Miten synnytyskivun kestää tai miten siitä selviää?

Miten selviää järjissään saati hengissä niin kovasta ja hurjasta kivusta?

 

Epiduraalilla selvisin oikein hyvin. Ja kaippa siitä ois ilmankin selvinny jos ois ollu pakko.

 

Eipä sitä oikein kestäkään. Tuntuu että siihen kuolee ja toivoo vain että se loppuisi..... Mutta kun se lapsi syntyy: ne unohtuu heti.

 

Jotenkin siitä vaan selviää. Mutta on se helvettiä! Siis OIKEASTI! Pahempaa kuin voit edes kuvitella! Silloin tuntuu että kuolee ja melkein toivookin sitä. Niin käsittämätön tuska joka kestää ja kestää, olet epätoivoinen ja tekisit mitä vaan että kipu loppuisi... Synnytttäminen on hirvittävää. Sitä ei mielellään sano esikoista odottavalle mutta olenpas kerrankin rehellinen!

Huh, onneksi mulla on lapset tehtynä. Ei enää ikinä sitä!!!

 

Kolme viimesintä synnytystä pelkän ilokaasun voimalla, ja pakko myöntää että joka kerta oon luullu kuolevani niihin kipuihin. Vaan onneks ne unohtuu samantien kun vauvan saa rinnalle. <3

 

Selviää siitä kun ajattelee ettei tämä enää seuraavana päivänä satu. Ja epiduraali auttaa.

 

Sain neuvolasta ohjeen keskittyä kipujen aikana johonkin meille tärkeään hetkeen/maisemaan. Ja etukäteen päätinkin ottaa keskittymisajatuksekseni patikkaretkemme leiripaikan, joka oli ollut upea kokemus.
Tuntuu hassulta, mutta se oli ikään kuin turva, johon pakenin, kun kipu oli kovimmillaan. En antanut kivun viedä minua mennessään.

Kyllä siitä selviää!

 

Ei ne kivut oikeasti niin kovia ole, kun etukäteen pelkää.

 

En tiedä. Siitä selviää. Sairainta kipua, jota olen eläessäni kokenut, mutta sen kyllä unohti minuutin sisään.

 

[QUOTE="...";30237645]Ei ne kivut oikeasti niin kovia ole, kun etukäteen pelkää.[/QUOTE]

juu ei...

 

Nämähän on hyvin yksilöllisiä asioita.

Ekassa mä selvisin hyvin kun sain kaikki mahdolliset lääkkeet. Lisäksi olin harjoitellut Epi-No-laitteella. Tokassa synnytyksessä en ehtinyt saada kuin ilokaasua ihan lopussa. Silti selvisin hyvin. Kipu oli voimakasta, mutta samalla siedettävää.

Jollain tavalla olen jopa nauttinut molemmista synnytyksistä. On jäänyt pelkästään positiivisia muistoja.

 

Hyvä valmistautuminen auttoi mulla paljon, ja samoin se, kun kivun keskellä toistelin ääneen "ei oo mitään hätää, kaikki on hyvin. Ei oo hätää." Pyrin rentouttamaan leuan ja hyräilin matalalla äänellä. Just se, että ei anna kivun viedä mukanaan, auttoi eniten.

 

juu ei...

No ei ole.
Elokuvien ja liioittelevien puheiden perusteella olin saanut sellaisen kuvan, että synnytyskivut ovat ihan järkyttäviä ja alkavat heti aivan tuskaisina, kun todellisuudessa kipu on pitkälti ihan siedettävää ja vasta ponnistusvaiheessa kamalia.

 

[QUOTE="Marie";30237627]Jotenkin siitä vaan selviää. Mutta on se helvettiä! Siis OIKEASTI! Pahempaa kuin voit edes kuvitella! Silloin tuntuu että kuolee ja melkein toivookin sitä. Niin käsittämätön tuska joka kestää ja kestää, olet epätoivoinen ja tekisit mitä vaan että kipu loppuisi... Synnytttäminen on hirvittävää. Sitä ei mielellään sano esikoista odottavalle mutta olenpas kerrankin rehellinen!

