Miten täällä on niin monella huono mies?

  • Viestiketjun aloittaja "huh"
  • Ensimmäinen viesti
Mä kyllä ihmettelen ihan samaa. Muuttuuko miehet sellaisiksi ajan kanssa, onko rakkaus niin sokeaa vai tyydytäänkö vaan ensimmäiseen kaksilahkeiseen, joka vastaan kävelee? Tulee kyllä aina onnekas olo, kun käy palstaa lukemassa. Tosin on se mies aika tarkkaan valkattu ja hyvin hoidetaan suhdettamme. Mutta toisaalta tässä on takana yhteistä matkaa vasta päälle seitsemän vuotta, että ehtiipä noita ongelmia tulla meillekin vielä eteen.
 
"vieras"
Ei pelaa? Häh? Miten tuo liittyi hyvää mieheen? Ei mulla sitten kai olekaan. :whistle:
Kai tässä tarkoitetaan sellaista aamusta yöhön tietokoneen tai jonkin muun pelilaitteen edessä nyhvöttävää miestä, joka ei kesken pelaamisen pysty keskittyyn mihinkään muuhun, eikä häntä saa häiritä kun toinen tahtoo pelailla. Joo en tykkää minäkään miehistä jotka käyttää yhteisen, koko perheen yhteisen tai edes omankaan ajan noin huonosti...
 
"huh"
[QUOTE="vieras";28804969]Kai tässä tarkoitetaan sellaista aamusta yöhön tietokoneen tai jonkin muun pelilaitteen edessä nyhvöttävää miestä, joka ei kesken pelaamisen pysty keskittyyn mihinkään muuhun, eikä häntä saa häiritä kun toinen tahtoo pelailla. Joo en tykkää minäkään miehistä jotka käyttää yhteisen, koko perheen yhteisen tai edes omankaan ajan noin huonosti...[/QUOTE]

Tuota tarkoitin sekä sitä ettei pelaa lottoa,kenoa yms toluttomasti ja kaikkia rahoja.
 
Theoria
Oisko niin, että huonossa suhteessa olevat viettävät paljon aikaa keskustelupalstoilla... Tai vaimon jatkuva palstailu ajaa hyvänkin miehen alkoholismiin tai uhkapeluriksi? :D
 
lonesome
Kyllä mun mies ainakin muuttui, mutta niin muutuin minäkin, olimme niin nuoria vielä kun menimme yhteen ja perhe perustettiin siitä aika pian.. Hän oli vastuullinen kyllä, mutta ei sitä vastuullisuutta voi tietää ennen kun ne isot vaikeudet tulee.. Jäin aika monessa asiassa yksin. Edelleen. Hän on kuitenkin monelta kannalta hyvä mies, mutta tunteellisesti ja arjessa koen, että olen yksin. Vanhempana on kyllä mukana, mutta jotenkin kakkosena ja ei niin mielellään ja ilolla ota niitä asioita hoitaakseen vaan valituksen kanssa kaikki asiat.
 
..
Mun mies tekee kaikkea noita mitä mainittiin.. Juo, pelaa liikaa, on öitä pois joskus juomisen yhteydessä ja mitä vielä? Oon täälläki valittanu millon mistäki mitä tekee tai on tekemättä. Kaikkea noita ei tehny ennen lapsen syntymää joten turha syyllistää. Kyllä ne voi muuttua nääs.
 
Mulla on hyvä mies :). Kiltti, rehellinen ja kunnollinen. Tosin pleikkaa pelaa sillon tällön, mutta minä ja tytär saadaan huomiota yllin kyllin, koska mies aina sanoo, että hän ei siitä hermostu jos tullaan lähelle tai keskeytetään miehen pelaaminen. Eikä tosiaan ole kertaakaan suuttunu, hymyilee vaan :). Välillä on yöhön saakka kalastamassa ja tulee kotiin, sillon yleensä herättää mut ja antaa pusun ja halaa :). Ohimennen kosketaa aina ja joka paikassa, ei häpee vaikka muut ihmiset näkis. Antaa joskus pusun, kun vaikka seisotään kaupassa tai nappaa kainaloon :). 16. päivä ollaan seurusteltu 5- vuotta ja kihloissa ollaan oltu neljä vuotta :). Nautitaan toistemme seurasta ja meillä on hyvin samantyyppinen huumorintaju ja aika monessa asiassa ollaan samalla aaltopituudella, tekee elämästä jännää :)
 
Kyllä mulla on ihan uskomaton mies. Hoitaa lasta niin uskomattoman kärsivällisesti ja jaksavasti että olen ihan kateellinen. Sillä riittää aina aikaa ja tarmoa meille töiden jälkeen. Ikinä ei tule kotiin naama väärinpäin ja jaksaa kuunnella sekä auttaa ongelmissa. Ei käy enää baareissa, viihteellä, pelaa harvoin ja jopa haluaa siivota usein :D
 
"vieras"
Minulla on hyvä mies. Mutta kukaan ei ole täydellinen, joten jos minä kertoisin täällä vain miehen huonot puolet, niin aika onnettomalta meidän suhde kuulostaisi.

Mies ei saa likaisia astioitaan koneeseen eikä likaisia vaatteita pyykkikoriin, pyykkikonetta hän ei osaa edes käyttää. Äitiään hän käy katsomassa pari, kolme kertaa viikossa - anoppi asuu samassa kaupungissa kuin me. Harrastuksissaan mies viipyy monesti viikonloputkin. Imurin ääni särkee miehen korvia eikä hän siivoa kuin pakotettuna.

Toisaalta mies tekee arkisin ruuat, osaa käydä kaupassa ilman minun tekemää ostoslistaa, on uskomattoman upea isä meidän teini-ikäisille lapsille, ei motkota eikä nalkuta, on luotettava, halaa, pussaa ja puhuu, on sosiaalinen ja vaikka mitä vielä. Minusta parasta on se tietoisuus, että sattui minulle tai lapsille mitä tahansa, mies ei jätä meitä selviämään yksin. Viime syksynä sairastuin pahasti enkä mitenkään olisi selvinnyt ilman miehen tukea.
 
"vieras"
mulla on myös todella ihana mies :) mulla oli edellisessä suhteessa kaikin puolin huono tapaus joten tällä hetkellä olen onnellinen enkä tuota ihanuutta päästä koskaan menemään
 
vierass
Ei oo mun mies mikään täydellinen. Nuorena ollaan menty kimppaan, yhdessä on kasvettu ja rämmitty kriisien yli. Molemmat on muuttunu siitä, mitä oltiin teineinä. Kotoota muutettiin yhteen, että kyllä sitä arkea aika pitkään sai tahkoa että se alkaa sujua, vieläkin joskus on erimielisyyksiä.

Mutta sanotaan näin, että ollaan niin monesta kuopasta noustu ylös yhdessä, mihin toiset on kompastunu ja jääny makaamaan, että meidän suhde on erittäin hyvä. Mä kun olen sen ihan kokenut oikeassa elämässä enkä vaan ruusunpunasissa kuvitelmissa että tuo ei minua jätä vaikka mikä tulis. Sama toisinpäin. Oleellista ei ole se mitä kriisejä suhteessa tapahtuu, vaan se miten ne osataan ratkoa ja antaa anteeksi, sekä oppia niistä.
 

Yhteistyössä