Poikani syntyi suunnitellulla sektiolla viikko sitten. Sairaalaan menin aamulla 07, poika syntyi 8:41. Aluksi otettiin verikoe, ajettiin karvat, kärrättiin leikkaussaliin, asetettiin tippaletku, puudutettiin (spinaali), asetettiin virtsakatedri, leikattiin, imettiin imurilla kohtu tyhjäksi, leikattiin kiinni. Mies oli leikkauksen ajan pääni vierellä. Puudutuksen alussa tuli lieväää pahoinvointia, joka meni kuitenkin ohi kun tipan kautta annettiin verenpainetta nostattavaa lääkettä. Puudutus onnistui hyvin, en tuntenut mitään, eikä edes mitään paineen tunnetta tuntunut, en siis huomannut edes koska leikataan. Vauva tuotiin pariksi minuutiksi jo leikkaussalissa rintakehän päälle käärössä, sitten minut vietiin heräämöön pariksi tunniksi (jossa sain annoksen morfiinia) ja mies meni vauvan ja kätilön kanssa synntytysosastolle. Parin tunnin päästä minut kärrättiin perhehuoneeseemme, jossa mies ja vauva odottivat. Vauva tuotiin hetkeksi vierelleni ja muutaman tunnin päästä imetin ekan kerran makuultani. Seuraavana aamuna virtsakatedri ja tippaletku poistettiin ja kätilön avustuksella pääsin vessaan. Meinasin pyörtyä kävellessä takas sängylle päin. Sen jälkeen kävin itse vessassa. Iltapäivällä pääsin suihkuun, jossa rupes kans pyörryttämään. Mies hoiti kätilön avustuksella vauvaa. Leikkauspäivä ja sitä seuraava meni aika täysinsängunpohjalla. Kätilö kantoi vauvan imetykseen aina välillä ja vauva oli muuten huoneessamme omassa sängyssä/vierellämme. Joka päivä popsin pillereinä kipulääkkeitä. Kotiin pääsin neljä päivää leikkauksesta. Edelleen (nyt viikko leikkauksesta) otan päivittäin kipulääkkeitä, mutta hieman jo helpottaa ja olo on jo vahva, kävely sujuu reippaasti, ainoastaan sängystä ylös nouseminen tuntuu vaikealta.
