Miten sinun lapsellesi (ADHD) on sopinut lääke nimeltä Strattera?

  • Viestiketjun aloittaja "vilperin äiti"
  • Ensimmäinen viesti
"vilperin äiti"
Vai mitä kielteisiä juttuja tuli ilmi lääkityksen alkumetreillä?

Täällä tenava jo toista viikkoa syö kyseistä lääkettä ja ei kyllä aika ajoin meininki yhtään hyvältä näytä; on kaikenlainen häiriökäyttäytyminen taas riistäytynyt käsistä - pitää kukkuu-ääntä ja muuta mölinää lähes tauotta kotona ollessaan, jankkaa ja inttää erinäisistä asioista, saa yksk'kaks karmeat hepulit jostain asiasta, on todella levottoman oloinen, ei kovin kiltti pienemmälle sisarukselleen, naputtelee ja koputtelee esim; ovia jne jne....

Ja lääkäri on sitä mieltä, että nämä ovat vain alkumetrien hankaluuksia, että oireitten pitäisi lievittyä ensi viikkoon mennessä. Tosin tässä taas menee rinnalla Medikinet - lääke myös tasaamaan näitä mahdollisia Stratteran tuomia alkuoireita. Yritettiin tiistaina ja keskiviikkona pelkkää Stratteraa, mutta meno meni lapsella aivan överiksi. Medikinet menee ainakin ensi viikon alkuun asti.

Sekin harmittaa ja huolestuttaa, kun lapsen sairaalajakso on hiljalleen kääntymässä loppusuoralle. Sairaalapäiviä enää jäljellä 8, että kiva juttu, jos tätä lääkeasiaa ei siihen mennessä saada kuntoon. Ei olisi hääviä, jos lääkäri vain päättäisi jättää tämän Stratteran lapselle, vaikka se ei mahd. kunnolla hänelle sopisikaan. Kun eilenkin lääkäri vain toiveikkaasti sanoi, että ei nyt vielä kannata uutta lääkettä alkaa kokeilemaan, että jospa tämä Strattera vaikka sopisikin lapselle.
 
"nounou"
En antaisi ollenkaan noiden apuaineiden takia:
6.1 Apuaineet
Esigelatinoitu maissitärkkelys
Dimetikoni
Kapselin kuori:
Natriumlauryylisulfaatti
Liivate
Kapselin kuoren yläosan väriaineet:20
10 mg: titaanidioksidi (E171)
18 mg: keltainen rautaoksidi (E172)
25 mg, 40 mg, ja 60 mg: FD&C Blue 2 (indigokarmiini, E132) ja titaanidioksidi (E171)
80 mg ja 100 mg: keltainen rautaoksidi (E172), punainen rautaoksidi (E172), titaanidioksidi
(E171).
Kapselin kuoren runko-osan väriaineet:
60 mg: keltainen rautaoksidi (E172)
10 mg, 18 mg, 25 mg ja 80 mg: titaanidioksidi (E171)
40 mg: FD&C Blue 2 (indigokarmiini, E132) ja titaanidioksidi (E171)
100 mg: keltainen rautaoksidi (E172), punainen rautaoksidi (E172), titaanidioksidi (E171).
Musta elintarvikkeissa käytetty painoväri SW-9008 tai musta elintarvikkeissa käytetty
painoväri SW-9010 (sisältää: shellakkaa ja mustaa rautaoksidia (E172).
 
En kannata lääkkeitä.


Toivoisin että olisi viisaita aikuisia ympärillä.

Aikoinaan alakoulussa saatiin kävellä luokassa, kun ei enää jaksanut.

Kun olin vastuussa itsestäni, kävin nukkumassa kesken päivä 10 min unet kämpillä.
Teen sitä yhä, muuten menen ylikierroksille ja aivot ovat ihan sameat.

Kun on luentoja, olen takarivissä, jossa välillä seison ja "häärään" koska muuten en pysty keskittymään.

Voi kokeilla stressipalloja yms. Kaikkia keinoja ruokavaliosta..joogaan ja mielen ja kehon hallintaan.

