Miten suhtautuisin kun mies sanoo ettei rakasta?

[harmaa harpuuna]

Mulla on vähän erikoinen ongelma.. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta, odotetaan kolmatta lastamme ja elämä ihan mallillaan. Mutta mua vaivaa kun mies ei ole IKINÄ sanonut rakastavansa mua. Kun olen asiasta häneltä kysellyt niin hän sanoo että oli suhteemme alkuaikoina erittäin ihastunut muhun ja nyt tykkää musta kovasti, mutta hän on ollut rakastunut vain teini-aikoinaan erääseen tyttöön jota ei koskaan saanut. Käytännössä mies kuitenkin käyttäytyy ihan kuin rakastavat ihmiset yleensäkin; haluaa olla loppuikänsä kanssani jne.

Mulla on vahvassa muistissa oma ensimmäinen teinirakkauteni, jolloin rakastuminen ja toisen lähelläolo oli aivan uutta ja ikävä vaikkapa viikonlopun erossa ollessa oli aivan mieletön, aivan erilaista kuin tämä kolmekymppisten arkinen aherrus, joten haluaisin ajatella että mies kyllä rakastaa minua tällaisella arkisella tavalla mutta ei itse sitä ymmärrä kun vertaa sitä teiniaikojen tunnekuohuihin. Juttelin aiheesta vastottain kaverini kanssa joka kauhisteli asiaa ja sanoi ettei ikinä voisi elää miehen kanssa joka sano rakastavansa häntä, ja nyt raskaushormoneiden jyllätessä aloin itsekin epäröimään että miten tähän pitäisi suhtautua;

pitäisikö uskoa miehen sanoja vai tekoja?

 

[mini83]

No tuskinpa hän olisi sun kanssa ollut 5 vuotta ja hankkinut 3 lastakin jos ei sua rakastaisi. Luulen että siinä on se syy minkä itsekin kerroit, että ei ehlä tajua että tämä on rakkautta, mutta ei sellaista teinirakkautta tai ensirakkautta.

 

[vieras]

Outo mies. Jos hän tosissaan sanoo, ettei rakasta, ei se siitä muuksi muutu. Ei vaikka olisi lapsia ja hän olisi muuten tyytyväinen elämäänsä. Teillä on järkiavioliitto. Mieti riittääkö se sinulle. Mitä jos miehesi rakastuukin uudelleen? Siin johonkuhuin toiseen. Villi veikkaus on, että jäät kuin nalli kalliolle. Rakkaus nimittäin saa hänet lähtemään luotasi.

 

[ei meillä toimis]

Kyllä mun mielestäni rakkaus kuuluu liittoon, varsinkin noin tuoreeseen kuin teillä on vielä.5 vuotta on hyvin lyhyt aika ja jos tuolloin jo voi sanoa ettei rakasta, niin jokin on vialla.

 

[harmaahöpöttäjä]

Joillekin miehille on vaikea pukea tunteitaan sanoiksi, he tekevät niin teoillaan. Tämä sanomattomuus on naisille käsittämätöntä -ja siksi he usein epäilevät miehiään. Kun kerrot toiveistasi miehellesi, sano suoraan, että tarvitset sanoja -vai tarvitsetko? Kun mieheni nuorena ilmaisi rakkautta hellästi tuuppimalla, kaappaamalla syliin, nipistelemällä, nuorena äitinä ollessani käymällä kaupassa, hoitamalla lapsia, hieromalla kipeää selkää, tekemällä ruokaa, ostamalla vaatteita tai minua kiehtovan tuoksun...viemällä kahdenkeskiselle ajelulle...tuomalla kotiin riistaa, kalaa---rakkautta voi ilmaista niin monella tavalla. Ja suomalainen mies harvemmin hokee, useimmin tekee. Kaikki ei romantiikan nälkäisestä naisesta tunnu rakkaudelta (perkaamaton kala) vaan kiusaamiselta, mutta sitä se vain on...

 

[vieras]

Ethän sinä täältä voi sitä vakuutusta itsellesi hakea, vaan miettiä itse mitä haluat ja mihin tyydyt. On järkiavioliittoja, kämppisavioliittoja jne. Kaikkien liittoihin ei kuulu suuri tunteen palo, eikä kaikki sitä haluakaan.
Sitten on tällaisia romantikkoja kuten minä, jotka tarvitsee rakkaudentunnustuksia ja ihailua. Mies on ihana, kun sanoo rakastavansa, ihailee ja osoittaa samat asiat myös teoin. Rakkaus omalta puoleltanikin mieheen on sekä sanoja että tekoja arjen tavalla. En voisi omalta kohdaltani tyytyä vähempään.
Minusta tuntuisi aika pelottavalta ja inhottavalta, jos miehellä olisi joku minua suurempi rakkaus, jota vieläkin haikailisi.

 

[harmaa harpuuna]

Kiitos kommenteista!

Mun puolelta ei ole tosiaankaan kyse järkiliitosta, ja miehen luonnetta ajatellen mun on todella vaikea pitää uhkana että hän rakastuisi toiseen ja lähtisi, onhan se toki aina mahdollista, mutta luulen että se on helpompaa helposti rakastuville ihmisille. Tiedän ettei hän haikaile teinirakkautensa perään, mutta kun olemme puhuneet tästä asiasta niin hän muistelee miten vahva se rakkauden tunne oli, ja minua kohtaan hän ei ole tuntenut niin, ainakaan sen jälkeen kun muutimme yhteen.

