Miten suhtaudutaan pienten lasten äidin itsemurha aikeisiin?

[PipariSuu]

Mutta isän vuoksi niitäkin hetkiä oli vähemmän, isä oli alkoholisti ja väkivaltainen. Jos isää ei olisi ollut, olisi äitini ollut minulla varmasti rakas siinä missä aktiivisempikin äiti, mutta koska hän ei suojellut minua isältä, en ole hänen kanssaan tekemisissä ollut aikuisiällä.

Asiasta kukkaruukkuun, oletko isäsi kanssa tekemissä?

 

["vieras"]

Niin ajatteles miltä tuntuu äidistäsi jos et ole hänen kanssaan tekemisissä? Ehkä hän oli liian masentunut lähteäkseen liitosta? Ei olisi pärjännyt yksin lasten kanssa. Ehkä ainut keino selviytyä oli olla huonossa liitossa? En hyväksy alkoholia tai väkivaltaa mutta pitää katsoa kokonaisuutta. Kait äitisi huolehti sinustakin sen verran että olet tässä ja nyt etkö ole edes sitä velkaa hänelle? Vai olisiko ollut kivempi olla hoitolaitoksessa vaihtuvien hoitotätien ja setien kanssa ja mahdollista hyväksikäyttöäkin vielä...ja kukaan ei olisi edes rakkautta tai hellyyttä antanut.

Niin ja itse tavallaan uskon että elämässä pitää tehdä töitä ja yrittää selviytyä vaikka hankalaa olisin. Lapsista pitää pitää kiinni eikä antaa laitokseen tai huostaan. Niistä huonoja kokemuksia esim. itsemurha ym. vahvat vain selviytyy ei herkät.
Töissä pitää olla vaikka pää kainalossa koska toinen vaihtoehto on sitten olla työttömänä ja yhteiskunnan hylkimänä lusmuilijana. Sukukaan ei ymmärrä sitä joka on vaan kotona..
Siitäkin kokemuksia!
Huono parisuhde tavallaan itsellänikin mutta ei voimia selviytyä varmaan yksin. Olisin sitten vielä kaveriton. Miestä ei voi tolkuttomasti rasittaa hänellä pitkät päivät töissä. Tekee nyt uraa ja perhe kärsii siitä ja ei voi sanoa töissä koskaan ei. Ottaa sitten oman aikansa nukkumalla vk-loppuisin. Itsehän olen hänet valinnut. Tosin silloin en tiennyt nuorena tulevista työ kuvioista jne. Otin työnarkomaanin joka harvoin lapsia näkee mutta sitten on heidän kanssaan kyllä ainakin yleensä jos jaksaa. Mies ainakin vielä rakastaa minua mutta pariterapiaan ei lähde ja en tiedä jos en tästä virkone niin voi kyllä haluta erotakin. Joskus riidoissa siitä puhuu.

Aika kielteinen kuva "laitoksista". Ei kannata yleistää ja maalata piruja seinille sinne, missä niitä ei ole. Mitä tarkotat hyväksikäytöillä?

Lapsistaan ei voi erota, ja vaikka on työt' on myös velvollisuudet, joihin perhe kuuluu. Tietääkö miehesi ajatuksistasi? Ei parisuhde toimi ilman hoitamista, ja kun vanhemmat voivat hyvin, voivat lapsetkin

 

[no jopa]

Niin ajatteles miltä tuntuu äidistäsi jos et ole hänen kanssaan tekemisissä? Ehkä hän oli liian masentunut lähteäkseen liitosta? Ei olisi pärjännyt yksin lasten kanssa. Ehkä ainut keino selviytyä oli olla huonossa liitossa? En hyväksy alkoholia tai väkivaltaa mutta pitää katsoa kokonaisuutta. Kait äitisi huolehti sinustakin sen verran että olet tässä ja nyt etkö ole edes sitä velkaa hänelle? Vai olisiko ollut kivempi olla hoitolaitoksessa vaihtuvien hoitotätien ja setien kanssa ja mahdollista hyväksikäyttöäkin vielä...ja kukaan ei olisi edes rakkautta tai hellyyttä antanut.

