietin sitä että onko pettänyt sua tms. yleensä tuo lässytys että ku ei ole tarpeeksi hyvä tms kätkee kyllä jotain ihan muuta taakseen. tai oliskohan sitten masentunut,kokee ettei riitä. vaikee sanoo. paska tilanne sulla

 

[Koivunkäpy]

jospa sillä on riittämättömyyden tunne, yrittää kaikkensa että rahaa ois tarpeeks (panaa pitkää päivää/viikkoo ) mut sä et oo kommentoinu asiaa mitenkää? tms? meillä jos alkaa mennä työhomma överiks ni mä puhallan pelin poikki, onnek nykysessä paikassa on niin että max.3vk voi tehä putkeen sit pitää olla vkl kotona, mut edellisessä paikassa pahimillaan äijät paino 12hpäiviä 4vk putkeen..

Ja minen osaa ilmaista taaskan itteeni, tämä ei nyt tarkottanu et vika ois sussa, ei todellakaan, mut kaveri vasta valitti että tekee kaikkesa et ois rahaa jne ja sit toinen ei huomioi millää lailla asiaa..

 

[EpätoivoisenRento]

Meillä mies käyttäytyi just noin potiessaan työuupumusta! Aloin ihmetteleen outoa käyttäytymistä, joka meillä ilmeni nukkumisena ja jonkinasteisena masennuksena, alkoholia ei käyttänyt. Joskus sitten täällä palstalla ihmettelin asiaa "ääneen" ja sain pelkkää asiallista palautetta, tukea ja neuvoa. (Kiitos!!!). Mainitsin miehelle työuupumuksesta ja että muutos on tapahduttava! Onneksi meillä puututtiin asiaan varhaisessa vaiheessa ja mies itsekin tiedosti uupumuksensa. Mitään pahempaa ei siis tullut.

 

[ap]

Minä olin miehen kans puhelimes aamulla ja puhuin et entäs jos hölläis tahtia, ettei pala loppuun. Kun ei oo nukkunu aikoihin kunnolla. Mut hän vaan sano et ei ole varaa olla pois töistä..
Minä oon tukenu ja seissy hänen päätösten takana. Koskaan en ole valittanu ettei meillä ole taloo tai muuta maallista mammonaa. Meil on ihana perhe, ja joo, mulla on joitain masis oireita ollu, mut ihan sen takia, kun oon nyt ollu pikkasen syrjäytyny tänne mettään. Mut koskaan en ole vaatinu Minä oon onnellinen, me tullaan ihan hyvin toimeen. Tarjouduin jopa et meen itekki töihin, niin ei sekään sit ollu hyvä, kun on pienet lapset.
Rakkautta meillä on, sitä ei tarvii miettiä. Mut miks hään on itte tehny nuo paineet itelleen? Vai oonko minä tahtomattani sitten kuitenkin??? ;(

 

[tuttua]

Meillä mies 32 ja minä 27 ja meillä molemmilla varmaan joku kriisi päällä...mies kärttyää tosi paljon, olen onneksi jaksanut suhtautua pääasiassa kärsivällisesti, hieronut iltaisin, antanut nukkua päikkäreitä jne vaikka olen itsekin ihan sippi ja kriiseissä...meitä väsyttää lähinnä tämä ympäristö, jossa asumme ja siksipä meneekin kohtapuolin talo myyntiin ja muutamme uusiin kuvioihin! jospa elämä tästä taas kirkastuis! Kannattaa muistaa ettei elämää helpoksi ole tarkoitettukaan ja kaikki tunteet, tuntemiset ja pahat olotkin ovat loppujenlopuksi vain osa elämää!! Koittakaa jaksaa, ei kannata luovuttaa!!!!