Lääke ei voi olla ainoa paras ratkaisu.
(tai ainakin toivon niin)
Tsemppiä teille, kuitenkin:heart:
 
Yritän siis sanoa, että ADHD:n kanssa voi elää kun joku auttaa löytämään rauhan"sisäiseen maailmaan".

Minulla ainakin lapsena auttoi se, että oli "mustavalkoiset" säännöt.

Ja mielenkiinto, jossa sain olla minä: taide.
Oli opettaja, joka halusi tietää mitä haluan taiteellani kertoa. Olni tuolloin 11, kun hän sanoi että älä koskaan jätä maalaamista.

En ollut ilkeä, olin levoton ja olen sitä yhä.

Niitä lääkkeitä en ottaisi itse. Joskus olin aika..hunningolla, mutta en olisi silloinkaan halunnut turvautua lääkkeisiin.

Elämänhallinta on osattava itse, lääkkeet eivät sitä opeta.
 
Viimeksi muokattu:
alkuperäinen
Äidin blogi, viisasta tekstiä sinulta, kiitokset siitä!!

Mutta ilmankin lääkettä tässä sairaalajakson alussa lapsi oli, mutta kuitenkin totesivat paremmaksi, että lääkitystä on kuitenkin jatkettava. Oli meno sen verran levotonta ja lapsi höpötti koko ajan omia juttujaan, niin että toiset lapset hermostuivat häneet ja alkoivat sanoa mm; että "turpa kiinni" tai " tuo omituinen höpöttäjä tuossa taas". jne jne.... Vaikka muillakin lapsilla on ihan sama oire kuin lapsellani. Erityislapsetkin osaavat olla ilkeitä toisilleen.

Sekin harmittaa lapseni puolesta mitä olen sairaalatätien juttuja kuunnellut, että tunneilla lapsi osaa olla hiljaa, mutta välitunneilla sitten höpöttää itsekseen omia juttuja ja muilta lapsilta tahtoo tulla siitä sanomista. Harmillista, että toinen joutuu tavallaan kiusatuksi, kun ei osaa pitää suutaan kiinni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;30295960:
Äidin blogi, viisasta tekstiä sinulta, kiitokset siitä!!

Mutta ilmankin lääkettä tässä sairaalajakson alussa lapsi oli, mutta kuitenkin totesivat paremmaksi, että lääkitystä on kuitenkin jatkettava. Oli meno sen verran levotonta ja lapsi höpötti koko ajan omia juttujaan, niin että toiset lapset hermostuivat häneet ja alkoivat sanoa mm; että "turpa kiinni" tai " tuo omituinen höpöttäjä tuossa taas". jne jne.... Vaikka muillakin lapsilla on ihan sama oire kuin lapsellani. Erityislapsetkin osaavat olla ilkeitä toisilleen.

Sekin harmittaa lapseni puolesta mitä olen sairaalatätien juttuja kuunnellut, että tunneilla lapsi osaa olla hiljaa, mutta välitunneilla sitten höpöttää itsekseen omia juttuja ja muilta lapsilta tahtoo tulla siitä sanomista. Harmillista, että toinen joutuu tavallaan kiusatuksi, kun ei osaa pitää suutaan kiinni.


Oon samanlainen. Varsinkin, jos pelkään tai jännitän.

Harrastamaan teatteria: siinä löytää itseään.
Musiikkia, taidetta, tanssia, ratsastusta, luonnossa kulkua...


Tiedätkö, että hän on lahjakas. Aika monella on lahjoja taiteen ja luovuuden saralla, joilla on näitä "ongelmia".

Menkää yhdessä vaikka joogaan..jos hän rakastaa vettä, menkää uimaan.

Mun on ollut pakko löytää maailma, joka ei tuomitse mua, jossa saan olla.

Olen löytänyt useita;
taide,vesi, kankaat, värit, tanssi ja autolla ajaminen.

Olen rento ja saan pääni sisäisen maailman ja tunteet hallintaan.

Hengittäminen on yksi tärkeä juttu. Joskus olen liian väsynyt, olen jumissa pään sisällä, ärtynyt ja väsynyt, makaan ja vaan hengitän.
Sitten joskus nukahdankin.