Niin ja itse tavallaan uskon että elämässä pitää tehdä töitä ja yrittää selviytyä vaikka hankalaa olisin. Lapsista pitää pitää kiinni eikä antaa laitokseen tai huostaan. Niistä huonoja kokemuksia esim. itsemurha ym. vahvat vain selviytyy ei herkät.
Töissä pitää olla vaikka pää kainalossa koska toinen vaihtoehto on sitten olla työttömänä ja yhteiskunnan hylkimänä lusmuilijana. Sukukaan ei ymmärrä sitä joka on vaan kotona..
Siitäkin kokemuksia!
Huono parisuhde tavallaan itsellänikin mutta ei voimia selviytyä varmaan yksin. Olisin sitten vielä kaveriton. Miestä ei voi tolkuttomasti rasittaa hänellä pitkät päivät töissä. Tekee nyt uraa ja perhe kärsii siitä ja ei voi sanoa töissä koskaan ei. Ottaa sitten oman aikansa nukkumalla vk-loppuisin. Itsehän olen hänet valinnut. Tosin silloin en tiennyt nuorena tulevista työ kuvioista jne. Otin työnarkomaanin joka harvoin lapsia näkee mutta sitten on heidän kanssaan kyllä ainakin yleensä jos jaksaa. Mies ainakin vielä rakastaa minua mutta pariterapiaan ei lähde ja en tiedä jos en tästä virkone niin voi kyllä haluta erotakin. Joskus riidoissa siitä puhuu.

MIKSI OLISI VELKAA?

Ei todellakaan ole, ja siksi kannattaa miettiä mitä muistoja lapsillemme jätämme. Jos äiti ei suojele isältä lapsiaan, ei kannata aikuisena itkeä kun lapset eivät pidä yhteyttä!

 

[vieläjatkaisinettä]

[QUOTE="piste";24056736]En ole, se on totta.
Nyt kuitenkin olen aivan ehdoton päätökseni suhteen ja lähemmäs kymmenen vuotta olen vain odottanut, tottakai mukaan on mahtunut onnen hetkiä ja kivoja juttuja mutta en ole kyllä kyseenalaistanut haluani kuolla mahdollisimman pian. En ole edes kiinnostut onnellisesta ja kevyestä elämästä, en jaksa tavoitella enään yhtään mitään. Ihanaankin elämään kuuluu vastoinkäymisiä ja minä en jaksa yhtään mitään, on niin helpottava ajatus kuolla kun sitten ei tarvitse tuntea mitään, ei hyvää eikä pahaa.[/QUOTE]

tuli tuossa vielä mieleen se, että jos odottaa kuolemiselle sitä "sopivaa" hetkeä, että lapset olisi jo omillaan, pärjäävät ilman vanhempaansa, niin tuleeko sitä hetkeä oikeasti kuitenkaan koskaan? Aikuisetkin lapset haluavat ja tarvitsevat vanhempiaan. Itsekkin vaikka olen jo lähes 40 v, niin koen kyllä edelleen tarvitsevani vanhempiani (tietysti eri tavoin kun lapsena, mutta on ihana tietää, että he elävät, voin soittaa heille jutellakseni, he ovat rakkaita isovanhempia lapsilleni jne) ja vaikea olisi se hetki ja suruprosessi kun joutuisin heidät hautaamaan.

Lapsihan joutuu tietysti vaan sopeutumaan vanhempansa valintoihin oli hetki mikä hyvänsä ja kokevat aina tulevansa hyljätyksi, mikäli vanhempi tekee itsemurhan, olivat he minkä ikäisiä tahansa.

 

["piste"]

tuli tuossa vielä mieleen se, että jos odottaa kuolemiselle sitä "sopivaa" hetkeä, että lapset olisi jo omillaan, pärjäävät ilman vanhempaansa, niin tuleeko sitä hetkeä oikeasti kuitenkaan koskaan? .

Kun ovat sen ikäisiä että voivat periä minut eikä tarvita muuta aikuista kuvioon huoltamaan.
En aiheuta heille sitä ylimääräistä tuskaa minkä itsari tuottaa vaan palan mökkini mukana, hukun uintireissulla tms. Ihan vahinko vaan. Siitä on helpompi päästä yli ja sinuiksi asian kanssa.

 

[piut paut]

[QUOTE="vieras";24056751]Aika kielteinen kuva "laitoksista". Ei kannata yleistää ja maalata piruja seinille sinne, missä niitä ei ole. Mitä tarkotat hyväksikäytöillä?

