Miten suhtautua ystävän itsekehuun?

[onni löytyy arjesta]

Hän jaksaa joka puhelussa jossain välissä mainita tilanteesta, kun häntä hyvännäköiseksi kehuttu. Sehän on hieno homma ja eläessään vaikeaa vaihetta elämässään suon hänelle jokaisen ilonaiheen. Mutta mutta, kun aina ei jaksaisi.. Aina hänelle on ulkonäkö merkannut hirvittävän paljon, mutta nyt välillä ampuu mielestäni jo yli. olen sanonut" sehän kiva, jos se sulle tuo iloisen olon" tai muuta vastaavaa.. Kerran hän sanoi "Onneks mä en ole mikään 80 kiloinen paksu" Ei sitten puhetulvassaan tullut ajatelleeksi, että minä olen..
Kyse ei ole myöskään mistään teinistä, vaan liki 40v naisesta.

 

[Miuski harmailee]

Saatko itse ystävyyssuhteestanne mitään? Onko yhteiset hetkenne ystäväsi juttelua omista asioistaan vai kuunteleeko hän, mitä sinulle kuluu ja mitä sinulla on sanottavaa? Jos ystävyys on vastavuoroista en varmaan tuosta itsekehusta niin kovasti välittäisi, mutta jos kaikki yhteydenotto olisi vain häntä ja hänen asioitaan (vaikeuksia ja voittojakin), niin varmaan pikkuhiljaa yhteydenpito omalta osaltani hiipuisi.

 

[Ford Prefect]

No mulla on pari, mitkä vaan jankkaa samaa aihetta tyyliin, ostettiin sitä ja tätä ja tota jne. Ei jaksa vuodesta toiseen kuunnella :snotty:

Kai ne välit viilenee/on viilenny, kun ei jaksa. :snotty: :ashamed: :|

 

[onni löytyy arjesta]

Ollaan pidetty yhtä vaihtelevasti jo 30 vuotta. Siihen mahtuu yhtä jos toista. Hänkin kuunnellut monet itkuni, joten toisaalta ajattelen nyt olevan minun vuoroni "antaa"..
Hänellä on aina ollut hieman sellainen tyyli, että tykkää nostaa itseään. sinkkuaikana se ei niin häirinnyt, kun yleensä roikkui baarissa itsekin hölöttämässä. Nyt kun omalta osalta se puoli vähentynyt, tuntuu sen olevan niin tyhjää höpinää...

 

[onni löytyy arjesta]

Sanoisitteko hänelle jotain vai jaksaisitteko suodattaa?
Viime puhelun aikana hän ei kertaakaan kysynyt, mitä meille kuuluu. Kuuntelee ja keskustelee kyllä, kun itse kerron kysymättä.
Ehkä elo ajaa meitä erilleen, mikä sinänsä ikävää..

 

[Bree]

en varmaan sanoisi mitään jos on rankka vaihe ystävällä menossa, mut jos vielä puolen vuoden päästä jatkaa samalla tyylillä en varmaan jaksais kuunnella enää

 

[Mukamaspipsa]

Täytyy myöntää. että ärsyttäisi. Mutta en mä varmaan mitään ääneen sanos. Mutta varmasti puhelimessa ollessani ilveisin naamallani kaikenlaisia ällötysilmeitä

Mulla ei ole tuollaista ystävää, mutta eräs sukulaiseni on vähä tollanen. Mutta siinähän olkoon, jos hän saa hyvän olon kehuskelulla, niin mitä tuosta. Pääseepähän ajatteleen, että onneks en itte oo tollanen....

 

[Sabira]

Mulla on yks sukulainen just tuollainen. Kehuskelee itseään ja erityisesti ulkonäköään sekä yrittää antaa itsestään älykkään kuvan. Aika rasittavaa pitemmän päälle.