Rentoutumisen taito kannattaa etsiä, auta häntä, hän on lapsi, eikä ehkä osaa löytää itseään.
 
Viimeksi muokattu:
"niin"
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;30295960:
Äidin blogi, viisasta tekstiä sinulta, kiitokset siitä!!

Mutta ilmankin lääkettä tässä sairaalajakson alussa lapsi oli, mutta kuitenkin totesivat paremmaksi, että lääkitystä on kuitenkin jatkettava. Oli meno sen verran levotonta ja lapsi höpötti koko ajan omia juttujaan, niin että toiset lapset hermostuivat häneet ja alkoivat sanoa mm; että "turpa kiinni" tai " tuo omituinen höpöttäjä tuossa taas". jne jne.... Vaikka muillakin lapsilla on ihan sama oire kuin lapsellani. Erityislapsetkin osaavat olla ilkeitä toisilleen.

Sekin harmittaa lapseni puolesta mitä olen sairaalatätien juttuja kuunnellut, että tunneilla lapsi osaa olla hiljaa, mutta välitunneilla sitten höpöttää itsekseen omia juttuja ja muilta lapsilta tahtoo tulla siitä sanomista. Harmillista, että toinen joutuu tavallaan kiusatuksi, kun ei osaa pitää suutaan kiinni.
se höpöttäminen voi ollakin pointtavaa ja lapset ympärillä eivät ymmärrä ja siksi hermostuu eihän se höpötteliän vika ole pitää vaan löytää samanlainen :) että saa höpötellä toisen kanssa päivät lyhyet toiselle se voi tuoda rauhaa ja sitä kautta toimintaa jos siis rakastaa kaiken laista keskutelua niin voihan sitten lapsen kaa keskutella niistä asioista jotka tärkeitä vaikka eivät loogisia olisikaan. Tarinan kerrontaa toki tää oli sitten vaan toisen laista tulkintaa. Okei ite skidinä 2 vuotiaasta tonne johkin asti olin kuulemma yltiö sosiaalinen tapaus sit ku jouduin kadulle 8 v diagnisoitiin vakava masennus eli jotain tapahtu. Voi olla et muut lapset on tottunu enempi hiljaisuuteen ? onkohan ilkeily opittua vanhemmilta sitten kun emme tiedosta ympäristöämme ja sitä että lapset tarkkailee herkeämättä mitä vanhemmat tekee.

todelliset mielenkiinnon kohteet ja niitten asioitten tukeminen voi olla yksi kanava kokeilla monipuolisuutta ja mistä asioista saa rauhaa voi myös olla hyväksi.
Voisin sanoa näin että tiedän yhden amigon jolla on tosi kova adh mutta maalatessa ja kuvien piirtelyssä keskittymis kyky on huomattavan suuri ja ei ehkä niin sinkoilevaa mitä voi olla sitten normaalisti.
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
"Ccc"
Äidin blogi voi imeä juttunsa sinne minne ei aurinko paista. Selvästi ei ole kokemusta vaikeasta adhd lapsesta. Siinä ei kuule rauhallisuuden miettimiset auta kun toinen tulee veitsen kanssa päälle. Onneksi lääkitys auttanut ja nyt on loppunut väkivaltaisuudet. Koulu menee hyvin jne.
 
mä tiedän
[QUOTE="Ccc";30296029]Äidin blogi voi imeä juttunsa sinne minne ei aurinko paista. Selvästi ei ole kokemusta vaikeasta adhd lapsesta. Siinä ei kuule rauhallisuuden miettimiset auta kun toinen tulee veitsen kanssa päälle. Onneksi lääkitys auttanut ja nyt on loppunut väkivaltaisuudet. Koulu menee hyvin jne.[/QUOTE]

tällä amigolla oli taipumusta pitkään väkivaltaan se on turhautumista siitä että kukaan ei halua todellisuudessa ymmärtää ei puheen eikä tominnan tasolla. Mut nyt vanhempana kun alkanut hahmottaa niitä juttuja mitkä tuo rauhallisuutta homma on paljon parempi ja löytänyt paljon sitä rauhaa. sanomatta selvää että adhille ei sovi alkoholi tippaakaan.
 
