Miten sitä pystyy selittämään lapselle sen, ettei kavereiden saamisessa ole kyse siitä, kuinka hyvin kohtelet muita?

["minä"]

Lapsella on yksi kaveri, josta lapseni (valitettavasti) pitää kovasti. Siitä huolimatta, että tämä ystävä kiristää, uhkailee, manipuloi. Tällä kaverilla on paljon kavereita. Minun lastani roikuttaa, ilmoittelee että tulen ehkä sinua hakemaan ulos torstaina. Tekee jotenkin selväksi sen, että me olemme yhdessä silloin, kun sinä kelpaat minulle, silloin kun ei ole ketään muuta parempaa kaveria saatavilla.

Miten lapselle pystyy selittämään tällaisen, että toinen voi olla täysin kusipää, ja silti hänellä on valtavasti kavereita? Ettei kavereiden saamisessa ole kyse siitä, kuinka kiva sinä olet muille, vaan ihan jostain muusta? Mitä sellaiseen voi vastata, kun lapsi miettii että miksi toinen tekee niin, että välillä on hyvä kaveri ja välillä ei?

Suurin syy sille, että minun lapseni ei "kelpaa" on siinä, että hänellä ei ole tavaraa ja vaatetta samalla tavalla kuin tällä kaverilla. Emme ole köyhiä, sellaisia keskituloisia. Tulemme ihan hyvin toimeen, lapsilla on ehjiä ja siistejä, nättejä vaatteita, leluissa käytämme harkintaa, vältämme turhaa tavaraa mutta lapsilla on kaikki oleellinen ja sitä "turhaakin" vähän.

Jos minun lapseni käyttäytyisi noin, että roikottaisi kavereitaan, nostaisi itseään heidän yläpuolelleen, niin kyllä minua vanhempana hävettäisi aivan mielettömästi. Onneksi omalla lapsellani on muitakin kavereita, mutta harmittaa se että hän haluaisi tämän kaverin kanssa leikkiä myös.

 

[isoäiti mölykylästä]

no mä kyllä suoraan kehottaisin lasta jättämään tällaisen kaverin. kerta niitä muitakin kavereita on. je ei nyt kannata opettaa niinkään, että se kavereiden saanti ei riipu siitä että miten itse kohtelee muita. kun kyllä se kuitenkin paljon asiaan vaikuttaa. aina vaan löytyy joku tällainen lapsesi kaverin kaltainen kusipää joka pompottaa muita, koska on ilmeisesti päässy johonkin pomon asemaan kaveri porukassa. ja nää on monesti juuri niitä lapsia, jotka saa kotona kaiken mitä vaan keksivät pyytää ja jolle ei koskaan uskalleta sanoa ei

 

["minä"]

Vaikea juttu. Näinhän se monesti on, kuten tyttärenikin luokalla, että kieroimmat manipuloijat, jotka puhuvat kaikista pahaa selän takana, haalivat kuitenkin jollain konstilla eniten kavereita ja ovat suosittuja. Ja jos ei heidän suosiossa ole, niin saa sitten olla ihan yksin, kun nämä "kingit" kehottavat kaikkia muitakin hylkimään sitten sitä, jota itse haluavat hylkiä. Ei sitä voi selittää kuin siten, että ihmisiä vaan on niin erilaisia eikä vanhemmat opeta lapsilleen hyviä tapoja, inhimillisyyttä ja toisten kunnioittamista. Tämän pahimman tytön äiti on ihan samanlainen kuin tyttärensä....

 

["vieras"]

Laitoin vahingossa kolmannen viestin nimimerkiksi "minä", vaikka se oli jo aloittajalla. Kolmas on siis eri kuin ap. t. kolmas

 

[?]

Eipä tuohon oikein voi kauheasti muuta..lapsellehan voi selittää ettei toinen tee oikein häntä kohtaan. itse yrittäisin saada lasta viihtymään myös muiden seurassa. Ties vaikka sais uusia mukavia kavereita. Minä oisin niin tympeä vanhempi että puuttuisin heidän yhdessäoloon.

