Toggle sidebar

Miten surra tuntemattomien puolesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surusilmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

surusilmä

Vieras
Mulla on ollut älyttömän paha olla pari päivää sitten tulleen Sairaala- jakson takia, jossa kuoli pieni lapsi. Myös se paljastunut suomalainen pedofiliajuttu on painanut mieltä. Ihmiset ei ole minulle mitenkään tuttuja, mutta pienen lapsen äitinä ja toista odottavana asioiden surullisuus on aivan kamalia, toki raskauden takia oon enemmän herkillä ku yleensä... Helppo olis sanoa, et "mitä sä muitten asioita murehdit", mut mua oikeesti surettaa aivan kamalasti, vaikkei siitä mitään hyötyä kellekään ole!

Miten te kestätte maailman/ ihmisen pahuuden tai sen, et pieniäkin lapsia kuolee?? Antakaa vinkkejä.. Jotain muuta ku "älä välitä.." paitsi jos se oikeesti toimisi :)
 
Mä en kestäkään. Oon hirmu herkkä ja varsinkin uutiset missä on alaikäisiä lapsia koskettaa kaikista eniten. Ja ne uutiset tulee koko ajan mieleen ja joskus uniin.

Joskus on pakko ottaa uutisiin etäisyyttä, kun ei voi kaikkia käsitellä.
 
samoin.. en pystynyt hillitsemään itseäni vaan kyyneleet alkoi virtaamaan kun katsoin tuota sairaala jaksoa :( oli niin pieni käärö siinä sylissä ja kun hänet laitettiin sinne kaappiin... :`(
 
Teen parhaani parantaakseni ihmisten elinoloja ihan työkseni. Ja vapaa-ajalla sama juttu. Ihmisiä kuolee koko ajan, kaikkia ei voi kehittyneinkään lääketiede auttaa.

Kliseenomaisesti: "Anna minulle voimaa hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, ja voimaa muuttaa ne, jotka voin, ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan".

Se tehdään, mikä voidaan. Mille ei mitään voida, kai se suru sitten ainakin pitää mielessä, että mikä on tärkeää ja mikä ei, millaista on olla tunteva ihminen jne.
 
Unohdatteko jutut ajan kuluessa? Jokin aika sitten sain kuulla Baby Briannasta, sekä kaikki varmaan tietää Baby P:n tarinan, sekin pyörii mielessä usein, kun oma tytär on pian sen ikäinen kuin poika kuollessaan. MITEN sitä oikeen kovettaisi itsensä? Oon itkenyt nuiden kaikkien puolesta aivan hyperventilaatioon asti, miten siitä saisi jotenkin siedettävempää itselle...???
 
Vinkkejä en oikein osaa antaa, mutta itse oon huomannu äitiyden myötä muuttuneeni ihan samanlaiseksi (raskaudessa alko ja päällehän se jäi).. Varsinki just noi lapsiin kohdistuvat jutut tuntuu oikeasti tosi pahalta. Kaipa tuommoinen herkistyminen toisaalta kuuluu asiaankin ja on ihan terve osa äitiyttä, oman lapsen myötä kun on vaan helpompi samaistua. Yritän kuitenkin olla liikaa miettimättä (siis niin ettei nyt ihan koko maailman taakkaa harteillaan jatkuvasti kanna), mutta kyllä minusta välittää saa ja kuuluukin. Muistaa vaan sitten taas keskittyä takaisin omaan elämäänsä ja kaikkeen siihen mikä on hyvin (mikä on kyllä sitten helppoa kun se oma pikku ihminen on siinä piristämässä päiviä)! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eli kuten Non Compos mentis sanoi, "anna minulle voimaa ..." mistä mä sitä hyväksynnän voimaa oikein repisin :(
Click to expand...

Ei sun mitään rikoksia tartte hyväksyä, vaan ainoastaan se fakta, että olet yksi ainoa ihminen, etkä voi pelastaa kaikkia, et voi estää kaikkea pahuutta. Sulla on ilmeisesti verrattain pieni lapsi vielä, kyllä se siitä vielä.
 
Ihan oman järjen kannalta on tarpeellista sulkea jotkut asiat pois mielestä, kaikkia maailman ihmisiä ja lapsia et vaan pysty pelastamaan ja auttamaan. Itse en raskaana ollessa edes katsonut tuollaisia ohjelmia ihan sen tunnemyrksyn takia mikä siitä olisi syntynyt ja olen siitä ihan tyyvyväinen itselleni. Jos haluaa auttaa, niin melkeinpä rahallinen tuki varsinkin näin joulun alla on ihan fiksu juttu eli lahjarahat vaikka Unicefin tilille ja lähisukulaisille kortti, jossa asian voi kertoa vaikka runomuodossa mihin lahjarahat on tänä vuonna menny ja kaikki on iloisia ja saavat hyvän joulumielen.
 
Jep, siis mä olen lähettänyt vaatteita orpokodille, ensi- ja turvakodeille, osallistutaan aina Elämä Lapselle- keräykseen ja just noihin tollasiin.. Tuntuu vaan ettei se riitä, ei mikään riitä, mä varmaan sekoon joku päivä ku surettaa niin. Tulee niin voimaton olo, niin PIENI olo, ja mä vihaan sitä *GRRRR*. "Pitäis pystyy tekee enemmän." Vaik tiiän et nyt en varsinaisesti voi keskittyä ku olemaan omille lapsilleni se paras mahdollinen äiti, ja auttamaan just tolleen järjestöjen kautta. Ja hoitoalalle sitten ku opinnot mahdollista...
 
Musta tuli hirveä herkkis oman lapsen myötä. Tämän takia mä luen uutisia vaan sieltä täältä ja jos on joku kamala uutinen niin mä en lue sitä, tai jos luen niin vain pääpiirteittäin. Mä ajattelen uhreista yleensä kauniisti, siis vähän niin kuin lähettäisin heille hyviä ajatuksia. Kuulostaa naiivilta, mutta näin mä teen ja toivon että ne tuolla jossain saa mun ajatukset =)

Sitten mitä mä teen konkreettisesti, niin mä laitan kuukausittain rahaa menemään KUA:n kautta milloin minnekin. Yleensä naisten ja lasten asiat saa mun rahat. Joskus tulee myös laitettua rahaa kotimaahan mielenterveyspotilaille.
 
Mä en voi mitään sille, mutta mä en halua lukia noita pedofiili-ryhmäseksi-juttuja. Jo pelkät otsikot saa kylmät väreet menemään enkä mä halua lukia niitä juttuja. Sen verran tiedän, että kyse on ollut pienistä lapsista.

Tulee vain niin paha olo tuosta koko jutusta. :|
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa