Miten suojella pientä kovakouraisilta kavereilta?

Meillä on tullut ongalmaksi ystäväperheen vajaa kolme vuotias tyttö, joka käy jatkuvsti 1v2kk ikäisen poikamme päälle. Hän hakkaa poikaa kaikella mahdollisella käteen sattuvalla, tönii, heittelee tavaroilla ja kaikista kamalinta on, että hän yrittää työntää sormiaan pojan silmiin.

Me tietysti miehen kanssa yritämme pitää pojan kaukana tytöstä, mutta tämä käy moksimassa poikaa vaikka tämä istuisi minun tai isänsä sylissä. Tytön vanhemmat eivät saa tytölle minkäänlaista kuria tai isä yrittää kyllä, mutta äiti vesittää nekin yritykset. Viimeksi tavatessamme tytön isä hemosutui ja käski muksunsa omaan huoneeseen. Tyttö lähti itkien, mutta äiti meni heti perässä ja haki tytön pois ja pussaili ja halaili tätä. Siis sehän oli sama kuin olisi kiittänyt tyttöä ja sanonut, että jatka samaan malliin. Niinhän hän tietysti tekikin ja taas sai poika kyytiä.

Me olemme katsoneet parhaaksi pysyä erossa koko perheestä, kun tämä meno ei tunnu rauhoittuvan ja vanhemmat eivät näytä ymmärtävän, että saattaa tulla oikeasti vahinko kun sormia työnnetään silmiin jne.

Olen suunnitellut pikkuhiljaa työelämään palaamista, mutta nyt tuntuu etten taida uskaltaa poikaa viedä hoitoon, jos tuon tytön kaltaisia lapsia on enemmänkin. Poika kun ei osaa vielä puhua eikä siis voi kertoa kiusaamisesta saati mitenkään puolustautua. Serkultani, joka asuu eri paikkakunnalla kuulin, että tarhassa jossa hänen lapsensa ovat on myös ollut vastaavanlaista ja henkilökunta on vain hyssytellyt asiaa.

Haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä aiheesta. Onko hoitopaikoissa kunnon kuri lapsilla? Onko tällainen häiriökäyttäytyminen tarhassa tavallista ja miten siihen suhtaudutaan? Mitä mieltä muuten olette lasten väkivaltaisesta käytöksestä ja miten siihen tulisi puuttua?

 

Hei
Ymmärrän huolesi.. itselläni huoli on vain päinvastainen. Oma poikani 1,8 wee on juuri tuollainen "kauhukakara". Kyse ei ole meillä siitä etteikö tapoja ole yritetty opettaa.. on yritetty lyömisen sijasta näyttää miten nätisti silitetään ja annetaan vaikka suukko poskelle. Meillä ikää nyt vain on sen verran ettei vielä ymmärrys ole kehittynyt. Meillä passitetaan huoneeseen ja välillä istutetaan pinnasängyssä ja pois pääsee jos osaa olla nätisti.. sama joudutaan toistaa perä jälkeen usein eikä itkevää poikaa todellakaan mennä heti paapomaan. Tämä vain ei ole toistaiseksi vielä auttanut mutta hartaasti uskon että ajan kanssa. kaikki ei ole aina vanhemmista kiinni vaan lapset sattuvat olemaan tempperamentiltää erilaisia.

Lapsesta on kai kivaa kun saa aikaa palosireenimäisen ulvonnan toisessa aikaan. Usein moititaan tuollaisen lapsen vanhempia ja varmasti joskus on syytäkin mutta voin kertoa ettei se ole mukavaa "kiusaajan" vanhemmillakaan. Itselläni on jatkuva huoli että miten kauan tätä vielä kestää.

Lapset tarvitsevat tilanteita missä harjoitella elämään nätisti muiden lasten kanssa. Jos heitä vältellään eivät he näitä tilanteita saa. Ei muuta kun yhdessä lattialle touhuamaan. Puhukaa asiasta vanhempien kanssa älkääkä tehkö "katoamistemppua". Tehkää yhteinen sopimus että kukin "vartioi" omaansa.