Vaikea tuollaisista on puhua sen kaverin vanhemmillekaan. Itse nimittäin ajattelen että nämä mallit saadaan kotoa miten toisia kohdellaan. Minkä ikäsiä ovat?

 

["vieras"]

Vaikea kysymys. Yrittäisin kannustaa lasta edelleen olemaan oma itsensä ja reilu kaveri muille, vaikka tällä suosikilla on eri tyyli. Kertoisin, että tällaisen kaverin ystävyys on epäluotettavaa ja muutkin tulevat vähitellen huomaamaan sen. Kannustaisin lapsen jatkamaan ystävyyttä reilujen kavereiden kanssa, onneksi lapsellasi on näitäkin.

 

["Äiti"]

Riippuu lapsesi iästä kuinka asiaa voi hänen kanssaan käsitellä.

Meillä on ollut toisen lapsen kanssa samantyyppisiä ongelmia. Olen itse ollut aina suoraselkäinen ja heikompia puolustava tyyppi. Minua häiritsi kouluaikoina lapsi/nuorisoryhmien kova nokkimisjärjestys ja joidenkin lasten henkinen julmuus. Taisin olla onnellisten tähtien alla syntynyt, koska olin suosittu, vaikkakin ”tiiviiden tyttöporukoiden” ulkopuolella.

Olen kasvattanut lapseni kunnioittamaan kaikkia ihmisiä. Lähden siitä, että koulussa kaikki ovat kaikkien kavereita. Vapaa-ajalla otetaan kaikki paikalla olevat lapset/nuoret huomioon, vaikka läheinen ystävä ei kaikkien kanssa tarvitsekaan olla ja kaikkia ei tarvitse aktiivisesti lähestyä (esim. mennä/pyytää kylään, kutsua synttäreille jne.). Olen myös ohjannut lapsia kieltäytymään ystävällisesti sellaisten lasten ystävyydestä, jotka käyttäytyvät huonosti heitä kohtaan.

Pojallani oli suuria vaikeuksia edellisessä koulussa, jossa lapsilla oli raaka nokkimisjärjestys. Kaveripiireihin pääsi ilkeilemällä ja olemalla kova. Pojastani tuli koko lapsiryhmän syrjimä syntipukki, jolle sai tehdä mitä vaan. Vaihdoimme koulua, mikä oli hyvä ratkaisu. Uudessa koulussa hän sai hyvin nopeasti kunnon kavereita. Luokassa onkin ihana, toisia kunnioittava ilmapiiri.

Vapaa-ajalla olen rohkaissut poikaani mahdollisimman moneen harrastukseen. Pikkuhiljaa, kokeilemalla erilaisia harrastuksia, hän on löytänyt sellaisia lapsi/nuorisoporukoita, joissa hän viihtyy ja joissa häntä kohdellaan kivasti.

Ehkä sinäkin voisit puhua lapsesi kanssa siitä millaista on hyvä käytös toista kohtaan ja mistä tunnistaa hyvän tyypin. Sitten voitte yhdessä lähteä etsimään kivoja kavereita pihalta, harrastukisista, kirkon toiminnasta, pyytämällä uusia tuttavuuksia teille käymään tai tekemään jotakin kivaa teidän perheen kanssa.

 

["minä"]

Eipä tuohon oikein voi kauheasti muuta..lapsellehan voi selittää ettei toinen tee oikein häntä kohtaan. itse yrittäisin saada lasta viihtymään myös muiden seurassa. Ties vaikka sais uusia mukavia kavereita. Minä oisin niin tympeä vanhempi että puuttuisin heidän yhdessäoloon.

Vaikea tuollaisista on puhua sen kaverin vanhemmillekaan. Itse nimittäin ajattelen että nämä mallit saadaan kotoa miten toisia kohdellaan. Minkä ikäsiä ovat?

Aloittavat koulun. Eli pieniä vielä