Lapsistaan ei voi erota, ja vaikka on työt' on myös velvollisuudet, joihin perhe kuuluu. Tietääkö miehesi ajatuksistasi? Ei parisuhde toimi ilman hoitamista, ja kun vanhemmat voivat hyvin, voivat lapsetkin[/QUOTE]

Nämä kuvat laitoksista on tulleet tuttujeni ja palstan kautta. Ei ole kellään mitään positiivista niistä ollut sanottavana. Huonot tavat opitaan siellä ja huono kaveriporukka! Ja hyväksikäytöllä tarkoitan jonkun häiriintyneen lapsen hyväksikäyttöä sinun lapseesi tai sitten jonkun "mukavan" ja turvallisen hoitajan hyväksikäyttöä.
Niin ja oli kaksi poikaa jotka sijoitettiin perheeseen. En tiedä taustoja. Mutta toinen pojista teki aikuisena itsarin, ei jaksanut masentuneena ja toinen sitten koko ajan on kova halua todistaa olevansa jokin ja tekevänsä merkittäviä asioita elämässään ja vauhti kovaa.
Olisi kamala ajatella että se heikompi lapsi ei sitten laitoksessa pärjäisikään..itselläni on toinen lapsi myös herkkä ja kovin on rakas!!
Niin ja miestä ei kiinnosta suhteen hoitaminen. Minä joudun keksimään yhteisiä juttuja. Hän sanoo tekosyyksi että itse haluaa vaan olla kotona. Sitten jos olisi yhteistä aikaa ilman lapsia niin molemmat vaan koneella tai katsoo tv:tä se riittää miehelle.
Olenkin monesti miettinyt että hän tarvii naisen joka potkii persuksille samallalailla kuin äiti. Itse olen yrittänyt mutta ei ole auttanut, ärsyyntyy vaan minusta. Sekään ei ole kivaa!
Tuntuu niin turhalta eloni täällä kun missään en koe olevani hyödyksi. Töissä pomo ei pidä vaikkei suoraan sano, työkaverit vieroksuu ja toivoo varmaan että olisin kotona niin voisivat rauhassa haukkua ja juoruilla lusmuilustani!
Vanhemmistani en jaksa pitää huolta vaikka rakkaita onkin, hekin varmaan tuntuvat turhautuneen minuun ja pettyneet kun tytär ei olekaan huolehtiva ja reipas. Eivät tätä tietenkään sano mutta ilman minua heillä olisi enempi vapaa aikaa tehdä omia juttujaan ja ei tarvisi masentuneen pärjäämistä miettiä.
Mies ei tarvitse minua vaan varmaan sitten jos olisin poissa niin surisi jonkun aikaa ja ottaisi uuden vaimon kenen kanssa sitten ryhdistäytyisi lopulta.
Lapset on ainoita jotka kaipaisi mutta heidät varmaan aivopestäisiin että äiti ei välittänyt heistä ja oli itsekäs teko ja äiti oli sairas jne. Mutta lapset varmaan kärsii nyttenkin kun äiti sairas joten he ainoita kärsijöitä jokatapauksessa.
Niin ja en ollut masentunut kun hankin lapsia vaan toivorikas. Mies lupasi silloin että auttaa ja on hyvä isä. Noh sitä tapahtui silloin kun halusi tai viitsi ja yleensä kun oma äiti oli käymässä niin esitti. Sitten taas meni vanhaan tottumukseen koska olihan kotona joku joka hoiti hommat-->minä.

 

[Ajatteles]

Asiasta kukkaruukkuun, oletko isäsi kanssa tekemissä?

En ollut, nykyään hän on jo kuollut.

Ap:lle, minun olosuhteeni kotona olivat sellaiset, että isän vuoksi olisin todellakin toivonut pääseväni joko jonnekin nuoriso"laitokseen" tai sijaisperheeseen. Aika kieroutunut tuo ajattelutapa, että niissä olisi yleistä hyväksikäyttö. Lähempänä minua se hyväksikäyttö oli kotona, mutta pysyi vaan väkivallan muodossa ilman seksuaalisia fyysisiä tekijöitä, henkiseltä puolelta sain sitäkin niskaani lapsena valitettavan paljon.. Pointtini oli vaan se, että masentuneisuuden takia ei ole välttämättä huono äiti. Ja se on ihan totta, että oma äitini ei kyennyt eroamaan jne, ymmärrän sen, mutta minulla ei ole tarvetta sitä ymmärtää niin että olisin hänen kanssaan väleissä koska hän itse ei kuitenkaan ymmärrä mikä kotioloissamme oli pielessä vaikka sieltä ei juuri asioita löydy, jotka eivät pielessä olisi olleet. Minua ei hirveästi hänen tunteensa tässä asiassa hetkauta.

 

["vieras"]

Jaa, niissä "laitoksissa" missä itse olen työskennellyt, en ole huomannut tuollaisia epäkohtia. Ja itse uskon siihen että suurimmalla osalla vanhemmista on jo valmiiksi todella negatiiviset asenteet lastensuojelua ja perhekoteja kohtaan; mikä on todella ikävää.

Täytyy muistaa että mätien omenoiden joukossa on myös hyviä omenoita. Lisäksi palsta ei ole totuus. Ja nämä mielipiteet ovat jokaisen omia olettamuksia, tai vaan yksittäisiä kokemuksia.