En minä muuta osaa sanoa.

Kaikkea hyvää!!!

 

Onhan tuo "tappelu" ihan tavallista...toiset jää alakynteen niinku meänki poika...tarhoissa on vähän eroavaisuuksia, tietty hoitajistaki riippuu...meän tarhassa (olen kuullut) että on aika huono meiniki...ei kauheasti puututa ja lapset on alkaneet jo jengiytymään!!!??? Aika hurjan kuulosta, mut siis tosiaan kuulopuheita.

Mie olen tuolla kerhoissa ottanu tavaksi missä me kuljetaan, että kaikki saa "komentaa" kaikkia...eikä anneta periksi. Tuossa tilanteessa on tietty vaikea, kun näkee että äiti toimii tavalla, jolla et itse toimisi, mutta ei kait siinä muu auta ku sulattaa...
Oletko sie itte komentanu lasta, kun se on tullut lyömään, joskus "ulkopuolisen" komento toimii paremmin. Lastenhan on tosiaan opittava hyväksyttävää käyttäytymistä ja toisten tekemisiin on vaan puututtava sen miljoona kertaa päivässä...jos voit niin puhu niiden vanhenpien kanssa, että haittaako jos sie komennat ja sanot ettet sellasta hyväksy...luulis ettei järkevät vanhemmat hanttiin laita...

Tiiä sitte, tuo tarhahomma on sitte vähän vaikeampi ku niitä lapsia tosin piisaa eikä hoitajat ehdi samallailla juoksemaan perässä ja vahtimaan koko ajan. Nuin pienellä kun sitten tulee itku niin ei pysty ees selvittähän mitä on tapahtunu, kun ei osaa sanoa, mutta kyllä ne siitä oppii - puolustautumaankin. Ja onhan se toisaalta ihan hyvä ettei kasva pumpulissa...jos nyt jotain positiivista haluaa tästä repiä =) . No tulipahan taas sepostettua...

 

Joo, kyllähän toi vartiointi sujuu tietysti tuon tytön kohdalla, kun ollaan koko ajan paikalla, mutta en minä kyllä viitsi enää poikaa viedä hakattavaksi, kun selvästi jo ihan pelkää tuota tyttöä. Enkä kyllä ole yleensä kovin suojelevainenkaan, mutta nyt tilanne on sellainen, että kohta poikaan sattuu pahasti niin rajua on tämän tytön käytös. Eikä siitä mitään tule, että me alamme vierasta lasta kasvattamaan varsinkin kun ainakin äidillä on sellainen asenne ettei tytön käytökselle mitään voi, hän on vain vilkas. Ollaan kyllä komennettu tyttöä olemaan nätisti ja lopulta sitten sanottu, että sinä et tule pojan lähelle. Aiti ei näytä tykkäävään, että puutumme asiaan, eihän hän anna edes tytön isän lastaan komentaa.

Minusta tällaiset tilanteet pitäisi kertakaikkiaan karsia pois. Jos ei muu auta niin pitää sitten lastaan vaikka sylissä väkisin, ettei pääse muksimaan toista. Enkä nyt tarkoita mitään pientä tönimistä tai kiusan tekoa vaan tässä tapauksessa on tosiaan ihan vaara, että pienempi loukkaantuu.

No tämän jutun tietysti pystymme valvomaan ja sinänsä asia ei ole niin vakava, mutta tosiaan jos hoidossa tapahtuu tällaista niin en tiedä mitä tehdä. Tietysti ainahan lapset kinastelevat keskenään ja pientä kiusantekoa sattuu, mutta tuollainen fyysinen raju toisen satuttaminen tuntuu kyllä kauhealta varsinkin kun se kohdistuu lapseen, joka ei osaa puhua eikä edes kunnolla kävellä.

