Miten tää eroaminen voi olla näin vaikeeta?!!

Mä mietin jatkuvasti eroa ja uuden elämän aloittamista.
(Olen miettinyt nyt kohta kaksi vuotta).

En vaan saa lähdettyä.
En kestä ajatustakaan siitä tavaroiden erottelusta, riidasta, luopumisesta.

Tiedän, ettei tämä ole muuta kuin läheisriippuvuutta.

Olen ehkä toivonut miehen muuttuvan, mutta ei se tajua eikä ilmeisesti edes halua. Pelkkää paskaa yhdessä paketissa. Miksi just minun kohdalleni, miksen voinut potkaista sitä pois elämästäni silloin teininä, kun ei ollut yhteistä huushollia?!
(Tosin nytkään emme asu yhteisveloin hankitussa omakotitalossa, mutta kalusteet ym. yhteisiä.)

 

Voisiko järkevä selitys olla se, että en ole yksinkertaisesti vielä valmis eroamaan tuosta miehestä?

Vaikka tiedän jo haluavani jotain muuta, niin silti tarvitsen vielä aikaa kypsyä tilanteeseen ja koko ukkoon, jolloin olen entistä vahvempi enkä ainakaan kadu tai murehdi.

NIINHÄN?!

 

Voisiko järkevä selitys olla se, että en ole yksinkertaisesti vielä valmis eroamaan tuosta miehestä?

Vaikka tiedän jo haluavani jotain muuta, niin silti tarvitsen vielä aikaa kypsyä tilanteeseen ja koko ukkoon, jolloin olen entistä vahvempi enkä ainakaan kadu tai murehdi.

NIINHÄN?!

Kyllä! Mulla sunnilleen sama tilanne, uskon et tämä ajatustyö on samalla myös "surutyön" tekemistä. Välillä olen ollut TOSI lähellä lähtemistä... ja sit taas palannut "arkeen".
Mun terapeutti sanoi ettei kannata kiirehtiä (välillä ärsyttää oma vetkuttaminen), että hän aikoinaan mietti/ kypsytteli eropäätöstä KOLME vuotta, eikä heillä ollut lapsia.

 

Vastausta en osaa antaa mutta painin itse samojen ongelmien kanssa. Mikä miehessäsi on se suurin vika, jonka vuoksi haluat erota?

 

Nyt reippaasti otat itseäsi niskasta kiinni. Lähteminen ei ole helppoa, mutta tiedät varmasti itsekin ettei elämänne enää paremmaksi muutu. Jos kaksi vuotta olet jahkannut, niin nyt kannattaa toimia vaikka tuntuisi miten vaikealta. Kyllä ne asiat järjestyy, pelkäätkö yksin jäämistä?

 

Mä taas en tiedä muuta kuin että lasten kannalta se on hankalaa. Liian hankalaa. Ihan liian hankalaa! |O *kiljuu*

 

No onhan se aina hankalaa, lähteä sellaisen luota jota on ainakin joskus rakastanut. Muutokset on muutenkin yleensä pelottavia.

 

täällä myös yksi vaimo joka on niin tässä arjessa vaan ettei saa lähdettyä, ero ollut mielessä monta kuukautta ellei jopa vuosia mutta ei se vaan ole niin helppoa ja sitä ihmettelenkin että miksei se ole helppoa?

 

täällä myös yksi vaimo joka on niin tässä arjessa vaan ettei saa lähdettyä, ero ollut mielessä monta kuukautta ellei jopa vuosia mutta ei se vaan ole niin helppoa ja sitä ihmettelenkin että miksei se ole helppoa?

Mä en enää ihmettele, mä tiedän jo.

Enkä suosittele kokeilemaan.

 

moni kypsyttelee eroajatusta vuosia.. jopa vuosikymmeniä.. sit kun siihen lopulta on valmis niin sit sitä pystyy lähtemään ja viimein jättämään sen paskan lopullisesti taakseen.

toista ihmistä ei valitettavasti voi muuttaa.. se on jokaisesta itsestään kiinni haluaako muuttua ja panostaa suhteeseensa.

tsemppiä ja jaksamista tulevaisuuteen!