 

[EpätoivoisenRento]

Minä olin miehen kans puhelimes aamulla ja puhuin et entäs jos hölläis tahtia, ettei pala loppuun. Kun ei oo nukkunu aikoihin kunnolla. Mut hän vaan sano et ei ole varaa olla pois töistä..
Minä oon tukenu ja seissy hänen päätösten takana. Koskaan en ole valittanu ettei meillä ole taloo tai muuta maallista mammonaa. Meil on ihana perhe, ja joo, mulla on joitain masis oireita ollu, mut ihan sen takia, kun oon nyt ollu pikkasen syrjäytyny tänne mettään. Mut koskaan en ole vaatinu Minä oon onnellinen, me tullaan ihan hyvin toimeen. Tarjouduin jopa et meen itekki töihin, niin ei sekään sit ollu hyvä, kun on pienet lapset.
Rakkautta meillä on, sitä ei tarvii miettiä. Mut miks hään on itte tehny nuo paineet itelleen? Vai oonko minä tahtomattani sitten kuitenkin??? ;(

Älä sinä nyt itsestäsi syyllistä tee!!

Mielestäni tuo on niin selvästi työuupumista ja mitättömyyden luuloa.
Onko miehelläsi ennen ollut puheita ettei riitä sinulle, ei ole tarpeeksi varakas tai ei muutoin pysty tyydyttämään materiaalista ja rahallista tarvettasi? Jos ei niin nuo kuului meillä oireiluun josta aijemmin kerroin.
Miten tuttu miehesi pomo on perheellesi? Voisitko hänen kanssaan puhua jos miehesi saisi hiljennettyä tahtia ennen kun palaa loppuun? Meillä pomo on läheinen sukulainen, miehelleni kuin toinen isä ja pidetään paljon yhteyttä. Minä rohkaisin mieleni ja sanoin pomolle että nyt tilanne vaatii rauhoittumista ja pomo teki kaikkensa että tilanne selviää. Hankalampi juttu, jos pomo täysin outo.

 

[tuttua]

Minä olin miehen kans puhelimes aamulla ja puhuin et entäs jos hölläis tahtia, ettei pala loppuun. Kun ei oo nukkunu aikoihin kunnolla. Mut hän vaan sano et ei ole varaa olla pois töistä..
Minä oon tukenu ja seissy hänen päätösten takana. Koskaan en ole valittanu ettei meillä ole taloo tai muuta maallista mammonaa. Meil on ihana perhe, ja joo, mulla on joitain masis oireita ollu, mut ihan sen takia, kun oon nyt ollu pikkasen syrjäytyny tänne mettään. Mut koskaan en ole vaatinu Minä oon onnellinen, me tullaan ihan hyvin toimeen. Tarjouduin jopa et meen itekki töihin, niin ei sekään sit ollu hyvä, kun on pienet lapset.
Rakkautta meillä on, sitä ei tarvii miettiä. Mut miks hään on itte tehny nuo paineet itelleen? Vai oonko minä tahtomattani sitten kuitenkin??? ;(

Samoja paineita minunkin miehelläni!! Tuntuu ettei rahat riitä, eikä ne riitäkään ja mies kokee että päävastuu tienaamisesta on hänellä, niinkuin se meillä onkin. No, parempipalkkainen työpaikka nyt haussa tämän muutto-suunnitelman myötä...joskus on parempi aloittaa kaikki ihan alusta! Se on karseaa, kuinka talousasiat voivat ajaa miehet loppuun...moni mies tuntee vastuunsa niistä vähän turhankin rankasti!

 

[d u m b o]

Ai mä en ole ainut joka kärsii "työuupumuksesta" (kotiuupumuksesta) ja voi olla että 30 kriisiäkin pukkaa. Taannoin käskin miehenkin ettiin itselleen uuden emännän, joka ostaisi mut ulos tästä kämpästä.

Juu neuvoksi ap:lle sanoisin, että ota miehesi sanat tosissaan, vaikka eron ei tarvi ratkaisu olla, joku muutos elämään olisi paikallaan. Muutoksen ei tarvitse välttämättä isokaan olla, kunhan miehesi olo helpottuu.

 

[ap]

KIITOS kaikille neuvoneille. Asioita puhuttu puhuttu puhuttu. Itketty ja halattu ja puhuttu.
Kovan työn sai tehdä, että sai miehen osallistumaan keskusteluun, mutta se kannatti. <3 Kiitos <3