Toivottavasti hoitopaikoissa on riittävästi asiansaosaavaa henkilökuntaa, joka pystyy valvomaan lasten tekemisiä, ettei mitään todella pahaa pääse tapahtumaan.

 

meidän vajaa 2 v poika on aika villi myös, hän kiusaa, puree, potkii, nipistää jne ikätovereitaan. Kuria on pidetty siinä suhteessa että emme katso kiusaamista läpi sormien ja kiellämme ankarasti hänen ikävän toiminnan. Mutta joskus tuntuu ettei millään mene pojan jakeluun että on väärin mitä hän tekee. Mutta emme luovuta, eiköhän tämä uhmaikä ja kiusaaminen lopu aikanaan, kun kasvaa ja oppii ymmärtämään. Tuttava-perheet ovat onneksi vielä toistaiseksi ymmärtäneet pojan ikävaiheen, eivätkä ole katkaisseet meihin yhteyttä. He tietävät että tämäkin kuuluu ikään, toisilla lapsilla se ilmenee vähän rajuimmilla otteilla kun toisilla. Eihän se mukavaa ole tietenkään kun joku muu lapsi itkee niin heti saa olla sydän kurkussa että jaahas, meitin poika teki taas jotakin... Mutta eiköhän se tästä..

 

Meidän kohta vuoden ikäinen tyttö on kanssa tosi vilkas ja sosiaalinen. Toistaiseksi vilkkaus on näyttäytynyt vain uteliaisuutena ja niin, että toisiin vauvoihin pitää päästä koskemaan ja tietysti toisen kädessä olevat lelut on kivoja kanssa. Kaverini lapsi on ollut tällainen "kauhukakara", joka mennen tullen töni pienemmät lapset kumoon ja jotenkin nyt kun on oma lapsi talossa, tulee jo valmiiksi paha mieli, kun ajattelen, että kenties jotkut tulevaisuudessa karttavat meidän seuraamme lapseni villkauden ja rajojen haun takia. Vielä ei siis ajankohtaista, mutta kurjalta tuntuu tällaisten "kauhukakaroiden" ja heidän vanhempiensa puolesta.
Tietysti asia on eri, jos kyse on ap:n mainitsemasta tilanteesta eli että äiti paapoo kiusaajaa. Silloin tekee hallaa lapselleen; kukaan ei uskalla tulla lähelle, jos lapsi ei opi, missä rajat menevät.
Mutta jos vanhemmat yrittävät kasvattaa kovapäätä tavoille, toivoisin, että toisilta löytyy ymmärrystä.
Mun mielestä meidän vanhempien on pidettävä mielessä se, ettei käytetä kasvatuksessa fyysisiä keinoja. Se luo lapselle ristiriidan: miksi vanhemmat saavat käydä käsiksi, mutta minä en.
Ap:lle en osaa oikein sanoa muuta kuin että jos vain mitenkään rohkenisit puhua asiasta tytön vanhempien kanssa...

 

Noin 3 vuotiaan jo pitäisi jotain ymmärtää siitä, mitä saa toiselle tehdä ja mitä ei.

Meillä on 2,5 v veljenpoika, joka kävi nappaamassa meidän 1 v tytön kädestä jonkun pienen langanpätkän, jonka tyttö oli lattialta löytänyt. Veljenpojan isä komensi poikaa antamaan langanpätkän takaisin ja kiltisti hän sen antoikin. Myöhemmin vei sen vielä uudelleen 1 v:lle, kun tyttö sen itse vahingossa hukkasi lattialle =)

Ap:n tilanteessa on se hankaluus, että kaveriperheen vanhemmat ovat eri linjoilla kasvatuksen suhteen. Lapsen äiti tekee karhunpalveluksen tyttärelleen sallimalla huonon käytöksen.