Jos ulkopuolinen apu ei kelpaa, siinä pelossa että lapsenne jopa saisivat apua, niin kyllä teidän aikuisten on silloin jotain tehtävä; ja puhuit aikaisemmin aikuisen lapsen velvollisuudesta silmänsä sulkevaa äitiään kohtaan. Mikä on sun velvollisuus lapsiasi kohtaan? Itsari on helppo valinta ja itsekäs. Mikä on sun velvollisuus lapsiasi kohtaan?

 

["sondersson"]

Niin, nyt on 4 lääke menossa ja aikaisemmat ei ole auttaneet merkittävästi. Olin psykoosissa ja osastohoidossa. Mutta sielläkin pelkäsin potilaita ja heidän juttujaan. En uskaltanut kertoa itsestäni mitään ja olin erakkona. Saihan siellä levättyä ja ruokaa mutta lapsia oli ikävä ja lihoin varmaan 20kg kun oli antipsykootit. Vieläkin paino korkea ja läskiä paljon. =(
Haluaisin että minulle sanottaisiin että sinä kyllä paranet ja hoidamme sinut kuntoon. Olisi ihana jos joku tekisi kunto/ruoka ohjelman että laihtuisi. Saisin hyvän ystävän jonka kanssa voisi viettää aikaa kun mies paljon pois kotoa. Suunnittelisi ajan käytön ja arjen helpoksi itselle toteuttaa.
Saisin työn mitä tykkäisin tehdä ja mennä sinne joka aamu ja minua arvostettaisiin eikä pomo painostaisi töitä tekemään vaikka vasta 1kk ollut sairasloman jälkeen töissä.
Joku saisi myös mieheni menemään puhumaan asioista koska ei puhu minulle ja saisi häneen vähäsen ryhtiä myös. Näitä tarvisin. Mutta aika mahdottomia ovat..

no eihän nämä mitään mahdottomia ole. Vaatii vaan aikaa ja sen että saat homman käyntiin. Mikä voi olla tosi vaikeaa, tiedän... Mites raha-asiat, onko sulla varaa hommata joku liikuntaharrastus?

Mulla kesti pitkään saada mies tajuamaan miten huonosti voin, mutta onnistui lopulta. Vaikeimman kautta, hän joutu olemaan töistä paljon pois koska en jaksanut ja erottiinkin. Muutin omaan kämppään ja nyt ollaan epävirallisesti yhdessä, otetaan iisisti ja kattellaan miten käy. Mutta tajusi että tarvitsen häneltä enemmän tukea ja sitä nyt saan.

 

[piut paut]

Niin nimimerkille ajatteles: vanhemmilleen on jossain vaiheessa annettava anteeksi se ei tarkoita että sinun tarvisi huolehtia nyt äidistäsi! Itse toivoin joskus että vanhempani eroaisivat. Omat ongelmani johtuivat nimenomaan vanhempien riidoista johon jouduin. Otin miehenkin sitten samanlaisen mitä kotoa saatu malli. Ei ollut hyväksikäyttöä tai muuta alkoholismia ym. mutta riidoissa uhkailtiin erolla tai kuolemalla. En minä 14v ymmärtänyt sitä. Pelkäsin vaan enkä kellekään uskaltanut kertoa. Äitini oli merkittävässä asemassa ja sanoi ettei saa kertoa. Olin riidoissa vaan sovittelijana. Sitä voisin tehdä nyt aikuisenakin.. =)
Saivat kuitenkin minun kustannuksellani omat asiansa kuntoon ja tavallaan olen heidän suhteestaan onnellinen. Äitini myöhemmin kertonut ettei uskaltanut erota kun pelkäsi miten minun käy erossa ja joudun huonoille teille ja joudun tinkimään elintasostani. Noh nämä olivat hänen pelkojaan, itse en olisi elintasoa murehtinut ainoastaan sitä ettei äitini olisi heti ottanut uutta miestä vaan olisi ollut minun kanssani. Muistan kuinka mietin etä olisin tappanut uuden miehen.
Niin ja olisin ainakin voinut sitten kertoa kavereille että vanhempani erosivat. Pahoista riidoista ei kehdannut ja niistä johtuvista syistä. Jouduin vielä koulukiusatuksi ja en kertonut siitä kotona koska heillä oli niin paljon itsellään ongelmia.

Niin ja sille joka hoitolaitoksessa töissä niin varmaan sinulla työntekijänä hyvä mielikuva siitä. Mutta onkohan niillä aikuisilla jotka olleet laitoksessa? Niin ja niissäkin paljon eroa, jotkut todella huonoja ja jotkut voi olla ihaniakin. Ihan sattumaa minne joutuu.