Huh, onneksi mulla on lapset tehtynä. Ei enää ikinä sitä!!![/QUOTE]

Tämäkin riippuu niin paljon ihmisestä.
Mä olen kahdesti synnyttänyt ilman puudutuksia, sattuuhan se. Mutta en luullut kuolevani. Avautumisvaihe ei mielestäni ollut kovin kummoinen, ponnistusvaihe kurjin on ollut.
Kolmannenkin kerran suostuisin siihen hommaan ihan mielelläni, ja ilman puudutuksia silloinkin.

Sappikohtauskin teki kipeämpää kuin synnytys.

 

Selviäähän siitä, kun ei siinä tilanteessa oikein ole muuta vaihtoehtoa. Ei voi oikein sanoa, että en nyt selviä otetaan aikalisä. Mutta ei se kivaa ollut- ajattele sillai että tää kestää nyt minkä kestää eikä tälle mitään voi enää tässä vaiheessa. Siihen ei kuole ja se menee ohi. Kai sitä kutsutaan kivun yläpuolelle nousemiseksi ;D

 

Et tule selviämään, luultavasti kuolet siihen kipuun.

 

Kaksi synnyttäneenä ilman kaasuja ja pistoksia sanon että se on turha etukäteen miettiä kuinka paljon se sattuu. Ei mulla ainakaan niin paljon sattunut että olisin laittanut pääni sekasinsa ilokaasuilla saatikka antanut jotain piikkiä laittaa itteeni. Jokainen on yksilönsä ja toisilla ei satu sen enempää, mulla on aika korkea kipukynnys mutta täytyy sanoa että sappileikkauksen jälkeen olin paljon kipeämpi kuin synnytyksessä, silloinkin syynä oli sappinesteen pääsy mihin sattuu, kun suoni ei kestänyt. Eli katsot kuinka itselläsi sattuu ja lääkärit kyllä lievittelee kipuja, jos on tarve. Ainut kohta missä minulla sattui, oli se kun pää tuli läpi ja repesin parin tikin verran.

 

[QUOTE="...";30237645]Ei ne kivut oikeasti niin kovia ole, kun etukäteen pelkää.[/QUOTE]

Kyllä ne on. Mulla aukes paikat kolmannen synnytyksessä puolessa tunnissa 3cm->10cm ja kyllä se kipu oli ihan oikeasti kova. Muutoin en ole mitenkään kipuherkkä, esim. särkylääkkeitä käytän vain pakon edessä kun mikään muu ei tunnu auttavan.

 

Helposti. Ei ne tuntunut oikeastaan miltään, vaikken saanut edes mitään kivunlievitystä. Vaimolla tosin oli hieman enemmän kipuja.

 

Riippuu joo synnytyksestä ja synnyttäjästä. Pidin itseäni aika kipuakestävänä sissinä, mutta tosi nopea avautumisvaihe kyllä sattui niin saamaristi. Monella siinä menee tunti tolkulla ja kipu on siedettävämpää, joskin sitten pitempiaikaista. Ikinä ei ole niin paljon sattunut (supistukset lähti suoraan 0-100, kun alkoivat), ponnistus meni sitten siinä sivussa.

 

Synnytystä on "turha" etukäteen pelätä, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Itse ainakin heittäydyin osaavan kätilön hoitoon ja hän ohjasi eteenpäin. Vaikka kipu voi olla helvetillistä (mitään sellaista en ole ennen kokenut), niin silti pää on pidettävä kylmänä eli sinä olet pomo, eikä kipu. Se ei tapa ja palkinto on paras mahdollinen.

 

Kun ihmisellä kipu on tarpeeksi KOVAA, ihminen menee shokkiin tai tajuttomaksi.. Kuinka monelle on näin käynyt synnytyksessä? Nimim. Se on kohta menoa ja ensimmäinen tulossa

 

sen kestää kun on vaan pakko kestää, ei sitä kipua voi kukaan ottaa sulta pois

 

[QUOTE="hui";30237723]Kun ihmisellä kipu on tarpeeksi KOVAA, ihminen menee shokkiin tai tajuttomaksi.. Kuinka monelle on näin käynyt synnytyksessä? Nimim. Se on kohta menoa ja ensimmäinen tulossa[/QUOTE]

Ei se kaukana ollut.

 

[QUOTE="hui";30237723]Kun ihmisellä kipu on tarpeeksi KOVAA, ihminen menee shokkiin tai tajuttomaksi.. Kuinka monelle on näin käynyt synnytyksessä?[/QUOTE]

Ei kenellekään.