 

Riippuu aika pitkälti tuurista. Päiväkoteja on erilaisia. Toisissa on parempi kuri kuin toisissa, ja joissakin tehdään selväksi että ei sallita väkivaltaa, kun taas joissakin on vähän enemmän oman onnensa nojassa.

Yleensä näitä väkivaltaisia lapsia on juuri vanhemmillla, jotka kehuvat, että meidän lapsi on niiiiiin temperamenttinen ja vilkas... eli kyllä todella pieni lapsikin vaistoaa, että äiti ja isä eivät oikeasti vaadi parempaa käytöstä. Ihan kuten aloittajan kuvaamassa tapauksessa.

 

mun on pakko sanoa et meillä kans on villi poika(tutkimuksissa tällä hetkellä)ja se on ollut sitä jo 1,5vuotiaasta lähtien. sanon et ootahan jos teijän lapsesta tulee jossain vaiheessa (esim. n.2vuotiaana) "ilkiö" niin mitäs sit teet?onks se sillon taas teissä vanhemmissa vika? haloo! ikävaiheeseen kuuluu nuo kiusanteot.
mutta osasyy voi olla esim.ylivilkkaus,perheen sisäset ongelmat,luonne ja ikä... minun mielestä on typerää tuollasen perusteella jättää ystäväperhe unholaan.miksi te ette itse ota sitä 3vuotiasta tyttöä syliin esim.holding- otteella,veikkaan et saattas tulla kiusanteolle loppu hetkeksi, jos te kuritatte tyttöä pitämällä häntä sylissä,esim.15minuuttia tai niin kauan kun purnaa vastaan..

 

\

mun on pakko sanoa et meillä kans on villi poika(tutkimuksissa tällä hetkellä)ja se on ollut sitä jo 1,5vuotiaasta lähtien. sanon et ootahan jos teijän lapsesta tulee jossain vaiheessa (esim. n.2vuotiaana) "ilkiö" niin mitäs sit teet?onks se sillon taas teissä vanhemmissa vika? haloo! ikävaiheeseen kuuluu nuo kiusanteot.
mutta osasyy voi olla esim.ylivilkkaus,perheen sisäset ongelmat,luonne ja ikä... minun mielestä on typerää tuollasen perusteella jättää ystäväperhe unholaan.miksi te ette itse ota sitä 3vuotiasta tyttöä syliin esim.holding- otteella,veikkaan et saattas tulla kiusanteolle loppu hetkeksi, jos te kuritatte tyttöä pitämällä häntä sylissä,esim.15minuuttia tai niin kauan kun purnaa vastaan..

Mitenkähän tuo onnistuu käytännössä, kun lapsen omat paikalla olevat vanhemmat ovat jo keskenään eri mieltä lapsen käytökseen puuttumisesta. Taitaisi "ilkiön" äiti ottaa tiukan holding-otteen vieraasta mammasta, joka heidän pikkurinsessaansa ojentaa.

Jos "ilkiön" omat vanhemmat antavat lapsensa kiusata pienempiään, niin kyllä jättäisin ko. perheen unholaan, jos muuten en pysty omaa lastani suojelemaan. :/ Eri asia on jo lapsen vanhemmat puuttuvat tilanteeseen ja valvovat lapsensa touhuja.

 

Oletteko olleet jo ystäviä ennen oman lapsenne syntymää? Eli oletteko hoidelleet tätä ystävänne lasta ennenkuin omanne syntyi? Jos näin on niin kyse taitaa olla siitä että lapsi on mustasukkainen teidän lapsellenne. Voisiko seuraavaa kyläilyreissua suunnitella niin että esim miehenne on oman lapsenne kanssa ja sinä vaikka menisit leikkimään vähäksi aikaa tämän tytön kannsa hänen omaan huoneeseen ja jonku ajan päästä pikkuhiljaa sanoisit että käydäänpä hakemassa poika leikkimään niin voit näyttää hänelle sinun hienoja tavaroita