Niin ja jos olisi mukava työ mitä tehdä eikä pomo painostaisi niin se olisi sellaista josta tod. näk. ei maksettaisi juuri muuta kuin ruokapalkkaa. Nyt saan vähän mutta ihan ok rahaa. Ja en ole koskaan ollut pomon mielistelijä ja näköjään pitäisi olla koko ajan kehittämässä ja kertomassa mitä on saanut aikaan että pomot pitäisivät. Silloin saa erivapauksia....muuten sinusta otetaan kaikki ilmat pihalle ja sitten vielä irtisanotaan. Kyllä tunnollisempia on ne hiljaiset työmyyrät..

 

["vieras"]

Senpätakia kannattaa lähteä sillä mielellä liikkeelle, ettei kaikki laitokset ole huonoja, niinkuin ei kaikki vanhemmat ole huonoja. Onkohan sekin vaan omaa pelkoa ettet pärjäisi yksin, vaan senvuoksi jäät huonoon liittoon? Oletko valmis tyytymään sellaseen loppuelämäsi? Ilman itsariakin elämä on lyhyt, sitä ei kannata tuhlata toistamalla vanhempien virheitä, vaan pyrkiä niistä tietoisesti pois.

Sulla on paljon ikäviä kokemuksia, mutta ei elämäsi ole tuhoon tuomittu, vaan se auringonpaiste odottaa. Mikä sinussa on niin huonoa ettet ansaitse parempaa?

 

[piut paut]

Niin kysypäs se niiltä jotka ovat "ystäviäni" (mikä minussa on vikana)
Miksei pyydetä mukaan vaan minun pitäisi olla se joka on yhteydessä?
Miksi syrjitään hiljaista vaikka on perusluonteeni koko lapsuuden ajan ollut ja myös aikuisena, mutta sehän onkin rikos!

Niin kiitos keskusteluista. Joillakin töröjä ja miettimättömiä kommentteja ja joillakin ihan oikeasti empatiaa ja välittämistä. Niille jotka oikasti välittivät niin niille kaikkea hyvää!!

Positiivista, sain yöllä nukuttua hyvin ja pitkään ja puhuttiin miehen kanssa päivällä. <3
Laittoi ruokaa minulle ja lapsille. =) Niin ja siivosi täällä.

 

[MINTYNEN]

Sulle pitäis nyt löytää oikeanlaiset lääkkeet ja ammattilainen, jonka kanssa kemiat käy yhteen, ja jolla kävisit juttelemassa vaikka viikoittain! Äkkiä yhteyttä paikalliseen terkkariin/psyk. poliin/mielenterveysyksikköön!

 

[chef]

Jos tosissasi mietit itsemurhaa ja sen meinaat tehdä, eikö ole ihan hyvä juttu että lapset viedään? Ainakin on lapset sitten turvassa, vaikka sä tekisitkin itsellesi jotain.


Joskin toivon voimia ja muunlaista ratkaisua.

 

[piut paut]

Niin onhan lapsilla isä? Eikö isän oikeuksia kuunnella? Jos sattusin jotain tekemään niin isähän on lapsille tärkeä huoltaja ja mummot ja vaarit ym. tukiverkko yhdessä. Varmaan parempi kuin laitos! Onhan monia yh isiä joilta vaikka vaimo kuollut syöpään eikä heiltä lapsia viedä. Niin ja mies täysipäinen ja käy töissä! Voi ottaa uuden vaimon myös huolehtimaan lapsista!!

Ammattilaiset on hyviä kenen luona käyn ja kemiat pelaa ihan hyvin. Lääkäri vähän hupsu aspergerpiirteinen mies hiljainen kuin minäkin. Ja mtt:n sairaanhoitaja oikeasti kuunteleva ja empaattinen ja yrittää löytää ratkaisua ja lohduttanut sillä että lapsia ei viedä kun kerroin peloistani.
En usko parempia löytäväni jos vaihtaisin! Kokeneita ja ei liian nuoria vain itseään ajattelevia. Mutta jos olenkin käsittänyt sitten väärin kriteerit millainen pitäisi auttajan olla? Voi olla että mieli muuttuu kun kauemmin käyn jos he kyllästyvät minuun. =)

Niin ja juuri nyt en ajattele itsemurhaa ehkä lenkin rankkuus teki sen. Kohta taas lenkille...masentuneen pitää pitää huolta itsestään! Hyvää päivänjatkoa kaikille mukavaville ihmisille! =)