Miten sinun vanhempasi/miehesi vanhemmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja TearsNoMore
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

TearsNoMore

Jäsen
09.10.2007
737
0
16
ovat suhtautuneet tulevaan lapsenlapseen raskausaikana ?
Ovatko olleet kiinnostuneita sinun voinnistasi ? Sikiön voinnista ? Kiinnostuneita näkemään ultrakuvia ? Neuvolakuulumisista ?
Ostaneet tulokkaalle tavaroita valmiiksi ? Neuloneet tms. ? =)
Onko suhtautuminen ollut erilaista ensimmäisen ja seuraavien lasten välillä ?


Meillä minun äitini höösäs esikoisen odotusaikana ( esikoinen oli miehen sekä minun vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi ) oikein urakalla. Keräsi ison korillisen erilaista vauvatavaraa minkä toi sitten kun kotiuduttiin sairaalasta.
Neuvolakuulumisia ei ihan hirveästi kuitenkaan kysellyt, ultrakuvat halusi aina nähdä mutta suoraan ei kysellyt minun voinnistani eikä sikiön voinnista mitään.
Isäni taas on perussuomalainen mies joka odotti innolla mutta ei näyttänyt sitä. Vauvankin uskalsi ottaa syliin ensimmäisen kerran vasta kun se oli muutaman kuukauden ikäinen, jämäkämpi :D

Anoppi odotti kai myös innolla esikoistamme. Ei kysellyt vointiani ( Ei oltu sillon vielä näin läheisiä ) eikä sikiön vointia sen kummemmin. Ultrakuvat kuitenkin hänellekin näytettiin ja hän neuloi villavaatetta tulokkaalle ja osteli muutamia vaatteita ja halusi osallistua isompiin hankintoihin myöskin.

Appiukko kyseli vointiani ja sikiön terveydestäkin oli kiinnostunut. Ultrakuvatkin on hänelle aina näytetty. Hän on näistä kaikista eniten "hössäävä" :D

Nyt kun toista odotellaan puolen välin "paremmalla puolella" niin oman äitini hössötys on huomattavasti vähäisempää vaikka on tällekin kori tulossa :D Appiukko höösää enemmän kuin esikoista odottaessa koska tämä raskaus on ollut vaikeampi kuin ensimmäinen kaikin puolin. Anoppi myöskin useammin kyselee minun vointiani kuin ensimmäistä odottaessa.


=)
 
Anoppi kysyi ensimmäisestämme ilmoittaessamme mieheltäni, että oliko vahinko. No ajan kanssa sitten ilmeisesti lämpeni asialle koska alkoi neuloa vauvalle ja kyseli kyllä vointejakin. Nyt kun toinen on tulossa, niin asenne ei ihan niin hurja kun kerrottiin.

Oma äitini höösää ja hössöttää. Esikoista odottaessani soitti joka ikinen päivä, kuten isänikin.. Ja toista odottaessa noin joka toinen päivä. Nyt kolmannesta on vähän jo rauhaisampaa..
 
Oma äitini on kuollut, isäni ei paljoa kysele. Anoppi soittelee silloin tällöin ja kyselee neuvolakuulumisia. Appiukon kanssa halusivat ainakin ekan raskauden (nyt siis toinen menossa) aikana käydä katsomassa kasvavaa masuakin. Tavaroita eivät ostaneet, mutta en sitä odottanutkaan. Itse mummi teki jonkun vaatteen.
 
anoppini kyllä osti mitä milloinkin ja kyseli vointia (appiukko siinä sivussamyös). heille ensimmäinen lapsenlapsi. omat vanhemmat ei niin kiinnostustaan näyttänyt, äiti välillä vointia kyseli tai enemminkin niin päin että itse kerroin. heillä jo monenmonta lastenlasta.
 
Meidän esikoinen oli kummallekin puolelle eka lapsenlapsi. Aluksi vähän jännityksellä mutta innoissaan odottivat mitä eteen tulee. Anoppikin päästi suustaan sen "oliko vahinko". Seuraavissa raskauksissa kuitenkin ollut esim. ongelmien tullessa mun mukana ultrassakin, oli tosi isona tukena keskenmenoissa, kuskasi sairaalaan kesällä kun oli isoja ongelmia odotuksessa, halasi, jaksoi mun kans puhua vaikka yömyöhään jne. Miehen isä on ikävä kyllä kuollut... Mun äidin kanssa ei olla oltu tekemisissä pitkään aikaan. Mun isä ei raskausaikoina ole välttämättä kovin innoissaan, mutta on kylläkin tosi kiva ja tykätty pappa. Oli myös isona apuna kesällä...
 