endis
Lääke on pieleen mennyt masennuslääke, eli http://fi.wikipedia.org/wiki/Atomoksetiini ... vaikuttaa noradrenaliinin takaisinottoon (toisin sanoen, kun noradrenaliinia edelleenkäytetään (ja ylimäärää pilkotaan entsyymeillä), niin tämä lääke sulkee kyseisen "pumpun" JOKA PUOLELLA kehoa, ei vain aivoissa). Vaikutus alkaa muutaman viikon kuluttua, koska kun noradrenaliinin määrä kasvaa, reseptorien määrä vähenee. Tämä pätee kaikkiin vastaaviin serotoniini jne lääkkeisiin. Ongelma on vain siinä, että kyseiset teoriat ovat ajat sitten kaatuneita, eli näillä takaisinoton estäjillä ei oikeasti saavuteta mitään. Kyse on hypoteesista, jota ei ole vieläkään todistettu oikeaksi. Lähde http://en.wikipedia.org/wiki/Chemical_imbalance
 
"Kerran"
Kerrankin fiksua tekstiä Äidin blogilta! En voisi paljoa enempää samaa mieltä olla. Jos joskus lapsellani ADHD tai vastaava todettaisiin, tekisin kyllä mitä vain ja kokeilisin kaikki mahdolliset keinot ennenkuin suostuisin edes harkitsemaan mitään lääkitystä. Eipä ole ennenvanhaankaan lääkkeitä ollut, jolloin se on vaan ollut selvittävä vaihtoehtoisin keinoin. ja uskon sataprosenttisesti että se ON mahdollista! :)
 
endis
Studies have shown that children and teenagers with attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD; more difficulty focusing, controlling actions, and remaining still or quiet than other people who are the same age) who take atomoxetine are more likely to think about killing themselves than children and teenagers with ADHD who do not take atomoxetine.

Kannattaa pitää osastolla pidempään.
 
endis
Jaa, en tiennytkään, että Kaksplussaan ei saa linkittää Medlinen tutkimuksia, vaan ne tulkitaan spämmiksi? No, löydätte edellisen tekstin hakusanalla medline plus Atomoxetine
 
"äh"
[QUOTE="Kerran";30296108]Kerrankin fiksua tekstiä Äidin blogilta! En voisi paljoa enempää samaa mieltä olla. Jos joskus lapsellani ADHD tai vastaava todettaisiin, tekisin kyllä mitä vain ja kokeilisin kaikki mahdolliset keinot ennenkuin suostuisin edes harkitsemaan mitään lääkitystä. Eipä ole ennenvanhaankaan lääkkeitä ollut, jolloin se on vaan ollut selvittävä vaihtoehtoisin keinoin. ja uskon sataprosenttisesti että se ON mahdollista! :)[/QUOTE]

Luuletko oikeasti, että kaikki muut vanhemmat säntäävät ensimmäisenä käsi ojossa lääkkeitä pyytämään?
Se ei todellakaan ole mikään ensisijainen hoitokeino. Monet vanhemmat kieltäytyvät lääkityksen kokeilusta ihan liiankin pitkään ja lapselle ehtii kehittyä vakavia sosiaalisia ongelmia, jää opetuksesta jälkeen jne..

Vierestä olen seurannut tapausta jossa äiti ei ensin suostunut millään viemään lastaan tutkimuksiin, vaan koitti vaan saada tilannetta kotona rauhoittumaan. Tutkimusten jälkeen ei millään halunnut hyväksyä diagnoosia ilmeisesti häpeän vuoksi. Lääkettä ei halunnut aloittaa vaikka kaikki muut terapiat ja keinot olivat selvästi riittämättömiä. Vasta kun lapsi oli koulumatkalla vähällä hukkua lähilampeen hän säikähti ja havahtui.
Nyt lapsi syö lääkettä ja opiskelutkin alkaneet sujumaan. Lapsi on itse sanonut äidilleen, että nyt on paljon parempi olla ja itse aamulla huomaa jos lääke myöhässä oireiden vahvistumisesta ja pyytää lääkkeen.
Äiti ei enää häpeile diagnoosia ja on todella harmissaan, että pisti vastaan lääkityksen kanssa. Lapsen eka kouluvuosi olisi ollut täysin erillainen jos lääke olisi aloitettu ajoissa eikä poika olisi esim.joutunut kiusatuksi.