 

[vieras]

Niin, toivottavasti et joudu kärsimään. Suhde on aika epätasapainossa, jos toinen rakastaa kovasti enemmän.

Siinä olen kanssasi eri mieltä, ettei tarvitsisi pelätä miehen lähtöä. Jos on vielä kyseessä mies, joka ei rakastu helposti, niin se on menoa sitten jos rakastuu uudelleen.

Moni kommentoi, ettei kaikki miehet vaan osaa puhua tunteistaan vaan näyttävät ne. Se on ihan eri asia kun sanoa toiselle ettei oikeasti rakasta, eikä koskaan ole rakastanutkaan.

Mielestäni ansaitsisit kumppanin loppuelämäksi, sellaisen joka oikeasti rakastaa sinua! Sitähän avioliitto on, luvataan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Siis luvataan RAKASTAA!

 

[surusilmä]

Sun miehes näyttää teoillaan miten välittää.
Meillä mies on sanonut tunteittensa laimentuneen ja onhan tuo käytöksessäänin näkynyt.Umpisolmussa ollaan tällä hetkellä.Teot ja sanat ei oikein kohtaa.
Sun tarvii ap ite miettiä millaiseen liittoon olet valmis.Luotte yhteiset pelisäännöt.

 

[c]

Siinä olen kanssasi eri mieltä, ettei tarvitsisi pelätä miehen lähtöä. Jos on vielä kyseessä mies, joka ei rakastu helposti, niin se on menoa sitten jos rakastuu uudelleen.

Tämä oli hyvin sanottu ja aivan samaa mieltä olen kanssasi.

Ihminen joka rakastuu helposti ja usein tietää että se menee hetkessä ohi, mutta ihminen joka muistelee vieläkin millaista oli teininä rakastua ja tuntea rakkaus jos tälläinen ihminen rakastuu uudelleen aikuisiässä se on meno sitten.

 

[Minttuhirviö]

Rakastaa ja rakastaa... sehän on vain sana jonka kaikki voi käsittää ja tulkita ihan omalla tavallaan. Ja aina mun mielestä ei tarvi edes tietää että rakastaako, ja jokaisessa suhteessa on varmasti niitä aikoja jolloin ei tiedä tai tietää ettei rakasta. Siksi mun mielestä on tärkeää ettei suhdetta rakenneta pelkän tunteen varaan, vaan että siinä on mukana muitakin kantavia voimia.
Tärkeitä just ne, että yhdessä on hyvä olla, haluaa olla yhdessä loppuelämän, jne.
Älä jää miettimään tuollaista, vaan keskity siihen teidän arkeen, ja yhdessäoloon ja kaikkeen siihen mitä suhteessanne arvostat.
Luulen että miehesikin vielä huomaa rakastavansa, kun ymmärtää sen sanan syvemmän merkityksen. :hug:

 

[harmaa harpuuna]

Mielestäni ansaitsisit kumppanin loppuelämäksi, sellaisen joka oikeasti rakastaa sinua! Sitähän avioliitto on, luvataan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Siis luvataan RAKASTAA!

Mietin vaan että mitä se oikea rakastaminen sitten loppujen lopuksi on? Vaikeina aikoina mies on aina seissyt rinnallani, viikonloppuisin hoitaa lapset että saan nukkua massuni kanssa niin myöhään kuin lystää ja varailee mulle yllätykseksi kylpylälomia vaikkei itse juuri läträämisestä pidä.. Että tekojen puolesta tunnen itseni oikein rakastetuksi tässä parisuhteessa.

 

[Minttuhirviö]

Mielestäni ansaitsisit kumppanin loppuelämäksi, sellaisen joka oikeasti rakastaa sinua! Sitähän avioliitto on, luvataan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Siis luvataan RAKASTAA!

Mietin vaan että mitä se oikea rakastaminen sitten loppujen lopuksi on? Vaikeina aikoina mies on aina seissyt rinnallani, viikonloppuisin hoitaa lapset että saan nukkua massuni kanssa niin myöhään kuin lystää ja varailee mulle yllätykseksi kylpylälomia vaikkei itse juuri läträämisestä pidä.. Että tekojen puolesta tunnen itseni oikein rakastetuksi tässä parisuhteessa.

Kuten jo sanoin, sanat on loppupeleissä pelkkiä sanoja, ja on niitäkin jotka sanoo että rakastaa vaikka ei todellakaan edes välitä.
Tärkeämpää on se mitä miehesi tekee ja miten sen itse koet. Hänen käytöksestään voi päätellä että hän välittää todella paljon, ja se on paljon arvokkaampaa kuin tyhjä rakkauden tunnustus.

 

[Minttuhirviö]

Sitähän avioliitto on, luvataan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Siis luvataan RAKASTAA!

Pappi kysyy TAHDOTKO rakastaa sekä myötä että vastoinkäymisissä. Ei vaadita että PITÄÄ rakastaa vaan että tahdotko. Ja silloin kun tuntuu jostain syystä ettei rakasta, paljon tärkeämpää on se tahto. Ja se voi olla se kiinnipitävä voima vaikeiden aikojen yli.