Miten suhtautua hyvin läheisen sairauteen? kuolemaan?

[AUTTAKAA! :(]

Isoäitini sai rankan tuomion kuukausi sitten:
meidän suvun naisten kirous, rintasyöpä.
Syövästä parantuu sanotaan. uskoako vaiko ei?
Leikkaus oli ohitse, heräsi hädin tuskin ja ruumiinlämpö oli leikkauksessa laskenut hälyttävästi. sydämessä häikkää joten nukutus huono homma.
Eilen illalla uutinen huomen aamuna tapahtuvasta uusintaleikkauksesta, sillä ns.terve kudos oli alkanut märkimään huomattavasti.
Mä en tiiä mitä ajatella.
Ihminen mulle NIIN läheinen, nukkua pitäs..mut ajatukset valvottaa.
En osaa olla miettimättä miten pärjään jos kuolee..
Selviinkö samalla tapaa kuin koirani lopettamisesta, kohdunulkoisesta?

 

[roosanäiti]

voimia paljon, läheisen menettäminen tai pelko siitä on todella raskasta.. toivottavsti teitä on muitakin, jotta voitte tukea toisianne isoäitisi sairauden aikana :hug: kamala klisee mutta kaikelle ei aina löydy selitystä, elämässä tapahtuu asioita millä ei voi mitään, kuten sairaudet, jospa se toinen leikkaus kuitenkin onnistuisi ja asiat kääntyisivät parempaan..

 

[Keittiönoita]

Jaksamisia :hug: Ihminen jaksaa ällistyttävän paljon. Paljon enemmän kuin koskaan kuvitteli jaksavansakaan. On pakko jaksaa, koska elämä ei tarjoa vaihtoehtojakaan.

Nuku tämä yösi. Ole sen jälkeen isoäitisi luona sen minkä voit. Kerro hänelle, miten paljon häntä rakastat ja miten paljon toivot hänen parantumistaan. Pidä häntä kädestä kiinni. Ja talleta jokainen sekunti muistoihisi.

 

[ap]

kiitos teidän sanoista.
Pahimmalta tuntuu, etten ehdi nähdä häntä ennen leikkausta kun leikkaus suoritetaan jonon ohitse heti aamulla ensimmäisenä.
Pelottaa, eikä ole keinoa sanoa kaikkia näitä sanomattomia sanoja.
Tiedänhän minä, tietää hän Rakkauteni ..
Tyhmä tämäkin ajatus, mutta tahon NIIN kovasti että näkisi lapseni sitten kun se siunaantuu koettelemusten jälkeen. naurettavan itsekäs olen minä mutta..ajatuksia.