Ja tuosta, että ennenkin on pärjätty. Argh! Ennen EI ole pärjätty! Historia on täynnä tietoa siitä, että adhd:t ovat useimmiten syrjäytyneet, ajautuneet päihderiippuvaisiksi ja kaidalle tielle. Muistatko kun ennen oli ns.tarkkisluokkia? Ja siellä ne pahimmat häiriköt? Ne oli luultavasti juurikin adhd-lapsia ja nuoria.
 
endis
[QUOTE="äh";30296145]
Nyt lapsi syö lääkettä ja opiskelutkin alkaneet sujumaan. Lapsi on itse sanonut äidilleen, että nyt on paljon parempi olla ja itse aamulla huomaa jos lääke myöhässä oireiden vahvistumisesta ja pyytää lääkkeen.
Äiti ei enää häpeile diagnoosia ja on todella harmissaan, että pisti vastaan lääkityksen kanssa. Lapsen eka kouluvuosi olisi ollut täysin erillainen jos lääke olisi aloitettu ajoissa eikä poika olisi esim.joutunut kiusatuksi.

Ja tuosta, että ennenkin on pärjätty. Argh! Ennen EI ole pärjätty! Historia on täynnä tietoa siitä, että adhd:t ovat useimmiten syrjäytyneet, ajautuneet päihderiippuvaisiksi ja kaidalle tielle. Muistatko kun ennen oli ns.tarkkisluokkia? Ja siellä ne pahimmat häiriköt? Ne oli luultavasti juurikin adhd-lapsia ja nuoria.[/QUOTE]

Hyvä näin. Kysymys kuuluu, olisiko sama tulos tullut sokeripalalla, jota lapsi olisi luullut lääkkeeksi (= placebo ja välittäminen lapsesta)? Eli kun äiti havahtui lapsen ongelmiin, tarkoitti se myös mahdollisesti parempaa huolenpitoa.

Ennen oli tarkkailuluokkia. Nykyisin puhutaan erityisluokista. Osa pärjää tavallisessa koulussa, osa tarvitsee tukea, oli diagnoosia tai ei.

Pitää muistaa, että lääke ei edelleenkään paranna mitään, vaan peittää oireet. Mikäli olemme kyvyttömiä käsittelemään poikkeavaa lasta ilman lääkkeitä, niin hyvä näin. Ongelman alkusyytä se ei kuitenkaan poista ja itse asiassa vie meitä kauemmaksi totuudesta.

Hyvä esimerkki on esimerkiksi se, että jos terve lapsi saa keksin, hänestä tulee ylivilkas, kun hän alkaa kuluttamaan saatua ylimääräenergiaa. Lihava lapsi taas haluaa toisen keksin ja laiskistuu entisestään. Ongelma liittyy mm. leptiiniresistenssiin. Pitäisikö tämä ratkaista lääkkeellä, vai pyrkiä tajuamaan, mikä leptiiniresistenssiä aiheuttaa?
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
ADHD on muutakin kuin levottomuus.

Alkoholi on listalla: kielletty
sillä listalla myös, tupakka.

En tiedä, muista, mutta minä olen oikein altis jäämään koukkuun, tuleeko näistä sitten lääkkeiden orjia?

ADHD on tietynlaista vaikeutta onnistua elämässä, koska on niin impulssiivinen ja "VALMIS TOIMIMAAN" jatkuvasti. En tiedä muista, mutta olen ihan non stop durasell.
Olen hiljainen ja liikkumaton kun nukun.

Minulle käy hyvin pitkät työpäivät, saan purkaa energiani. Olen takuulla uuvuttavaa seuraa, levoton,nopea, uhkarohkea, peloton... siksi ilmeisesti viihdyn lasten kanssa. Aikuiset teeskentelevät.

