Miten suhtautuisitte, jos 21v siskonne/ystävänne kertoisi olevansa raskaana?

Olin 21v kun plussasin ja mies 22v, mies kosi 3 päivää ennen yllätysplussaa. Ja kokoajan elämä yhdessä on entistä ihanempaa ja täynnä rakkautta... En usko että ihan vielä olemme eroamassa
Ei kukaan kyllä tullut sanomaan kuinka huono tilanteemme on vaan kannusti pitämään lapsen... Ja hyvä niin, olisi välit katkenneet kyseiseen henkilöön kun ajattelee kaiken niin mustavalkoisesti.

 

Olisin onnitellut ja ollut onnellinen siskon puolesta.. Mutta mulla ei ole pelkoa jottas sellasta päivää tulee. :|
Koitappa nyt vaan olla onnellinen siskosi puolesta. Ei ne asiat murehtimalla parane. Elämä menee eteenpäin. Siskosi on onnellinen, ole hänen kanssaan.
Ellet sitten ole katkera.

 

No huhhuh kuin kamala sisko olet! Käyttäydy itse kuin aikuinen ja ole onnellinen siskosi puolesta. Se, että itse olet noin lapsellinen, ei tarkoita siskosi olevan samanlainen.


Ja tiedätkö. Jotkut ihmiset on niin sairaita, että niille lapset on tärkeämpiä kuin opiskelu ja työ! Ajatteleppa sitä ja omia arvojasi.

 

Lapseni ovat minulle maailman tärkeimpiä ihmisiä, vaikka olenkin ensin opiskellut ja hankkinut työpaikan. Mielestäni on vastuuntunnotonta viatonta lastakin kohtaan tuollainen menettely, eihän lapsi pelkällä rakkaudella elä! Luultavasti vanhempani joutuvat maksumiehiksi, kun siskon vauva tarvitsee tavaraa. Minä olen kuitenkin itse hommannut vaunut ja rattaat ja kiikut ja vaatteet, kaiken - luulisi, että siskokin olisi ajatellut hieman pidemmälle. Mutta, toki jokaisen oma elämä. Täytyy vain yrittää olla iloinen, kun sisko itsekin on.

 

Lapseni ovat minulle maailman tärkeimpiä ihmisiä, vaikka olenkin ensin opiskellut ja hankkinut työpaikan. Mielestäni on vastuuntunnotonta viatonta lastakin kohtaan tuollainen menettely, eihän lapsi pelkällä rakkaudella elä! Luultavasti vanhempani joutuvat maksumiehiksi, kun siskon vauva tarvitsee tavaraa. Minä olen kuitenkin itse hommannut vaunut ja rattaat ja kiikut ja vaatteet, kaiken - luulisi, että siskokin olisi ajatellut hieman pidemmälle. Mutta, toki jokaisen oma elämä. Täytyy vain yrittää olla iloinen, kun sisko itsekin on.

Kiiltääkö sun sädekehä nyt tarpeeks

 

Mullakin on jo 2 lasta ja olen 21v. Itse olemme kaikki tytöillemme hankkineet!

Ei se ikä sitä valmiutta ja siitä vastuunotosta mitään kerro

 

Mullakin on jo 2 lasta ja olen 21v. Itse olemme kaikki tytöillemme hankkineet!

Ei se ikä sitä valmiutta ja siitä vastuunotosta mitään kerro

Ehkä ei kaikilla, joillakin on parikymppisinä jo ammatti. Ja vastuuntuntoa.
Siskoni on kyllä fiksu tyyppi noin muutoin, mutta eipä ole ehtinyt ammattia tai työkokemusta hankkia.

 

Olisin tosi onnellinen siskoni puolesta

 

Mullakin on jo 2 lasta ja olen 21v. Itse olemme kaikki tytöillemme hankkineet!

Ei se ikä sitä valmiutta ja siitä vastuunotosta mitään kerro

Ehkä ei kaikilla, joillakin on parikymppisinä jo ammatti. Ja vastuuntuntoa.
Siskoni on kyllä fiksu tyyppi noin muutoin, mutta eipä ole ehtinyt ammattia tai työkokemusta hankkia.

Jaa ja miksi ihmeessä pitää olla ammatti ja työkokemusta ennen lapsen saamista?

 

Jos 21v olisi asiasta onnellinen, onnittelisin ja olisin onnelinen hänen puolestaan. Jos taas aivan murheissaan, niin tietenkin olisin pahoillani hänen puolestaan.

Sisko on nyt 21 enkä osaisi kiireisten opiskelujensa takia kuvitella häntä äidiksi ja mahdollinen raskausuutinen tulisi täytenä yllätyksenä.. mutta tietysti hän saattaisi olla erittäin hyvä äiti kuten kuka tahansa.

Muuten, itselläni oli 21-vuotiaana kaksi lasta.

 

Riippuisi ihmisestä, mutta yleisesti ottaen terve nuori nainen jos olisi, niin iloitsisin puolestaan!

Itselläni oli tuossa iässä jo kolme ja ehdin yliopistotutkinnonkin hutkia kokoon siinä katrasta kaitsiessani miehen tuodessa leivän pöytään. Liputan opiskelu + perhe -yhtälölle :wave:

 

Ikinä ei ole mikään niin paljoa loukannut, kuin erään sukulaiseni sanat, kun raskaudesta kuuli. Olin esikoista odottamaan alkaessani liian nuori hänen mielestään. Jos kunnioittaa siskoaan, niin onnittelee, tukee ja antaa rakkautta. Se elämä on hänen elämänsä - eikä se todellakaan lopu siihen, että saa lapsen kesken opiskelujen. Hänellä tärkeysjärjestys elämässä on toinen - enkä sanoisi, että Isosiskolla olisi parempi.

Mutta jos oma pikkusiskoni, 21-vuotias hänkin, tulisi raskaaksi, kyllä huoli olisi äärettömän kova. Vaan hänellä onkin elämä ihan sekaisin, ja kaikki vaikeat traumat käsittelemättä. Isosiskona pitäisin kyllä velvollisuutena tukea ja valaa uskoa ja auttaa tekemään hyviä ratkaisuja elämässään, hänen ehdoillaan. Onneksi pikkusisko vannoo ainakin toistaiseksi jäävänsä ikuisesti lapsettomaksi...

 

Mullakin on jo 2 lasta ja olen 21v. Itse olemme kaikki tytöillemme hankkineet!

Ei se ikä sitä valmiutta ja siitä vastuunotosta mitään kerro

Ehkä ei kaikilla, joillakin on parikymppisinä jo ammatti. Ja vastuuntuntoa.
Siskoni on kyllä fiksu tyyppi noin muutoin, mutta eipä ole ehtinyt ammattia tai työkokemusta hankkia.

Jaa ja miksi ihmeessä pitää olla ammatti ja työkokemusta ennen lapsen saamista?

Niinpä, varsinkin kun äippärahan yms. tukien suuruus on sentilleen sama onko saaja opiskelija vaiko työtön. Ei minullakaan ole päivääkään työkokemusta, odotan toista lastani. Silti tunnen vastuuni ja kannan sen, yhtään mitään eivät vanhempani ole lapselleni ostaneet muutoin kuin omasta halustaan. Ja itsekin olisimme pystyneet ostamaan.