Meillä vasta kerrottiin viikonloppuna minun vanhemmilleni raskaudestani. Isäni oli mielissään että "ukille tulee leikkikaveri", äiti oli katkera siitä ettemme ensin menneet naimisiin. Ei ole kysellyt vointeja, muista asioista puhuu. Äidille kehkeytyi ilmeisesti tabu tästä aiheesta. Siskoni on iloinen, samoin kummini ja mummoni.
Anoppini on aivan ihana, hokee koko ajan että "ihanaa, ihanaa" :D Kyselee vointia muutaman kerran viikossa (hän on tiennyt jo kolme viikkoa) ja appiukko huolehtii kaikin tavoin. Syöttäisi koko ajan ruokaa todellakin kahden edestä :D
 
oma äitini höösäsi ja soitteli vähän väliä....mutta ei ostellut mitään, kun vasta vauvan synnyttyä. Hänellä itsellään takana niin monta keskenmenoa, että jotenkin pelkäsi varmaan että mitä jos kuitenkin jotain käy. Mummini myös soitteli ja kyseli vointia ja oli mun kanssa neuvolakäynneillä. (asuimme mummini kanssa osan odotusajastani yhdessä Tukholmassa) Isäni ja siäpuoleni myös molemmat kyselivät vointia ym, mutta eivät ihan niin yli-innokkaasti kuin äitini!! :) lapsen isän vanhempien kanssa en ollut tuolloin missään tekemisissä.

Omat vanhempani osallistuivat isoihin hankintoihin ja kaikki isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat edelleen innoissaan lapsesta, joka on kaikille eka lapsen(tai lapsenlapsen)lapsi... että mellä kyllä siinä mielessä tyttöä hemmotellaan että isovanhemmat on kaikki läsnä ja suorastaan tappelevat hoitovuoroista... :)
 
Miehen vanhemmat ei oikein osannu suhtautua mitenkään, kohteliaasti kyseli vointia jne. Ja jotenkin olin loukkaantunut kun tulivat sairaalaan katsomaan ja kortissa ei lukenut mamma ja pappa vaan nimillä (joo, tyhmä asia...) Mut nyt on ihan toisin, tarttis käydä siellä joka päivä ja sekään ei riitä :D
Mut poitsu oli eka lapsenlapsi joten eivät kai vaan osannu suhtautua siihen mitenkään.
Omat vanhemmat oli ihan erilaisia kun heille oli jo 4:s lapsenlapsi tulossa ja kuitenkin helpompi minun jakaa asioitani heidän kanssa :)
 
Kyllä, kyllä ja kyllä. Äitini meni tulevasta lapsenlapsesta aivan sekaisin, ja lapsen synnyttyä on sitä edelleen, rasittavuuteen asti. Soittelua, neuvomista, höösäämistä jne. jatkuvasti päivästä toiseen, tuntuu kuin lapsi olisi tehty vain hänelle. Mikään ei ole lapselle kyllin hyvää ja kukaan lapsi ei ole ollut ni-iiin nopeasti kehittyvä jne. Ostaa pitäis kokoajan jotain, mikä on minusta turhaa, ylettömän tavaramäärän raahaaminen pienelle vauvalle - minusta vaan älytöntä.

Anoppi taas viis veisaa, ei kysynyt kuulumisia eikä synnyttyäkään kysy, saattaa mennää viikkoja kun olemme missään yhteydessä, ei edes ota lasta syliin kun näemme, jonkun nutun on kutonut, kun on sitä tyyppiä että käsien tilalla on virkkuukoukku/sukkapuikot.

Isäni ja hänen vaimonsa ovat perinteistä isovanhempi-tyyppiä, ihastelevat lasta ja kyselevät meidän kuulumisia, paketteja tulee kun on merkkipäivä tms., muttei järjettömiä määriä jne.
 

Yhteistyössä