MUTTA, olen oppinut hiukan ymmärtämään itseäni ja dynamiikkaani suhteessa toisiin ihmisiin.

Lääkkeet peittävät paljon. Ja tekevät ihmisistä "tyhjiä".
 
hyvin meille
Nopea vastaus, kirjoitan myöhemmin lisää kun on aikaa. Meidän 10-v aloitettiin Strattera alkuvuodesta ja muistaaksni melkein kuukausi meni ilamn mitään positiivista vaikutusta, ei kyllä hirveästi haittojakaan. Sen jälkeen on ollut tosi isoksi hyödyksi, auttaa selvästi. Lapsi itse sanoo,että on helpompi olla, jotenkin kirkkaampaa eikä kaikki elämässä ole sumuista mössöä.
 
Lääkkeen vaikutus saattaa tosiaan alkaa kunnolla vasta noin viikon päästä. Mutta kannattaa kyllä keskustella lääkärin kanssa uudemman kerran, jos asia mietityttää. Mä luulen, että lääkäri kyllä tietää kuinka lääke toimii ja siksi kehoitti odottamaan. Siksihän siellä sairaalajaksolla ollaankin, että päästään turvallisesti kokeilemaan lääkkeen aloitus.
Lumevaikutus, no joo. :D voihan sellaista olla,jos tosiaan uskoo blaseboon. :D Mä en ole koskaan ajatellut, että lumelääke voisi vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin, keskittymiseen toki vaikuttaa.
 
vierailija
[QUOTE="äh";30296145]
Nyt lapsi syö lääkettä ja opiskelutkin alkaneet sujumaan. Lapsi on itse sanonut äidilleen, että nyt on paljon parempi olla ja itse aamulla huomaa jos lääke myöhässä oireiden vahvistumisesta ja pyytää lääkkeen.
Äiti ei enää häpeile diagnoosia ja on todella harmissaan, että pisti vastaan lääkityksen kanssa. Lapsen eka kouluvuosi olisi ollut täysin erillainen jos lääke olisi aloitettu ajoissa eikä poika olisi esim.joutunut kiusatuksi.

Ja tuosta, että ennenkin on pärjätty. Argh! Ennen EI ole pärjätty! Historia on täynnä tietoa siitä, että adhd:t ovat useimmiten syrjäytyneet, ajautuneet päihderiippuvaisiksi ja kaidalle tielle. Muistatko kun ennen oli ns.tarkkisluokkia? Ja siellä ne pahimmat häiriköt? Ne oli luultavasti juurikin adhd-lapsia ja nuoria.
Hyvä näin. Kysymys kuuluu, olisiko sama tulos tullut sokeripalalla, jota lapsi olisi luullut lääkkeeksi (= placebo ja välittäminen lapsesta)? Eli kun äiti havahtui lapsen ongelmiin, tarkoitti se myös mahdollisesti parempaa huolenpitoa.

Ennen oli tarkkailuluokkia. Nykyisin puhutaan erityisluokista. Osa pärjää tavallisessa koulussa, osa tarvitsee tukea, oli diagnoosia tai ei.

Pitää muistaa, että lääke ei edelleenkään paranna mitään, vaan peittää oireet. Mikäli olemme kyvyttömiä käsittelemään poikkeavaa lasta ilman lääkkeitä, niin hyvä näin. Ongelman alkusyytä se ei kuitenkaan poista ja itse asiassa vie meitä kauemmaksi totuudesta.

Hyvä esimerkki on esimerkiksi se, että jos terve lapsi saa keksin, hänestä tulee ylivilkas, kun hän alkaa kuluttamaan saatua ylimääräenergiaa. Lihava lapsi taas haluaa toisen keksin ja laiskistuu entisestään. Ongelma liittyy mm. leptiiniresistenssiin. Pitäisikö tämä ratkaista lääkkeellä, vai pyrkiä tajuamaan, mikä leptiiniresistenssiä aiheuttaa?[/QUOTE]
On jäänyt endiksen postaus lukematta, mutta radiosta kuulin kerran tarinaa, jonka kopsasin sivuilleni, tänne. Oli niin hyvin kerrottu, mutta--- !
 

Yhteistyössä